maanantai 4. marraskuuta 2019

Metallicatytöt luonnetestissä

Kausi on loppu ja maastorankingeja vielä odotellaan. Whippet-harrastajien vuoden ratajuoksijalistaus jo julkaistiinkin, mutta sielä nyt ei odotetusti mitään sijoituksia. Paitsi niin, Lara norminarttuvetskujen 3., huimalla kolmella ratastartilla. Omasta mielestä kyllä meni ihan kivasti, taas. Kaikki koirat on suorittaneet tasaisen hyvin, ensi kaudella on 9. kerta putkeen kun meiltä on edustus Suomi-Cupeissa, muistaakseni joka kerta on joku ollut mitalisijoillakin. On kivaa harrastaa hyvillä koirilla, ja omallekin työpanokselle on saanut mukavan vastineen.

Loppukauteen oli vielä pari juttua: Ritalle ja Lolalle viimeiset ryhmät Kaupin makkarajuoksuissa, ja sitten vielä Hailuotoon. Lola kuitenkin satutti polvensa ja joutui kipulääkkeelle. Rita suoritti 350m koejuoksun Kaupin märällä hiekalla aikaan 24,02 (tai jotain siinne päin) ja näin ollen sillä on kirjat odottamassa kevättä. Myös Isla sai kokeilla viehettä, se meni vähän vielä ihmetellessä. Mummokin pääsi vielä pöllyttämään pupua, ja voi sitä onnea! Meni kyllä roskia silmiin vähän kaikilla.

Kuva: A. Oksanen

Hailuotoon kauden päättäjäisiä ja Dinan 10v syntymäpäivää meidän kanssa lähti juhlimaan Jade omistajineen. Oli kyllä huippureissu vaikka keli olikin sunnuntaiaamuun saakka sitä parasta Hailuotoa: +2 ja pohjoistuulta 20m/s veden kera. Rita ja Jade esittelivät melkoisia kuvioita, edes hyinen kurja keli ja vieherikot Ritan alkuerässä eivät tuntuneet haittaavan. Olin taas niin onnellinen tuosta koirankuljettimesta, kun sai märät koirat heti juoksujen jälkeen autoon lämpimään. Jade sijoittui toiseksi 505 pisteellä ja Rita kolmanneksi 504 pisteellä. Tiukkaa oli taas! Harrastuspäissäni ilmoitin vielä Ritan ja Lolan Jyväskylän KV-näyttelyyn...



Isla on kotiutunut oikein kivasti. Se on niin kaunis ja tasapainoinen lapsi, ja luonnekin on mitä mainioin. Islakin pääsee pentunäyttelyyn harjoittelemaan, jännä nähdä mitä siitä sanotaan.

Jotta harrastukset eivät ihan tyystin loppuisi, vietettiin eilinen päivä Korpilahdella luonnetestissä Ellan ja Empun kanssa. Etukäteen maalaamani skenaariot kyllä romuttuivat täysin, hävettää tunnustaa että tunnen näköjään koirani varsin huonosti. Emppu oli vuorossa ensin. Kuten ennustin, se ei leikkinyt tai edes koskenut tarjolla olleisiin leluihin. Kelkkaa se tuijotti minun jalkojeni vieressä, kun kelkka tuli ihan lähelle, Emppu kävi haistamassa sitä. Hyökkäyksessä tuli suurin yllätys, Emppu haukkui hyökkääjää jo kauempaa mutta ihan lähelle tullessa Emppu siirtyi minun eteen haukkumaan. Haalari ja tynnyri menivät ilman suurempia reaktioita, se vaikutti palautuvan aina tehtävien välillä ihan hyvin. Pimeässä huoneessa Emppu ei ehkä tiennyt oikein mitä sen olisi pitänyt tehdä, mutta se työskenteli ihan kivasti ja löysi minut ilman apua. Seinällä se katseli ensin hiljaa, mutta hyökkääjän tullessa lähemmäs se nostikin metakan. Kuten tuomari loppupuheessaan sanoi, "en olisi ikinä uskonut että tuollaisen habituksen alta kuoriutuu näin paljon ominaisuuksia". Ella toimi aika odotetusti, reagoi huutamalla kelkkaan kun se oli kauempana, mutta lähelle tullessa sillä meni hetki ennen kuin se uskalsi tulla katsomaan sitä. Hyökkäyksessä jälleen paljon melua, mutta ihan lähelle tullessa Ella peruutti jalkojeni taa. Haalarin ja tynnyrin jälkeen huomasin sen selvästi kuormittuneen, mutta hienosti Ella selvitti vielä loputkin tehtävät. Tuomarin kommentti oli, että siinä missä Emppu katsoo tilanteen etenemistä rauhassa ja yrittää välttää puuttumista, Ella puuttuu ensin mutta sillä ei riitä kantti viemään tilanteita loppuun, toisin kuin siskollaan. Niin hauskasti erilaiset, mutta kuitenkin niin samanlaiset! Harmi kun ei ollut ketään kuvaamassa.




