lauantai 4. helmikuuta 2017

Talvisia puuhia

Talvella ei kylläkään ole päässyt kehumaan, lunta ei ole näilläkään leveyksillä kuin väriksi, ja sekin on jatkuvien lämpötilanvaihteluiden tuloksena jäätynyt kovaksi, karkeaksi ja vaarallisen liukkaaksi. Liikkeistä huomaa, että jokaisella on SI-nivelet, rintalihakset ja lavat ihan jumissa. Jäällä olisi periaatteessa kiva keli ulkoilla, välillä on aurinkokin paistanut, mutta tytöt ovat selvästi haluttomia juoksemaan lumessa. Eikä ihme, varmasti tuntuu samalle kuin lasimurska jalkojen alla. Niinpä olemme tehneet arki-iltaisin reilumpia remmilenkkejä ja viikonloppuisin vähän pidempiä metsälenkkejä. Ei se ravivauhtinen eteneminen sinällään huono ole, koirat ovat lepokauden jäljiltä vielä kovin pehmoisia eli oikeastaan tämmöinen on ihan hyvä peruskunnon tekemiseen. Onneksi osaavat säästellä itseään! Tietysti ne kaipaavat kunnon juoksurallejakin, ja niinpä vuokrasin perjantai-iltana erään ratsastuskoulun maneesin käyttöömme. Ja siitähän se riemu repesi! Kun kelit vaikuttavat jatkuvan tällaisina, taidamme vierailla Uuraisilla ratsutalli Konstanzen pehmeällä hiekalla hiukan useamminkin...

This winter has not been the best one, there is only a little snow (mostly for colour), and it's frozen to hard, sharp and dangerously slippery cover that hurts paws. That's why our daily walks don't include running. Girls seem to miss the running part, so on friday eve, I rented a manege for an hour for us. That was awesome, they really had a good time running on the soft sand! Weather seems to continue like this, so I think we'll visit at Konstanze Stable again...


Alkuvuodesta on ollut aikaa puuhailla kaikkea muutakin. Joululomalla sain viimein valmiiksi jo viime kevättalvella leikatut takit, ja ikuisuusprojekti nimeltä haalarit valmistui myös kuin ihmeen kaupalla! Kuten kuvista näkee, uusien vaatteiden omistajat ovat ratketa riemusta, mutta jos ensi viikoksi luvatut pakkasennusteet pitävät paikkansa, pääsemme varmasti harjoittelemaan haalariulkoilua. Mukavuuden maksimoinniksi haalareissa on kauluksessa ja miehustaosassa collegevuori, eli ne eivät ole sähköisiä, mutta sitäkin lämpimämpiä. Olen piirtänyt haalarin kaavat itse, takalahkeet on muotoiltu istuvuuden parantamiseksi. Myös lanneosassa on muotoilu, eli mitään kiristysnyörejä ei tarvinnut laittaa.

Finally I had time to finnish my sewing projects: on Christmas holiday, girls got new jackets and overalls. The overalls didn't get high reviews, but I hope they will keep the happy owners warm on lower degrees. Probably next week we'll have to test them, if the weather man is right. The model is designed by me, I wanted the hind legs to fit better, and also hip part is shaped.







 Kyllä nyt materialistin silmiä hivelee, jokaisella on oman värisensä haalari! Tällaisen porukan kamat menevät yllättävän nopeasti sekaisin, jos niitä ei ole nimikoitu tai muulla tavalla koodattu, eli tästä syystä mm. valjaat, grippihihnat, kennelkopat ja kisojen lämmittelytakit on tietyllä koiralla tietyn väriset.

