Paranemaan päin

Dina on ollut 10 päivää saikulla, ja meno alkaa olla sen mukaista. Ilahduttavan hyvin on tuo rakkaus kyllä kuntoutunut, ollaan tehty muutamana päivänä rauhallisia remmilenkkejä ja vietettiinpä porukalla parina päivänä muutama tunti mustikkametsässäkin. Dina oli tottakai tukevasti remmin päässä, mutta menohaluja olisi ollut ihan kiitettävästi. Lara käy melkoisilla kierroksilla kun veteraani ei oikein jaksa sen kyydissä, ja yksinhän on maailman tylsintä rallata. No, ensi viikolla päästään kokeilemaan pyöräilyä ja loppuviikosta likan uskaltaa ehkä jo yksin päästää pikku hetkeksi juoksemaan vapaana.

Typykät

Lara kävi ottamassa tuntumaa maastojuoksuun, ja ihan kivasti likka kyllä pätkän vetäisikin! Taisi vähän alkaa lasta jännittämään, koska vieheen pysähtyessä Larppis kaarsi takaisin hakemaan minua, ja sitten mentiin yhdessä ihmettelemään. Hyvin lähti leikkiin ja reviteltiinkin sitten oikein kunnolla. Lopuksi Lara juoksi vielä hetken seuratoverin, Karma-whippetin kanssa. Tytöt tapasivat toisensa aiemmin viikolla ja yhteinen sävel löytyikin heti. Tytöillä on vain pari kuukautta ikäeroa, mukavaa kun Laralla on ikäistään seuraa.

Dina have had her sick leave ten days, and she's getting better and better. I'm so happy! We've done a few walks on leash, and she seems to enjoy them. Lara seems quite frustrated because Samppa has no interest fooling around with her. Well, a few more days and Dina finally has a permission on running (but at first only by herself, and short times). Earlier this week Lara had her first official LC-training, and it went quite nice! After the run she got a bit cold feet and ran back to me, but then we went back together and had little fun with the lure. Still, the run looked pretty good and I'm very pleased! Lara met a new friend, whippet Karma, and the girls seem to get along very good. Karma is only 8 weeks older than Lara, and it's very nice that Lara has a friend of her own age.

Vähän erilainen torstai

Kun joku asia lähtee menemään pieleen, silloin menee yleensä kerralla isommin p*rseelleen. Niin kävi nytkin.

Viime viikonloppuna kisailtiin Mikkelissä maastoissa, allekirjoittanut toimi kilpailunjohtajana ja kaikki menikin kisan suhteen melko lailla putkeen - paitsi että auto otti ja sanoi yhteistyösopimuksensa irti. No, kyyti kotiin löytyi (iso kiitos siitä asianosaisille!), ja alkuperäisen suunnitelman mukaan tänään oli tarkoitus lähteä autoa viemään korjaukseen ja jatkaa siitä edelleen Heinolan maastoihin. Suunnitelmiin tuli kuitenkin eilen illalla pikku muutos, kun käytiin Dinan kanssa päivystävän eläinlääkärin ultrattavana "ihan varmuuden vuoksi": diagnoosi oli pahin pelkoni märkäkohtu, niskaan antibioottipiikki ja kehotus soittaa aamulla leikkausaikaa. Dinalla ei ollut mitään tyyppioireita (pahanhajuinen vuoto, runsas juominen/pissaaminen, kuume), se ei vaan ollut oma itsensä. Kyllä onnittelin itseäni kotiin tullessa, on oikeasti onni että tuntee koiransa näin läpikotaisin ja luottaa omaan vaistoonsa!

Leikkuriaika saatiinkin erittäin nopealla aikataululla Keski-Suomen Eläinklinikalta, jonne on meiltä matkaa parisen kilometriä. Omasta paniikista huolimatta kaikki sujui oikein hyvin, leikkaus oli mennyt erittäin hyvin eikä kohtu ollut vielä ollut räjähtämispisteessä. Kuitenkin siellä oli ollut hiukan normaalista poikkeavia rakenteita, ja eläinlääkärin mielipide oli, että ratkaisu oli ollut täysin oikea. Sivuäänidiagnoosin vuoksi Dina nukutettiin erikoisanestesialla. Mukaan saatiin antibiootit ja kipulääkkeet. Iso kiitos vielä K-S Eläinklinikan porukalle Dinan hyvästä hoidosta, lisäksi special-kiitos rakkaalle ystävälleni Päiville, joka kirjaimellisesti pelasti koirani hengen ♥

Tämähän samalla tarkoittaa myös sitä, että meiltä jää kauan odotetut kotikisat sekä SM-maastot väliin. Harmitus on suuri, mutta olen kuitenkin sanoinkuvaamattoman onnellinen siitä, että rakas Dinani on hyvää vauhtia toipumassa operaatiosta. Jospa vielä loppukaudesta ehdittäisi parit kisat käymään...

On yesterday eve, Dina had a diagnose of an infection in her uterus, so she had a "little" operation today. Now everything is fine (except she may have a massive hangover...). Thanks to my dear friend Päivi who made an invaluable favor for us ♥ Many thanks also for K-S Eläinklinikka for very good service! We're going to have a little break from the races again, but I hope we'll get back to the business at the end of this season.