Enya 119p
Ella 140p
Lara 82p
Inna 111p
Dina 127p
Toimintakyky
+1a
+1b
-1
+1b
+1a
Terävyys
+3
+1a
+1b
+1b
+1a
Puolustushalu
+3
+1
+3
+2
+3
Taisteluhalu
-2
-1
-1
-1
-1
Hermorakenne
+1a
+1b
+1b
+1b
+1a
Temperamentti
+2
+3
+2
+2
+3
Kovuus
+1
+1
+1
+1
+1
Luoksepäästävyys
+3
+3
+2a
+2b
+2a
Laukauspelottomuus
+++
++
++
++
++

Kokosin kaikkien luonnetestitulokset vielä taulukkoon. Kullakin pisteet kyllä vastaa koiraa, paitsi Inna on kyllä testissä kuvattua vilkkaampi ja pehmeämpi. Minua yllätti Empun terävyys, mutta toisaalta nyt en yhtään ihmettele tuota Ritan terävyyttä. Vaikka luonnetesti ei välttämättä ole vinttikoirille se paras arviointityökalu, se kuitenkin antaa suuntaa ja paljastaa asioita, mitkä eivät arjessa välttämättä tule esiin.

lauantai 5. lokakuuta 2019

Tuloksia ja tuliaisia

Loppukesäkin näemmä vierähti kaikenlaista puuhatessa, ja vaikka ei tuntunut sille että nyt kauhean paljoa missään olisi käyty, niin ilmeisesti kuitenkin käytiin.

Tyttöjen juoksutauon jälkeen ajeltiin Vöyrille SM-maastoihin. Ne olivat Innan 11. arvokisa, ja ensimmäinen kerta kun se jäi podiumsijojen ulkopuolelle. Lara juoksenteli alkuerästä parisataa pistettä, mutta vedin sen pois finaalista. Seuraavana viikonloppuna Ella ja Roosa osallistuivat WH:n kasvattajakisaan Hyvinkään hitaalla radalla. Oletetusti joukkueemme oli viimeinen, kummallakin vielä painoi kiima pahasti jaloissa. Samalla reissulla saatiin Lounalle juostua ensimmäinen ryhmäkoe, aika oli varsin muikea 19,20. Syyskuun alussa Dreamteam 2 osallistui kauden toiseen ajuekokeeseensa, mutta pahaksi onneksi se jäi tällä kertaa hienoon alkuerään. Eläinlääkäri sulki Laran kokeesta varvasvammasta johtuvan ontumisen vuoksi - mitään ontumista en kyllä nähnyt, varvasvammasta puhumattakaan, mutta gracilis sillä oli revennyt. Ottaa päähän ja kohtalaisen lujaa, mutta parannellaan sitä nyt talvi ja katsotaan keväällä tilannetta uudestaan. Onhan sillä tietysti jo 7,5v ikää...

Harmitus vähän helpotti kun lähdettiin pikku lomalle Saksaan Gelsenkircheniin katsomaan ratajuoksun EM-kisoja. Ilman koiria hyvässä seurassa harrastaminen on myös varsin mukavaa. Onhan nuo hommelit ulkomailla vähän erinäköistä katsottavaa, mutta reissussa näkemäni whippetit eivät pelkästään ilahduttaneet...




