lauantai 7. maaliskuuta 2020

Kevättä odotellessa

Kisakausi alkaa tänä vuonna aikaisin, kolmen viikon päästä ollaan jo työn touhussa. En yleensä tykkää juoksuttaa koiria talvikauden kisoissa epävarmojen keliolosuhteiden takia, vaikka lämpimässä koppiautossa pärjääkin kisapäivän ongelmitta. Tänä vuonna nyt kuitenkin meni suunnitelmat näin. Vähän kyllä jännittää jo...

Tässä odotellessa on käyty harrastamassa näitä ns massakauden lajeja, kun tiimistämme oli varsin mukava edustus Kangasalla whippettapahtumassa kolmisen viikkoa sitten. Metallicoista oli paikalla Emppu ja Roosa, Volbeateista Samppaa ja Ritaa lukuun ottamatta kaikki (!), lisäksi Isla esiintyi viimeistä kertaa pentuluokassa jossa ei tällä kertaa sijoitusta, mutta meidät käteltiin pois viimeisinä. Ratauroksissa Kevan esiintyi ekaa kertaa varsin coolisti, ei sijoitusta tällä kertaa, mutta komea veljensä Monty sijoittui hienosti kolmanneksi Anniinan esittämänä. Ratanartuissa Jade ja Lola malttoivat melkein olla järjestämättä show'ta ja liikkuivat kivasti. Pikkutytöille ei sijoitusta, mutta samassa luokassa lainahandlerin kanssa esiintynyt Emppu käteltiin ulos viimeisenä. Rataluokat arvosteli Kari Naukkarinen, kaikki koirat saivat kivan, varsin itsensä näköisen arvostelun ja tuomari käsitteli koiria erittäin kauniisti. Loput joutuivat handleripulan vuoksi esiintymään ns näyttelyluokkiin jota tuomaroi Ramune Snepetiene (knl Absoliuti Idile), eikä kukaan oikein varsinaisesti saanut kehuja. Meera sijoittui nuorten luokan neljänneksi, Roosalle (KÄY) ja Lounalle ja Leialle (AVO) ei sijoitusta. Olin ilmoittanut Roosalle jälkeläisluokan, jossa mukana olivat Kevan, Lola, Leia ja Louna. Vain BIS-jälkeläisluokka palkittiin, ja se ei oltu me. Kasvattajaryhmään osallistuivat Roosa, Emppu, Lola ja Leia, ja meidät palkittiin BIS-2 ratakasvattajaryhmänä! Ryhmäni sai vielä erikseen kehuja siitä, kuinka tasainen ja yhdennäköinen ryhmäni oli.

 Monty rataurosten 3
Kuva: Kristiina Kanerva

 Dinacon BIS-2 ratakasvattaja
Kuva: Jenni Tuomela

Kiva päivä, ja ihanaa että kasvattejani oli paikalla noin huima määrä! Päivä oli pitkä ja porukkaa oli paljon, mutta jopa ensikertalaiset käyttäytyivät kehissä ja niiden ulkopuolella moitteetta ihan loppuun saakka. Lueskellessani myöhemmin muiden päivityksiä tapahtumasta kiinnitin huomiota siihen, kuinka poikkeuksellisena ihmiset tuntuivat pitävän sitä, että koira kykenee olemaan päivän ihmisten ilmoilla saamatta paniikkia tai käymättä kenenkään päälle. Olen nyt puolentoista vuoden aikana nähnyt lähes kaikkia Volbeatteja kaikenlaisissa tilanteissa, joissa on paljon ihmisiä, muita koiria ja hälyä, treeneissä ja kisoissa lisäksi vetolaitteen ääni nostaa kierroksia. Minusta whippetin hermorakenteen pitää kestää kuvatunlaiset tilanteet, minulle se ei ole mikään poikkeuksellisen superkoiran piirre, vaan ennemminkin odotusarvo. Koira jonka voi hyvillä mielin viedä minne vaan, pärjää taatusti ongelmitta myös kotona normiarjessa. Meidän normiarkemme nyt sattuu olemaan iso lauma ja paljon reissaamista ja aktiivista harrastamista, ja ilokseni jalostusvalintani ovat tuottaneet luonteiden suhteen halutunlaisen lopputuloksen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti