maanantai 27. marraskuuta 2017

"Ai, eikö se vielä kävele sillä?"

Minulla ei ole aiempaa kokemusta sen paremmin töiden kuin omienkaan koirien kohdalla Dinan ranneleikkauksen laajuisista kuntoutusprojekteista, mutta koulutukseni puolesta noin teoriatasolla tiedän, että siihen menee viikkoja - ellei jopa kuukausia. Yhtä kaikki, olen viime aikoina saanut useampaankin kertaan selitellä miksi Dina ei vielä varaa jalalle kunnolla, vaikka se on ollut ilman kipsiä jo kolme viikkoa.

Kun mikä tahansa eläin - tai ihminen - joutuu leikkaukseen, mistä seuraa minkä tahansa nivelen 8 viikkoa kestävä immobilisaatio, tapahtuu paljon asioita. Kun lääkäri on kuvantamista apuna käyttäen todennut korjatun kohdan "olevan kunnossa", se on itse asiassa kaikkea muuta kuin kunnossa. Se on silloin vasta vähän vähemmän rikki. Ihon alla on sidekudoskalvo, sen alla lihakset jänteineen, lihasten väleissä verisuonet, hermot ja imunestejärjestelmä, nivelen ympärillä nivelsiteet, ja niiden alla luu. Kun tämä koko paketti sidotaan useiksi viikoiksi, kudosten aineenvaihdunta hidastuu, lihakset menettävät massaa kun niitä ei käytetä, ja jänteet ja nivelkapselit jäykistyvät. Kudoksen uusiutumisen perusedellytys on se, että alueen aineenvaihdunta toimii, kudos saa ravinteita ja hapekasta verta, ja syntyneet kuona-aineet kulkeutuvat pois.

Kun Dina kävi viimeisessä kontrolliröntgenissä oltuaan ilman kipsiä puolitoista viikkoa, olin melko äimistynyt kun kuulin eläinlääkärin ihmettelevän kysymyksen: "Ai, eikö se vielä kävele sillä?" En jotenkin hämmästykseltäni saanut sanaa suustani. Sain ylimalkaiset ohjeet venytellä varpaita ja "jumpata". Olen jossain vaiheessa sortunut noihin jumppajuttuihin itsekin, mutta jotenkin sitä on alkanut katsella asioita vähän toisen väriset lasit päässä. Jos ihan tarkkoja ollaan, Dinan jalassa on koko raajan massiivinen toimintahäiriö. Jalan iho on pikku hiljaa palautunut normaaliksi, eli alueen verenkierto on suunnilleen palautunut normaaliksi. Kolmessa viikossa.


Kuten kuvasta näkyy, joka varpaassa on kolme pientä niveltä. Jotta liki yhdeksän viikkoa kipsissä olleet varpaat liikkuisivat edes sen verran, että jalalle on mahdollista edes osittain varata painoa istuma-asennossa, joka nivelessä nivelkapseleiden liikkuvuus on saatava takaisin. Heti kipsin poistamisen jälkeen olen mobilisoinut useamman kerran viikossa sen varpaita, jotka alkuun olivat aivan tikkusuorat, kuivat ja melko varmasti kipeät ja kutiavat. Kärkinivelten liikkuvuus alkaa olla melko hyvä, mutta ylemmät nivelet ennen välikämmenen pitkiä luita ovat edelleen todella tiukat. Ranteen joustamattomuus ja uusi asento aiheuttavat sen, että varatessaan koko painon leikatulle jalalle nivelten täytyy joustaa aivan ääriojennukseen. Tassun alapuolella menevät varpaiden koukistajajänteet ovat niin ikään muumioituneet parissa kuukaudessa. Jänteen toiminta perustuu sen elastisuuteen, ja käyttämättömänä jänteet kiristyvät. Jalan takaosassa oli viikkojen ajan painehaava, ja kuvien perusteella se oli aiheuttanut ranteen luuhun muutoksia. Ei ole varmaa, mutta hyvin todennäköisesti myös jänteissä on tulehduksen aiheuttamaa arpikudosta. Jo pelkästään pehmytkudosvaurion korjaantuminen vie n. 4 viikkoa.

Palataanpa takaisin alkuperäisaiheeseen, eli kuntoutukseen. On varmasti monta tarinaa siitä, että kyllä se koira tuli kuntoon kun vähän venyteltiin (tai vaikkei edes venytelty), ja ei sille siitä jäänyt mitään vaivaa. Kumpikaan ei pidä paikkaansa. Koira on ovela eläin, ja se jättää kertomatta paljon asioita omistajalleen (ja paljon on myös asioita, mitä se yrittää kertoa, mutta kukaan ei ymmärrä), ja se keksii aivan varmasti toisen tavan liikkua mikäli alkuperäinen tapa tuottaa tai on joskus tuottanut kipua tai epämukavuuden tunnetta. Jos en itse hallitsisi vaurioiden korjaamista tällä tasolla, en ikimaailmassa olisi ryhtynyt tällaiseen. En varmaan ikinä edes tule tienaamaan niin hyvin, että minulla olisi varaa käyttää koiraani osteopaatilla kerran viikossa sen koko loppuelämän - koska sitä tämä vaatii. Koko raajan liikkeeseen tulee jäämään huomattava toimintahäiriö, mutta sen vaikutusten minimoimiseksi kaikkien ympärillä olevien lihasten ja nivelten on pystyttävä toimimaan normaalisti ja häiriöttä. Ja ennen kuin edes päästään mahdollisimman normaalin liikkumisen palauttamiseen ja muuhun harjoitteluun, täytyy kaikkien vaurioituneiden kudosten ensin toimia mahdollisimman hyvin.