I'm very pleased, now they all have clothes of their own colour. Otherwise all the harnesses, grip leashes, kennel muzzles and that kind of stuff would easily mix, so everything has to be "coded" somehow.

lauantai 28. tammikuuta 2017

Tilastoja viime kaudelta

Hartaasti odotettu Suomi Cup-lista ilmestyi viimein, ja vaikka olin vähän salaa toivonut että Inna ja Ella saisivat kutsut, oli yllätys kuitenkin aika suuri: Ella yk-narttujen listalla kakkosena, ja Inna norminarttujen listalla seitsemäntenä! Molemmille siis kutsut - tämä onkin kuudes vuosi putkeen kun meiltä on edustusta näissä karkeloissa. Ottaen huomioon, että kumpikin juoksi Suomessa vain kolme kisaa, kutsuttujen joukkoon pääsy on todella upea suoritus. Myös Jasper saa kutsun, se sijoittui normiuroksissa kuudenneksi. Mahtavaa! Ella ja Jasper sijoittuivat 10 parhaan joukkoon myös Whippet-Harrastajien Vuoden Maastojuoksijatulokas -listalla. Jospa loputkin lapset innostuisivat maastoista ensi kaudella.

Last season's LC ranking list has finally been published. On Finnish Cup -list, Inna was placed 7th and Ella 2nd, both ran only 3 competitions in Finland! This is 6th year in a row when our team is participating on Cup competition (last season's top ranking dogs will be invited next spring in the Finnish Cup special competition). Also Jasper did well, he was 6th in standard males, and will be invited too. Ella and Jasper were also in top 10 in Finnish Whippet Club's LC Rookie of the Year -list. Way to go kids! I hope the rest will follow next year too.

lauantai 31. joulukuuta 2016

Kun tämä tyttö Ferrarin osti...

Joskus vain asiat tapahtuvat. Niin kävi nytkin, kun olin ensin raskain mielin luopunut yhdestä pentuhaaveesta, koska koulunkäynti viiden aikuisen ja yhden pennun kanssa ei vain oikeasti ole järkevää. Sitten tipahti Facebookin uutisvirtaan pentukuvia, ja lopputulos köllöttelee erään haukiputaalaisen omakotitalon sohvalla...

Sometimes things just happen. Sadly I had to let go one puppy plan, because five adult dogs, puppy and weekends in Espoo at school just aren't the best. Then, all the sudden, some puppy pics on Facebook, and the result is sleeping on the couch in Haukipudas...

Fierce Fireball Formula One "Senna"

Olen ihaillut unkarilaisen Fierce Fireball -kasvattajan, Emesen, B-pentuetta jo käytännössä niiden syntymästä lähtien. Tasainen pentue, upea yhdistelmä ulkonäköä ja käyttöominaisuuksia. Niinpä tämä uusi tulokas olikin loppujen lopuksi aika luonnollinen jatkumo harrastuksiin, ja toivottavasti tulevaisuudessa myös jalostukseen. Ainakin sukutaulunsa puolesta se edustaa melko tuoreita linjoja. Onni on kasvatinomistaja, joka ei säikähtynyt kummallisesta ehdotuksesta, vaan päinvastoin, innostui itsekin. Senna asuu Jasperin (D. Master of Puppets) kanssa kämppiksinä, ja ensimmäisen vuorokauden perusteella nämä mustavalkoiset mussukkapojat tulevat erinomaisesti juttuun. Ja miksi eivät tulisi, kun kumpikin on luonteeltaan mitä mainioin!

I've admired the hungarian Fierce Fireball- breeder's, Emese's, B-litter since they were born. Such nice, even litter, lovely outfit with extraordinary skills on coursing field. So, the newcomer is kind of a natural continuum to hobbies, hopefully also for breeding in the future. His pedigree is very nice, fresh lines in Finland. I'm lucky to have a bit crazy puppy owner, who got excited right away. Senna lives with Jasper (D. Master of Puppets), and they seem to come along very good. And why wouldn't they, thus both are such easy-going fellows!


lauantai 24. joulukuuta 2016

Näyttelyreissulla Liettuassa

Kaikenlaisia ajatuksia sitä ihmisen päähän laitetaankin. Parisen kuukautta sitten tuli kaverin kanssa puhetta ulkomaan näyttelyistä, ja keskustelun edetessä ajatus Liettuaan näyttelyyn lähtemisestä alkoi tuntua koko ajan paremmalta. Miksipä ei, ajattelin. Harvemmin minua on tarvinnut houkutella mihinkään seikkailuihin, ja jos nyt ei liikoja odota menestyksen suhteen niin ainakin siellä on halpaa viiniä.

Retkueemme (minä, kaverini Saana, Lara, Ella ja Enya, silkkiterrierit Lipsu ja Messi, bordercollie Sulo sekä lk collie Siina) starttasi matkaan torstaina 15.12., kun menimme iltalaivalla yli Tallinnaan. Koirat huollettuamme lähdimme ajamaan aamuyöstä, matkaa oli 600km. Pikku voimaunet joutui ottamaan matkalla aamun valjetessa, mutta selvittiin Vilnaan puoliltapäivin. Vilnan liikenne oli jotain aivan järkyttävää, pinnoite paikoitellen todella kuoppainen ja vaikutti sille että se oli yritetty paikata pihalaatoilla. Hengissä ja ilman peltivaurioita kuitenkin selvittiin hotellille, ihmeen kaupalla. Koirat matkustivat kaikki erinomaisesti, ei vinkumista eikä mitään turhaa pyörimistä. Ne olivat matkan aikana saaneet tutustua toisiinsa häkin verkkojen läpi, joten hotellihuoneessa ne kävivät kukin tahoilleen pitkäkseen.

Kuva: Saana Telkkälä


Aamulla oltiin hyvissä ajoin näyttelypaikalla. En ole suuremmin koskaan hallinäyttelyistä pitänyt, ja ennakkoon olin varautunut aivan julmetunmoiseen tungokseen, mutta yllättävän hyvin käytävillä pääsi liikkumaan. Kehät oli aikataulutettu todella tarkkaan, ja meillä oli hiukan jännät paikat koska piti seurata kaikkiaan neljän eri kehän etenemistä. Lisäksi minulla oli Lara ja Ella samassa luokassa, olin rekrytoinut aussiharrastajaystäväni Jennin handlaamaan Laraa. Whippetit olivat vasta iltapäivällä viimeisenä rotuna, ja alkoivat yli tunnin myöhässä aikataulusta. Tuomarina niillä oli ukrainalainen Zoia Oleinikova. Emppu oli ainoa nuorten luokan narttu, se esiintyi kauniisti ja malttoi jopa seisoa rauhassa. Pikainen koiranvaihto ja Ellan kanssa kehään. Jenni oli edellä Laran kanssa, Lara esiintyi ja liikkui erittäin kauniisti. Hämmästyneenä katselin sitä, siitähän on vanhemmiten kuoriutunut ihan oikea showkoira! Ellaa jännitti tuomari, ja se väisti (niinkuin yllättävän moni muukin). Liikkeessä ja seistessä se kuitenkin oli ihan rentona. Koirien saamat laatuarvostelut selvisivät vasta arvostelulapusta, mutta meidät Empun kanssa haluttiin vielä kahteen kertaan juoksemaan, molemmilla kerroilla tuomari sijoitti meidät viimeiseksi kolmesta koirakosta. Laput haettuani selvisi, että Laralle ja Ellalle molemmille ERIt, Lara kilpailuluokassa 3. ja Ella 4. Empulle myös ERI, ja suureksi yllätykseksi luokkaSERT! Mahtavaa!! Arvostelut oli kirjoitettu venäjäksi, eli ei mitään hajua mitä hän oli ollut koiristani mieltä. Saana selvensi, että tuomarin ei ole pakko luokkasertiä jakaa jos häntä ei koira miellytä, joten vaikka Emppu olikin ainoa, olisi se voinut saada jotain ihan muutakin. Muillakin oli mennyt ihan kivasti, silkeissä Lipsu ROP ja Messi VSP, bc Sulo PU2, collie Siina ROP juniori ja junSERT. Jäätiin siis isoon kehään, ja kuuden maissa kuolemanväsyneinä ajettiin ruokakaupan kautta hotellille.

