Stressaantunut koira, mikä se on?

Viime postauksessa kirjoitin Dinan yskäepäilystä. Noh, käytiin klinikalla näytillä ja tulokset olivat sen pelätyimmän kannalta varsin mukavia. Dinan sydänäänet olivat täysin normaalit ja vahvat, lääkäri ei kuullut edes sivuääntä, ja myös hengitysäänet olivat täysin puhtaat. Sen sijaan lääkäri esitti varsin varteenotettavan ja hyvinkin loogisen syyn Dinan oireiluun: sillä on stressistä johtuvaa närästystä.

Hymähdin ajatukselle, mutta vakavoiduin saman tien. Lääkäri kertoi minulle, että vatsahappojen liikaeritys on etenkin aktiivisesti harrastavilla koirilla hyvin yleistä. Oireena röyhtäily, tyhjän mahan oksentaminen, satunnainen kakominen ja yskiminen sekä etupään venyttely. Stressiä sen sijaan aiheuttaa (niin koirilla kuin ihmisilläkin) elämäntilanteiden muuttuminen, harrastukset sekä epäsäännöllinen elämänrytmi ja kiire. Epäilemättä myös omistajan stressi vaikuttaa koiraan. Meiltähän löytyy tällä hetkellä kaikkea: taloon tuli pentu, jota Dina ei alkuun oikein tahtonut sulattaa. Pennun kanssa on kiva peuhata, mutta se ei anna nukkua ja se on koko ajan joka paikassa. Aloitimme agilityn, ja vaikka se on kivaa, se väsyttää. Liikunnan määrää on lisätty tulevaa kisakautta silmällä pitäen, ja muutenkin tämä elämä on välistä aika hektistä. Ja minähän kärsin kroonisesta stressistä. Ei siis ihmekään, että koira, joka näkee suoraan sieluuni ja vahtii jokaista askeltani, reagoi.

Dina sai närästykseen vatsahappojen eritystä vähentävän lääkityksen sekä mahansuojalääkityksen. Minä puolestani sain melko kipakan opetuksen alkaa ottaa hiukan rennommin, sillä pahimmassa tapauksessa muutkin alkavat oireilla. Pitäisi kyllä oikeasti ottaa enemmän mallia koirista: nukkua pitkään, syödä hyvin ja leikkiä paljon. Ja tärkeimpänä tottakai, rakastaa lähimmäistään. Saamme siis jatkaa elämää ja harrastuksia ihan normaaliin tapaan - toivottavasti vähän rennommissa merkeissä!

"Anna nyt jo sitä ruokaa...!"

Today, Dina went to the vet for the cough and other symptoms. I was prepared for much worse, but her heart and lungs sounded perfectly fine! Instead, the doctor diagnosed her a heartburn caused by a stress. Symptoms of the heartburn are indefinite occasional cough, vomiting and also stretching of the front legs and chest. At first I was a bit amused, but then, we really have had a lot of things going on: Inna came home (and she won't let the adults sleep as much as they have used to), we are training for next season and also started agility course. I have also been very stressed lately, so actually I'm not surprised at all for this diagnose. Dina is my true soulmate, so why doesn't she have stress if I have? Well, Dina got a medication for her heartburn, and I have to learn how to deal with my stress. Maybe I should just take it easy, sleep and play a lot and just enjoy - as the dogs do. So, we have a permission to continue our hobbies as usual, and I hope it'll happen more casually in the future!

Kevättä ilmassa

Alkuvuosi on mennyt todella vauhdilla, ja helmikuun loppu häämöttää. Pian on Jyväskylään paluumuuttomme vuosipäivä, ja Larakin vietti 1-vuotissyntymäpäiväänsä. On ollut kyllä toiminnantäyteinen vuosi kaiken kaikkiaan. Onnittelut vielä Blackbitch's L-pentueelle, ja Anne-kasvattajalle lämmin kiitos tästä "elämäni himmeästä valosta"! Syntymäpäivän alla Lauri kävi epävirallisesti mitan alla, ja näyttää sille että likka jää mittoihin. Nyt vaan sitten sitä KV-näyttelyn EH:ta metsästämään...!

February is about to end, and soon we'll celebrate the 1st anniversary of returning to Jyväskylä. Lara had also her first birthday. Congratulations to Blackbitch's L-litter, and many thanks to Anne for this "dim light of my life"! Lara was measured unofficially, and it looks like she will be under 48cm. Now it's time to look for some INT dog shows and the VG for the CACILs...

Lara juhannuksena 2012, kuvan otti Suski

Kevättä tuntuu olevan ilmassa sekä ulkona että sisällä. Juniorijaoston meno alkaa olla sen verran villiä, että siihen on jo sisätiloissa alettava puuttumaan. Lara tekee selkeästi juoksuja, koska nopeiden kinttujen lisäksi nenä vie neitiä melkoisen voimakkaasti ja Sampan nenäkin on sitä mieltä, että joku ihanainen siellä tuoksuu (vaikka Samppa on leikattu jo vuosia sitten). Sinänsä tämä olisi hyvä ajankohta juoksuille, päästäisi aloittamaan kisakausi suunnitellusti. Dinakin on ollut reippaana, ja minun ollessani töissä se on käynyt putsaamassa keittiön pöydän kaikesta turhasta - viimeimmäksi kotiin tullessa löysin lattialta vajaan vuoden vanhan läppärini. Koiralle ei onneksi ollut käynyt mitään ja läppärikin toimii, mutta vast'eden molemmat mustat viettävät yksiolonsa häkeissä.