Saksasta palattuamme olikin sitten Karstulan maastot ja Volbeat-siskojen ensikilpa. En muista ikinä jännittäneeni näin kovasti, mutta aika kivastihan tuo meni:

Rita 4/24 483p SERTK (kuva Eija Lähdesmäki)


Lola 6/24 476p SERTK (kuva Eija Lähdesmäki)
Ja bonuksena Inna veteraaninarttujen 1/7 449p (kuva Eija Lähdesmäki)
Seuraavana viikonloppuna juostiin kuninkuusjuoksut Kaupissa, missä kävimme hurraamassa Jadelle ensikilvassa hienon ajan 19,31. Rita ja Lola juoksivat kisan jälkeen 280m ryhmäkokeet hyväksytysti. Syyskuun viimeisenä viikonloppuna juostiin Helsingissä HVK:n syysmaastot. Whippetnarttujen luokka oli järkyttävän suuri ja kovatasoinen, ja päivä oli pitkä ja kolea. Lopputuloksissa Lola upeasti 6/36 468p SERTK ja Rita 8/36 466p SERTK. Rita oli alkuerän jälkeen sijalla 17 ja Lola sijalla 9... Jade juoksi ensikilpansa maastossa, alkuerästä varsin vaatimattomat pisteet mutta finaali oli mahtava ja pisteetkin enemmän juoksun näköiset. Jadelle pisteitä 434 ja sijoitus 27.



Ainiin, sitten vielä yksi juttu. Hän on Isla, 4,5kk, ja muutti meille 27.9. Ranskasta. Islan tulo oli kaikenlaisten sattumusten summa, sen piti ensin mennä kimppakotiin, mutta tavattuani tämän ihastuksen en olisi sitä enää päästänyt mihinkään. Isla on mahdottoman kaunis ja tasapainoinen, "old school" -whippet, ja sen sukutaulu on varsin mielenkiintoinen. Innolla odotan mitä tästä prinsessasta kasvaa!




tiistai 30. heinäkuuta 2019

Kaikenlaisia puuhasteluja

Kesä ja kausi on jo pitkällä, itse asiassa yli puolen välin. On ollut kaikenlaista tapahtumaa, aloitetaan aikajärjestyksessä.

25.5. juostiin Hyvinkäällä DVM ja VMM, Inna ja Lara osallistuivat. Sateisissa ja koleahkoissa olosuhteissa Inna tyylitteli kolmanneksi pisteillä 455 ollen nartuista ylivoimaisesti paras. Lara sijoittui viidenneksi pisteillä 431. Urokset ja nartut juoksivat yhdistetyssä luokassa.




Kuvat Mikko Säe

Kesäkuun alussa juostiin KV-maastot Keuruulla, mutta jäätiin pois koska lämpötila pomppasi +30 asteen pintaan. Turha kiusata inttivalioveteraania pelkän piirinmestaruuden takia. 16.6. käväisimme Kankaanpäässä kokeilemassa uutta ajuekokoonpanoa melko yllättävinkin tuloksin: Dreamteam 2.0 sijoittui toiseksi pisteillä 439! Tälle kaudelle saataisi mahtumaan vielä pari ajuekoetta kalenteriin.

Kuva: Erja Vehkasalo

Juhannukseksi ajeltiin Ouluun, Ella ja Lara juoksivat perjantain ja lauantain kisoissa sijoituslähdöissä kauden ekat startit, kummallekin ihan ok ajat. Myös Roosan porukka oli Oulussa juhannuksenvietossa, Roosalle molempina päivinä SERTK-ajat. Kisojen jälkeen harkkailtiin Volbeat-tyttöjä, Leia juoksi lauantaina kamalassa kaatosateessa soolon hyväksytysti. Seuraavan viikon sunnuntaina käytiin Kartanolla KV-ratakisoissa, Ella juoksi sijoituslähdöissä kaksi matkaa. Ekan startin maalijarrutuksissa ilmeisesti kävi jotain, koska se keskeytti toisessa startissa. Selvää ontumista en kuitenkaan nähnyt joten lopputuloksiin jäi KESK. Ella ja Lara aloittivat seuraavalla viikolla juoksut, joten heinäkuu on pidelty kisataukoa. Roosa kävi Kartanolla 6.7. juoksemassa kaksi matkaa SERTK-tuloksin, ja näin ollen siitä tuli toinen Dinacon kaksoisvalio! Onnea Sirpa ja Jukka!