Kuva: Saana Telkkälä

Sama setti sunnuntaiaamuna. Colliet olivat samassa kehässä whippettien kanssa, ja oli minun vuoroni kartturoida Siinaa. Sepä menikin ihan mallikkaasti, Siina sai JMVA-arvoon tarvittavan viimeisen junSERTin, ja oli ROP ja ROP juniori. Handlerisäädön vuoksi olin päättänyt jättää Ellan pois, joten kehässä pyörähtivät vai Enya ja Lara. Empulle tänään melko tiukalta Jadranka Mijatovic'lta (Kroatia) "very good, thank you", Laran tyypistä tykkäsi ERIn verran mutta sijoitus luokassa 3. eli viimeinen. Eipä nyt voi moittiakaan, 4*ERI, 1*SERT ja 1*EH reissun saldona. Kehää seuratessa alkoi hahmottua myös logiikka, millä koiria pyydetään uudestaan kehään. Kussakin luokassa koirat sijoitetaan järjestykseen, ja luokkaykköset tulevat kisaamaan CACIBista, sen jälkeen luokkaykköset sekä CACIBin voittaneen koiran luokan kakkonen kisaavat varaCACIBista. Luokkaykköset saavat kukin luokkaSERTin, ja CACIBin voittajan SERT on ns. iso SERT. Jos koira on jonkun muun maan valio, se valioituu Liettuan valioksi isolla sertillä. Muotovalion arvoon luokkasertejä tarvitsee olla kolme, mikäli yksi on KV-näyttelystä, kansallisista tarvitaan viisi. PN ja PU-sijoituksia ei jaeta, ainoastaan CACIBin saaneiden kesken jaetaan ROP ja VSP. Joskus ROP-kehässä saattoi olla kolmekin koiraa, mutta se ei ihan auennut, miksi. Ohjeella "tunge vaan väkisin kehään niin monesti että ne työntää sut pois" pärjäsi tosi hyvin.

Sunnuntaina silkit olivat jälleen voittoisia, tällä kertaa Messi ROP ja Lipsu VSP. Lisäksi Sulo-bc oli ROP, eli kaikille tuli CACIBit ja ilmeisesti paljon jotain titteleitä. Siina, Sulo ja Messi pääsivät vielä isoon kehään pyörähtämään, ja minä pääsin Sulon remmin päähän...

Kuva: Laurynas Mitrulevičius

Isossa kehässä Siina ja Messi pääsivät 5 parhaan joukkoon, mutta eivät enää yltäneet palkintopallille. Pääsimme kotimatkalle kuuden maissa, ja parin pysähdyksen taktiikalla ajoimme aina Tallinnaan saakka. Meillä oli liput aamulaivaan, joten ehdittiin vielä nukkua autossa pari tuntia. Ihan hullun rankka reissu, mutta oli kyllä kivaakin. Jotenkin aloin vähän tykätä tuosta näyttelyhommastakin. Ennen reissua käytiin tyttöjen kanssa Haukkuvaarassa näyttelytreeneissä, ja siellä jotenkin hiukan pääsi hommaan kiinni. Nyt kun tavallaan olisi hyvä syy, niin kai sitä voisi ensi vuodelle katsoa jonkun pienen kansallisen näyttelyn jostain päin Liettuaa, jos se tuuri kävisi vielä toistekin (ja kolmannen kerran). Eihän juoksijan kanssa mitään hulluja kannata tavoitella, mutta kyllä minusta juoksijakin voi kaunis olla.

A week before Christmas, we travelled to Vilna, Lithuania for double IDS. On Saturday, Lara was EXC3 and Ella EXC4 in Open Class and Enya EXC with CAC in Intermediate Class under ms. Zoia Oleinikova, Ukrain. On Sunday, Lara EXC3 in Open Class and Enya VG in Intermediate Class under ms. Jadranka Mijatovic, Croatia. Ella was not shown, due to handler problems because she was also in Open Class. Super happy with these results! We had other dogs with us also; two silky terriers, who got CACIBs on both days, one Border Collie, who got CACIB on Sunday, and a Smooth Collie who finished her JCH title. Very nice! Thank you Saana for company.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Lomalla

Olemme viettäneet talvilomaa lokakuun puolivälistä saakka, ja kyllä täytyy sanoa että tuli tarpeeseen. On se kesä aina vaan kuitenkin rankka. Aika on silti kulunut hyvinkin nopeasti töiden ja koulun merkeissä. Luntakin on ollut välillä, mutta pääosin kelit ovat olleet niin kurjat ettei ole tarvinnut ketään houkutella lähimetsää pidemmälle. Ja hyvä niin.


Loppuvuoteen on luvassa vielä kaikenlaista kivaa, samoin ensi vuodelle on jo jonkinmoiset nuotit tehtynä. Kummasti se pieni lepotauko aina tekee hyvää ja antaa pikku lisäpotkua suunnitelmiin ja niiden toteuttamiseen...

We've been on winter vacation since mid-October. We all really needed it. Still, weeks have gone by very fast with work and school. We had snow, then rain and mud, so no one has been very interested in going further than nearest woods. For the rest of the year we have some pretty interesting happenings, also plans for next summer are quite clear. Funny how good night sleep makes you plan all kinds of things...

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

"Anna sille aikaa."

Vaikka whippet on - tai ainakin sen tulisi olla - hyvin vietikäs ja viehevarma koira, aina ei kaikki kuitenkaan mene välttämättä ihan tuubiin. Seitsemästä omistamastani whippetistä kahden kanssa on tehty töitä viehehommien eteen ihan reilustikin. Syyt heikon tai jopa olemattoman vietin takana voivat olla moninaiset. Aikanaan Vauhtin juoksemattomuuden syyksi paljastui pitkällisen ja sinnikkään treenaamisen jälkeen lopulta kipua tuottanut luustoepämuodostuma, ja sen osalta juoksuharrastushaaveet haudattiin siihen. Empun kanssa olemme taistelleet toisenlaisia peikkoja vastaan, niistä kerroin kesällä postauksessa Juhannuskisat. Olen jutellut asiasta lukemattomien ihmisten kanssa, neuvoja on tullut laidasta laitaan. "Niin siinä helposti käy kun jättää pennun kotiin, siitä tulee tissiposki." Ei käynyt mielen reunallakaan laittaa lapsukaista minnekään kasvamaan vaikka sitä kovasti suositeltiin. Minä annoin Empulle rakkautta. Ja aikaa.

 

Enya. Minun pieni murunen, kohtalokoira, luomulapsi. Koko kesän Emppu on kulkenut kisoissa mukana (poislukien toukokuun Viron reissu, jonka jälkeen totesin että se ei ollut hyvä idea...). Se on saanut katsella toisten juoksuja, ja koneen käydessä on revitelty karvalelulla. Latvian kisoissa Emppu riehkasi vieheelle ensimmäisen kerran ikinä! Team Racessa se juoksi pikkupätkän, pikkuisen epävarmasti, mutta juoksi kutenkin. En ole tehnyt Empun suhteen mitään sen suurempia suunnitelmia, se on erityinen koira huolimatta siitä juokseeko se ikinä vai ei.