Joten ei, minun koirani ei vielä kävele jalallaan, koska sen ei todellakaan vielä tarvitse. Se varaa sille osittain, varpaiden nivelet ovat alkaneet liikkua ja koukistajajänteet ovat alkaneet pidentyä. Se kävelee hyvin mielellään kolmella jalalla - ainakin kun on kiire - mutta tarvitaan tuhansia ja tuhansia toistoja, jotta motorinen hermoston osa jälleen muistaa, että sitä jalkaa on ihan ok taas käyttää. Tokihan on tärkeää, että korjattua kohtaa kuormitetaan, koska luukudos kovettuu vain kuormituksesta. Mutta kaikki aikanaan.

This post was about rehabilitation in general from osteopathic view, but I'm too lazy to translate it. So, please use Google Translator.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Sopeutumisia

Edellinen puolitoista kuukautta on ollut melkoista sopeutumista. Dinan jalkaleikkauksen lisäksi arkeemme muutoksia on tuonut uusi koti. Toteutin viimein lähes kymmenvuotisen haaveen, ja asumme nykyisin "maalla" omakotitalossa. "Maalla" tässä yhteydessä tarkoittaa taajamassa 30km Jyväskylästä koilliseen - aitojen sisäpuolella on nelisen tuhatta neliötä puuhamaata niin minulle kuin koirillekin, ja rintamamiestalon 120 asuinneliötä tuntuvat riittävän meille varsin hyvin. Olemme viihtyneet erinomaisesti, ja jos kaikki menee hyvin, niin muutan takaisin kaupunkiin vasta kun täytän70. Tai 90.

The last month and a half has been quite an adaptation. Shortly after Dina's leg operation, I made my old dream come true and we moved to a nice small house outside of the town. We have somewhat 4000 square metres in the yard, and 120m2 inside. I don't want to move to town as long as I turn 70. Or 90.



Dina on paranemaan päin. Tällä viikolla tuli 8 viikkoa leikkauksesta, sunnuntaina otin kipsin pois. Se hankasi ja hautoi painehaavoja, lisäksi varpaat ovat todella jäykät ja suorat eikä Dina halua varata jalalle. Pikku hiljaa sen pitäisi, jotta luutunut kudos alkaa lujittua. Olemme jumpanneet pikku hetkiä joka päivä, olen lisäksi venytellyt varpaita lämpimässä vedessä jotta jänteet venyisivät. Useamman kerran viikossa hoidan Dinaa osteopaattisesti. Ensi viikolla menemme vielä kuviin varmistamaan että jalka tosiaan on luutunut. Kauhean touhukas se on, ja minäkin olen toipumaan päin.

Muut tytöt ovat jääneet aika lailla heitteille, mutta ne ovat pitäneet koko rahalla hauskaa pihassa. Inna sai jo kunnon syvät vekit varpaisiinsa, onneksi murtumia ei löytynyt vaikka huuto olikin karmiva. Vaikka on kalenterin mukaan lepokausi, likoille on kasvanut niin hurjat lihakset pyllyyn että näyttelyyn niitä on turha ilmoittaa. Harmi kun tuomarit eivät osaa arvostaa juoksijakoiraa.

Dina has recovered quite well. It's almost 8 weeks in the cast, and on sunday I finally took it off. Mainly because she has a couple of wounds in the paw (due to pressure), and secondarily because her toes are so stiff and she is not willing to walk with them. We do exercises almost every evening, and she gets osteopathic treatment several times per week. I'm also getting better, day by day. Other girls have been almost abandoned, but they have had fun in the yard. Inna already hurt her toe, but luckily it was just small cut, despite of terrible screaming. All of them have huge muscles in their butt, so no dog shows in few months.


On taas se aika vuodesta, kun kaikenlaiset rankinglistat ilmestyvät. Whippet-harrastajien Vuoden juoksija -listat on julkaistu, ja Inna on kolmella Suomen kisallaan norminarttujen kakkonen, Ella puolestaan samalla kolmella Suomen kisalla peräti yk-listan VSP! Yk-narttujen esitykset eivät tällä kaudella kyllä sykähdyttäneet millään tavalla, että sikäli sijoitus nyt ei ollut suuri yllätys. SuomiCup-listoja joudutaan ehkä odottamaan vielä tovi, mutta kun molemmat tulevat saamaan kutsun joka tapauksessa niin ei jännitä muu kuin keitä meillä on keväällä vastassa.

It's time for ranking lists, and the first one has been published. On Finnish Whippet Club's LC ranking lists, Inna is #2 in standard whippet females, and Ella is #1 in sprinter class females! Both have only 3 races in Finland - I'm so proud of them!