We're waiting for Lara's first heat, and it seems to be coming soon. Lara is very keen on odours outside, and Samppa is very interested on her also (though he's been neutered for several years ago). This would be perfect time, so we could start our coursing season as planned. Dina has also vibes for the spring, she has started her climbing hobby again and last week I found my laptop from the kitchen floor. Now both black ladies have their very own studios while I'm at work.

Kerrossänky

Dinaa sitä vastoin on viikon päivät kiusannut epämääräinen yskä, joka ei kuitenkaan oireiden perusteella vaikuta sydänperäiseltä. Tauti tuntuu olevan onneksi melko lievä, parina päivänä kuulin yskähtelyä ja liman oksentelua, mutta varmuudeksi Dina on kuitenkin ulkoillut rauhallisesti remmissä. Lienee syytä kuitenkin käydä lääkärin juttusilla kun ei näytä levolla menevän ohi. Päästiin Dinan kanssa Jyväskylän Agility Teamin Jatko1 -kurssille, joka alkaa ensi viikolla ja kestää elokuuhun saakka. Eka kerta on onneksi tutustumiskerta, joten Dee saa vielä ensi viikon lepäillä. Sydänultraankin on aika varattu, eli jännitettävää riittää...

Dina has suffered from minor cough for about a week now. The symptoms doesn't refer to heart problems, but she has been resting and next week we'll go and see the doctor. I hope she'll get better soon, because we were approved on an agility course on Jyväskylä Agility Team. The course starts next week and will last until August. I've also booked the re-examination for Dina's heart, so we'll have more exciting things to wait...

Inna on kotiutunut vallan mainiosti, ja pikkulikan upea luonne korostuu päivä päivältä. Inna on jos mahdollista vielä vauhdikkaampi kuin mustat "isosiskonsa", luonteeltaan se on onneksi hiukan pehmeämpi ja mm. "Ei" -käsky menee todella hyvin perille. Muutaman kerran ollaan käyty kyläilemässä, ja Inna on kyllä harvinaisen vieraskorea. Hiukan vieraat ihmiset ja koirat vielä jännittää, mutta tutustumisen jälkeen lapsonen on oma iloinen itsensä.

Inna has settled down very well. Her lovely caracter gets even better day by day, and she is veeeery busy all the time. She obeys the basic commands (for example "No") very well, and she is a bit softer than her "big sisters". We've been visiting my friends for a couple of times, and I've had Inna with me. She behaves very nicely, at first she is a bit shy with strange dogs and people, but once she makes friends, she is one happy herself again.

 Inna 13 viikkoa, 4,7kg / 33cm

 Koko porukka mahtuu jo samaan kuvaan...

 Väsynyt naapurikyttääjä

 Kyllä korvat koiran tekee

 Serkukset

Inna treenaa jo ahkerasti

Treeniä ja pentuarkea

Talvi on jo voiton puolella, ja Dinan ja Laran kanssa on päästy hyvin treenaamisen alkuun. Ollaan kulutettu ahkerasti jäälle tehtyjä reittejä (ja voi miten tytöt juoksevatkaan!), kehnommilla säillä on remmilenkkeilty ja kerran viikossa on käyty uimassa. Myös Inna on päässyt koittamaan uintia, ja siitä onkin kuoriutumassa melkoinen vesipeto! Nyt vaan odotellaan Laralle juoksuja, jotta saataisi aloitettua kisakausi suunnitellusti.

This winter is soon turning into spring, and we're in good drive on training with Dina and Lara. We've been at the ice roads much (and girls just love to run there!), when the weather is worse we go on a walk, and once a week the girls also go to swim. Inna has also started her swimming lessons, and she is very keen on it! Now we're waiting for Lara's heat, so that the coursing season can be started as planned.

Elämä neljän koiran kanssa on käynyt tutuksi tässä kolmen viikon aikana, ja rutiinitkin alkavat löytyä. Aikuiset ovat jo melko hyvin sopeutuneet tulokkaaseen, Samppa edelleen vetäytyy sivummalle pikkunaskaleiden ulottuvilta mutta tytöt leikittävät ipanaa todella nätisti ja kärsivällisesti. Ulkoilemaankin on päästy, ja ihmeen hyvin Inna pysyy isompien perässä pidemmänkin lenkin ajan. Vähän vielä kylmyys häiritsee, ja välillä pitää ottaa pentu takin sisään lämmittelemään. Yöt Inna nukkuu todella kiltisti omassa pedissään pentuaidan takana, ja pikku alkuvaikeuksien jälkeen asiat tapahtuvat pellettilaatikolle 99%:sti. Syömisten kanssa on jouduttu neuvottelemaan eniten, mieluiten kääpiö söisi lihaisia luita, valmiiksi jauhettu liha ei oikein uppoa... Nappula sentään maistuu, eli kai tuo hengissä pysyy.

Life with four dogs has become familiar in these three weeks. The adults have adapted themselves to the puppy quite well, Samppa still avoids her but the girls play with Inna very nicely. We've been out every day, and Inna keeps up with the adults very well. Betweentimes I take her under my coat to warm up a bit. Inna sleeps at night very nicely in her own bed, and after some difficulties she uses her litterbox 99% of the cases. What comes to eating, she would rather eat meat straight from the bones than minced from her cup... She likes Royal Canin dry food, so I quess she'll stay alive.