Eilen harrastettiin vielä viimeisen kerran tälle kesälle, käytiin kerhomme kaudenpäättäjäis-kerhomestaruusmaastoissa juoksemassa. Laitoin pikkutytöt juoksemaan, ensin Empulle oli tarkoitus vetää vain pikkupätkä mutta hetken mielijohteesta käskin kuitenkin vetää koko radan, noin 500m. Olin aamulla ottanut pakastimesta mukaan jäniksennahan, se oli kiinnitetty valkoiseen teddykarvareuhkaan, joka tuntui suussa kivemmalta. Juoskoot mitä juoksee, viehe ainakin olisi mahdollisimman houkutteleva. No sehän juoksi. Koko radan. Ensimmäisen kerran elämässään Enya juoksi koko radan, pikkuisen käännöksissä näkyi tottumattomuus, mutta ei tippaakaan epäröintiä! Niin upeaa!! Vieheelle tullessa se ei jäänyt revittelemään, mutta ei se myöskään läähättänyt. Sehän on kuin äitinsä, mietin. Ei Larakaan suuremmin riehkannut nuorempana vieheen perään, se keskittyi hiljaa ja suoritti vahvasti mutta eleettömästi. Niin sitä joka päivä oppii jotain uutta koirastaan, vaikka toinen siskoista kiljuu kuin heikkopäinen, niin onko toisen pakko.


 

Näin ne sisarukset juoksi. Josko ensi keväänä luomulapseni kanssa päästäisi möröistä eroon lopullisesti. Alku ainakin on lupaava!

For the whole summer, Enya has been practising with the lure. In the post Juhannuskisat I told what happened last Autumn, and why Enya has not been running. Many people has been given me all kinds of advices, but I decided to give her love. And time. Emppu has been travelling with us for the whole summer, she has been watching other dogs running and she has been playing with her own fur toy. In Latvia LC, she barked at the lure for the first time ever. Yesterday, we participated in our clubs inofficial LC competition, and both Teenagers were entered. First I planned only short track for Enya, but I let her run the whole track, about 500m. And she ran. The whole track. For the first time. It was so wonderful to watch!! My little cuddlehound. All the work has been definitelly worth it, I hope next Spring we'll beat the rest of the ghosts for good. Seems very promising!

torstai 20. lokakuuta 2016

Se oli siinä!

Kausi 2016 on sitten siinä. Hieno kausi on ollutkin!

Syyskuun puolivälissä tytöt kävi juoksemassa toisen ajuekokeensa Kouvolassa, sunnuntaina Ella juoksi samassa paikassa kansallisissa maastoissa. Aluksi minun ei pitänyt itse edes olla paikalla lauantaina, mutta useampaan kertaan muuttuneet suunnitelmat sen kuitenkin tekivät mahdolliseksi. Pohja oli kova ja radat pitkät (n. 950m ja 850m), etukäteen olin varautunut vetämään ajueeni pois finaalista, mutta tytöt vetivät aivan super hienosti! Toinen kisa ja toinen SERT-A - ja toinen ylituomarin palkinto, koska ensimmäistä kertaa ajuekokeen historiassa ohjaaja lähetti kaikki koirat itse! Kyllä siinä pikkuisen oli jännitystä ilmassa, mutta ihan kohtuullisestihan tuo meni. Sunnuntaina radat olivat huomattavasti lyhyemmät, ja Ella sijoittui YK luokassa toiseksi. Ajuekokeen tulokset täällä ja sunnuntain maastokokeen tulokset täällä. Kiitokset Annelle yöpaikasta ja seurasta!

In the mid-September, we travelled to Kouvola for pack coursing competition and NAT LC competition for the weekend. Dina, Lara and Inna did great on saturday and placed 3rd with CAC. On sunday Ella placed 2nd with CAC - greta weekend! Results from pack coursing here, from sunday NAT LC here.

Alkuerä, kuvasi Arto Ojanperä 





 
Kuvat Kikko Kåhre

Ajue SMissä ei sitten mennytkään enää ihan niin putkeen. Mäkinen maasto vaikeutti etenkin pienillä roduilla näkyvyyttä toisiinsa, ja omista varsinkin Innaa inhotti pitkä sänki. Parit kuperkeikatkin tuli, ja siitä lähtee ajueen arvosteluohjeiden mukaisesti automaattisesti pisteitä. Kausi on ollut pitkä ja koko porukalla alkoi jo tassu painaa, jumbosijasta huolimatta tapahtuma oli hieno eikä palkintojenjaossa onnen ja liikutuksen kyyneliltä välttynyt kukaan. Kisassa valioitui Suomen ensimmäinen FI KVA-A, saluki Noa, paljon onnea vielä perhe Ojanperälle! Historian ensimmäisen SAM-tulokset täällä.