Volbeat-lapset ovat harkkailleet ahkerasti, ja Leian lisäksi Rita, Lola ja Meera ovat suorittaneet soolokokeen hyväksytysti. Lolalla ja Meeralla on ollut jo ensimmäinen kiima, Rita aloitti myös reilu viikko sitten. Katsotaan miten se palautuu, päästäänkö syksyllä kisaamaan. Lapsista ensimmäinen ehti jo käväistä näyttelyissäkin, kun Montyn kanssa lähdettiin pikku lomareissulle Tarttoon.


27.7. Tartto kr JUN ERI1 junSERT junVSP VSP
28.7. Tartto kr JUN ERI4

Kuva: Päivi Olkkonen

Monty esiintyi kerrassaan upeasti, ottaen huomioon että jätkä oli ekaa kertaa reissussa ja kehässä. Se on siskojensa tapaan varsin tasapainoinen ja hyväpäinen koira, jännä nähdä mitä tästä kaverista vielä kasvaakaan!

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Päivitystä

Muutaman kerran olen miettinyt kuulumisten kirjoittamista, mutta sitten en olekaan enää jaksanut paneutua asiaan. Koulu on vienyt kevättalvella todella paljon aikaa, joten kaikki toissijainen on pitänyt jättää tuonnemmaksi, eikä toisaalta ole oikein ollut mitään mistä kannattaisi kirjoittaa. Kokeilen motivaation lisäämistä kirjoittamalla jatkossa vain Suomeksi. If you want it in English, use Google Translator, please!

Olen nähnyt kaikkia Volbeat-lapsia aika säännöllisesti tässä talven ja kevään aikana, mutta maaliskuulla pidettiin ihan viralliset treffit. Aluksi käytiin porukalla juoksemassa Hankasalmella maneesilla, mukana oli kaikkiaan 7 kakaraa. Lisäksi juoksukarkeloihin osallistuivat Metallica-pentueesta Roosa ja Esme sekä isotäti Helmi (Blackbitch's Love Me If You Dare). Lopuksi kaikki sai kokeilla tassuviehettä. Jatkot oli sitten meillä, taitavan handlerin ja valokuvaajavirtuoosin yhteistyöllä kaikista saatiin jonkinmoiset seisomakuvat. Katsoin kaikki myös läpi, kellään ei vaikuta olevan kropassaan mitään pahempia kireyksiä vaikka vauhtia onkin. Kiitos kaikille kun kävitte!

Vasemmalta Meera, Roosa, Jade, Louna, Kevan, Lola, Rita ja Leia
Kuva: Sirpa Lihavainen

Inna ja Lara saivat varasijoilta kutsun Suomicuppiin, joka juostiin tänä vuonna Sastamalassa 11.5. Tämä oli Innan viides SuomiCup. Aamu oli aika viileä ja oli aika työ saada pidettyä koirat lämpiminä. Jokakeväinen pelkoni oli jälleen aiheeton, molemmat vaikuttivat olevan suht ok kunnossa veteraaneiksi. Inna sitten lopulta putsasi pöydän ja voitti. On se vaan aika peli!

Kuva: Anniina Oksanen

Eilen sitten pikkutytöt pääsivät harrastamaan. Ensin aamusta käytiin ottamassa parit harkkavedot vieheellä. Kumpikaan ei ole tassuviehettä kummempaa vielä nähnyt, mutta Ritalla on jo hyvä meininki ja se ampuu muovipupuun kiinni todella hyvin. Lola lopetteli juoksunsa pari viikkoa sitten, sekin kyllä lähti mutta ei jäänyt vieheelle koska vieheenvetäjä oli paljon jännempi... No, hyvin tässä vielä on aikaa treenailla. Treeneistä mentiin suoraan mätsäriin vähän kokeilemaan kehäkäyttäytymistä. Varsin mallikkaasti käyttäytyivätkin, Lola oli pienten pentujen SIN4, Rita samassa luokassa SIN1 ja lopulta BIS5! Sain houkuteltua mukaan myös Ronjan, Esmen ja Meeran, Meera pienissä pennuissa PUN ei sij., Esme pienten aikuisten PUN4. Myös Meera ja Esme esiintyivät ihanan rennosti ja itsevarmasti.

Lola ja Rita
Kuva: Sami Partinen



lauantai 2. helmikuuta 2019

Valopilkkuja pimeydessä

Ollaan oltu  aika tiiviisti kotimaisemissa kun kausi loppui. Onneksi tuli sentään talvi, mutta lunta on taas niin paljon että kukaan ei halua juosta omassa pihassa. Jäällekään ei ole vielä uskaltauduttu. Muutenkin pitää nyt katsoa mitä noiden veteraanien kanssa enää jaksaa ja viitsii tehdä...


Tytöt kävi marraskuussa ajuetreeneissä kokeilemassa kuinka Ellalta onnistuisi ajuetyöskentely Laran ja Innan kanssa. Sänki oli vähän turhan pitkä ja Ella kaatui joten se jäi muista eikä oikein kunnon ajuekuviota tullut paitsi radan loppupuolella. Lähetys onnistui hyvin, ja nyt vasta huomaan kuinka hankala ja nopeasti kiihtyvä koira Dina oikeastaan olikaan. Pennutkin pääsi kokeilemaan pikkupätkät, vielä oli vähän jännää mutta eipä me toisaalta ole mitään viehejuttuja tehtykään. Pennuillakin on oikeus lapsuuteen, ensi keväänä kerkeää ihan varsin hyvin.


Käväistiin loppuvuodesta myös Kuopiossa, tytöt pääsi osallistumaan silmäsairauksiin erikoistuvan eläinlääkärin tutkimukseen. Kaikille tehtiin varsin kattava silmätarkastus: peilattiin, mitattiin silmänpaineet ja kuvattiin silmänpohjat. Dinan suhteen uutiset olivat mahtavia, vammasilmän paineet eivät ole kohonneet (microftalmiaan kun voi liitännäissairautena kuulua myös glaukooma) ja toinen silmä on täysin terve! Laralla hiukan ikään liittyvää hippua, jolla ei sinällään ole merkitystä. Ella, Emppu, Lola ja Rita saivat terveen paperit, tosin epävirallisesti. Innalla on alkavaa kaihia linssin alareunassa, mutta koska tuosta peilauksesta ei saatu virallisia diagnooseja eli täytyy viedä Inna viralliseen peilaukseen. Sukutaustan puolesta ei yllätä.

Whippet-Harrastajien vuoden juoksija -listat julkaistiin loppuvuodesta. Ella oli omassa sarjassaan ratatilaston kympin joukossa, Lara vuoden vetskumaastojuoksija ja Inna saman tilaston kolmonen! Hienot tytöt!! Suomicup-listalla Lara ja Inna ylsivät mittanarttujen listalla sijoille 10 ja 11 - ovat muuten top 15 joukossa vanhimmat. Innalla on ollut koko kisauransa ajan osallistumisoikeus SuomiCuppiin, toivotaan että kutsu tulee myös tänä keväänä vaikka varasijalle jäikin. Ja Lara, tämä lady todellakin vaan parantaa suorituksiaan vuosi vuodelta! Jasper oli mittauroksissa myös varasijalla SuomiCuppiin.

Käväistiinhän me tosiaan näyttelyssäkin. Nyt oli aika lunastaa lupauksensa siitä Messarista, ja niinpä sitten vietettiin viikonloppu Helsingissä. Jade (D. Evelyn) esiintyi lauantaina pentunäyttelyssä oikein reippaasti ja iloisesti saaden tosi kivan arvostelun. Ei kuitenkaan sijoittunut, mutta olen tosi onnellinen siitä että se suhtautuu näemmä uusiin tilanteisiin, ääniin ja ihmisiin samalla itsevarmuudella kuin siskonsa. Samaa ei voinut sanoa ihan kikista pennuista... Lara ja Inna esiintyivät sunnuntaina KV Voittaja -näyttelyssä ollen KÄY EH1 ja KÄY EH 2 intialaisella C.V. Sudarsanilla. Arvosteluista ei oikein saanut selvää, paitsi Innalla hyvät kulmaukset. Sillä vähän lähti kilpailuluokassa juostessa lepattamaan mutta en hennonut kieltää kun sillä oli kerrankin oli niin kivaa kehässä. Kiitoksen Anniinalle Lalun esittämisestä ja seurasta viikonloppuna!