We participated in pack coursing Finnish Championships, but this time results were not so good. The field was quite hard, lots of ups and downs, and for a small dog it was hard to see each others. Still, it was great to be there - this was the first title race for pack coursing. Results here.

Lokakuun toisena viikonloppuna matkattiin Helsinkiin Tuomarinkartanolle Team Raceen kauden viimeisiin ratakisoihin. Ilmoitin hetken mielijohteesta Ellan etanalähtöön, sen päälle tekisi hyvää jos se saisi vetää yhden lähdön keulilta. Kasvattini Eddy (D. Enter Sandman) oli meillä hoidossa ja minun oli määrä palauttaa se Team Racen jälkeen, samalla senkin kilpailutus siinä menisi eli ilmoitin myös sen. Lähtöjä olikin sitten päälle 50, meidän lähdöt loppupäässä eli ehdin hyvin seurailla kisoja ja koirat lepäili lämpimässä autossa. Ella voitti oman lähtönsä hienolla ajalla 19,18 ja Eddy hävisi voittajalle vajaan kymmenyksen omassa lähdössään, aika oikein kiva 19,34. Molemmille siis SERTit! Tulokset täällä. Hailuotoon ei meiltä enää lähtenyt ketään, mutta Jasper (D. Master of Puppets) se otti ja juoksi itsensä normiurosten toiseksi ja sai kolmannen SERTinsä! Paljon onnea Niina ja Jari perheineen!

On October 8th we travelled to Helsinki for the last track racing competition, Team Race. I had entered Ella on 280m on "slow start" (dogs who don't have CAC can be entered to start in which no one has CAC. The start is move even). Eddy was at us while his owner was abroad, so I entered him also on 280m. Ella won her start with very smooth time 19,18, Eddy was 2nd in his start with very nice 19,34. Both gained CACs. Results here. The last LC competition took place in Hailuoto, Oulu. Jasper came 2nd with CAC - 3rd in a row! Congratulations Niina, Jari and family!

 Eddy sinisellä

 Ella
Kuvat Marko Pessi

Niin se on tämä kausi lopussa. Kaikella tapaa jännittävä, ainutlaatuinen, onnistunut. Lapset aloitti kisauransa, viidestä radalla juosseesta neljälle SERT-tulos, kolmelle maastoissa startanneelle kaikille SERT. Viisi kävi myös näyttelyissä, tuloksena 1x ERI, 3x EH ja 1x H. Myös omalla tiimillä rokkasi hyvin; Innalle EE ja LV KVA-M arvot sekä INT KVA, Laralle hienot enkat radalla Juhannuksena ja maastosta varaCACIL, Ellalle SERT maastosta ja radalta ja lisäksi upea voitto ja SERT Latviasta. Lisäksi tytöt onnistuivat ajueessa täysin yli odotusten, sieltä tuloksena kaksi SERTiä ja kaksi ylituomarin palkintoa. Kyllä kelpaa tällaisen porukan kanssa maata sohvalla seuraavat pari kuukautta!

So, that was that. Very exciting, unique, successfull season. Kids started their career, 4 out of 5 gained CAC at the track, all 3 got CAC at coursing, 5 were entered in dog show with results 1x EXC, 3x VG and 1x G. Couldn't be more happier. My own team also did well; EE, LV and INT LC CH for Inna, new PB times and LC resCACIL for Lara, CAC's from track and LC for Ella, also winning in Latvia with CAC. Dina, Lara and Inna also got 2 pack coursing CAC's. Now we're going to lie on the couch for a couple of months!