maanantai 28. elokuuta 2017

"Kaikki on mahdollista kun on suora lähetys"

Viime viikonloppuna juostiin SM-maastot Hämeenkyrössä. Meillä on näköjään ollut tapana osallistua kyseisiin karkeloihin joka toinen vuosi, ja kun viime vuonna samaan aikaan oltiin Latviassa, nyt oli arvokisavuosi. Kotoa lähtiessä kyllä jo tiesin että 2kk kisatauko, tyttöjen kiimat ja oma sairastelu reissun jälkeen eivät todellakaan olleet edesauttaneet koirien terävimmän kunnon ylläpidossa. No, lähdettiin silti (toden sanoakseni, mitä on viime aikoina harrastuspiirejä seuraillut, tuntuu että koiria kilpailutetaan aivan hullunkiilto silmissä ja älyttömällä kiireellä nartut suoraan pentulaatikosta viivalle. Siihen verrattuna omat koirat on varmasti paskimmilaankin oikeasti kropaltaan kunnossa...). Radat oli melko pitkät ja fyysisesti todella vaativat, joten mitään kummempia odotuksia ei ollut...

Last weekend, after 2 months break from coursing, we travelled to Hämeenkyrö for Finnish LC Championships. The tracks were quite long and heavy, so I didn't have high hopes - girls were in heat in summer, and I was also a bit ill...

Ellalle alkuerästä varmaan uransa huonoimmat pisteet, mutta niillä kuitenkin yk-narttujen ykköseksi.
After qualifications, Ella was 1st in Sprinter female class.

Lara punnersi hirmuisen ajohaukun saattelemana alkuerissä sijalle 9. Oli se turhan tukevassa kunnossa...
Lara struggled on 9th place. She is still a bit fat...

Inna lämmitteli seitsemänneksi. Suoritukseen nähden pisteet oli aika tiukassa. Roosa oli alkuerien jälkeen myös jossain puolivälin tienoilla, samoin Eddy uroksissa. Esme ja Jasperkin oli ilmoitettu, mutta Esmellä alkoi juoksu ja Jasper jäi pois muusta syystä.
Inna warmed up on 7th place. She did a nice run, but the points were not as good as it looked like. Roosa was in the halfway of the Standard female result list, also Eddy around halfway in males. Esme and Jasper were supposed to come also, but Esme started her heat, and Jasper didn't come for other reson.

Kuten tiedämme, kaikki on mahdollista.
As we all know, everything is possible.
 Kaikki kuvat ottanut Sirpa Lihavainen

Ellan finaalia katsellessa olin varma, että se tuttu hopea sieltä taas napsahtaa, mutta vielä mitä! Lapsen ensimmäinen voittomantteli, ja ainoa SERT-tulos luokassaan. Hieno parannus finaaliin, mutta eihän tuo kunto tosiaan paras mahdollinen ollut (kellään, näemmä). Seuraava yllätys koettiin urosten palkintojenjaossa, kun Eddy sijoittui neljänneksi. Melkoinen nousu 9. sijalta, finaalipisteet olivat kirkkaasti luokan parhaat. Voi poju, turhan paljon antoi tasoitusta alkuerässä... Itsehän olen Innan kanssa tottunut siihen, että se vetää finaaleissa aivan törkyhyvin - niinkuin nytkin, ja lopputuloksissa se ylsi kolmanneksi. Ihan kelvollinen suoritus kovassa seurassa melkein 5-vuotiaalta koiralta, kuudes arvokilpailu ja kuudes sijoitus kolmen parhaan joukkoon. Lara oli lopputuloksissa 9. ja Roosa 10., molemmille kuitenkin SERTit. Roosallakin oli juoksu juuri, se ei ollut ihan terävimmillään. Loppujen lopuksi kuitenkin oikein kiva päivä, kaikille hyvät tulokset eikä kukaan telonut itseään. 

Ella's final run didn't look so good to me, but unexpectedly she won her first jacket! She was the only in her class with CAC-points (over 450), but still, she is not in top shape yet. The next surprise followed at the prize ceremony of males, when Eddy placed 4th. He did amazing run at the finals, best points of his class. Inna does the same, and again, her final placement was 3rd. Very nice result from almost 5 years-old dog in very tough company. Lara was 9th and Roosa 10th, all with CAC-points. Roosa also had her heat recently, so she is not in top shape either. At the end, nice day and nice results, and nobody got hurt.

maanantai 7. elokuuta 2017

Ihan lomalla

Alkukesä meni hyvinkin tiiviisti reissuun valmistautuessa, ja blogipäivittelyt siirtyivät siihen "huomenna" tehtävien pinoon... Tässäpä nyt siis kuluneen kesän kuulumiset huonosti tiivistettynä.

Jasper kävi juoksemassa Lumijoen maastoissa kesäkuun alussa, ja pokkasi komean voiton upeilla pisteillä (tulokset), viikkoa myöhemmin siskonsa Roosa voitti Jyväs-Coursingin niin ikään päälle 500 pisteellä (tulokset). Roosasta tuli tällä sertillä FI KVA-M. Upeat lapset!

Ella ja Lara sekä Esme-sisko kävivät kipaisemassa Tampereella Tähtisprinteissä viikkoa ennen reissuun lähtöä. Ellan huolta ja murhetta aiheuttanut varvas ei mennyt rasituksesta huonommaksi, joten uskalsin ilmoittaa senkin. Esme juoksi omat enkat ja ekat SERTK-aikansa voittaen TS B-finaalissa äitinsä (joka muuten tuntui todella löysälle), Ellalle sijoituslähdössä kiva aika ekan mutkan turhista kurvailuista huolimatta. Sillä tuntuu olevan ajolinjojen kanssa samaa päättämättömyyttä kuin Laralla nuorempana, se vierastaa sumppuun joutumista ja mieluiten ohittaa ulkokautta. No, mikäs siinä kun kerta vauhtia löytyy... TS tulokset täällä.

Early Summer was pretty hectic, I was planning the European trip, so this blog slipped to file "to do for tomorrow"... So, here are some highlights from Summer.

Jasper won the NAT LC competition in Lumijoki, and a week after that Roosa won NAT LC competition in Jyväskylä, both with over 500 points. Roosa finished her FI LC CH title, well done kids! Ella, Lara and Esme ran in Short Distance Championships in Tampere in Mid-June, Esme won B-finals with very nice time. Lara didn't show her best and ended up being 2nd in B-finals. Ella ran in Graded Race, and after some extra curves, she was 2nd with quite nice time. Her trouble toe had healed well, luckily!

Viimein koitti juhannusviikko, ja auto oli pakattu kolmen viikon kisaturneelle. Pari päivää ennen lähtöä Lara järjesti ikävän yllätyksen aloittamalla juoksut 2kk ennen aikojaan. Onneksi Larpille järjestyi hoitopaikka parin päivän varoitusajalla. Sinne jäi Lara Kouvolaan Anne-kasvattajan hoiviin, ja me lähdettiin Seikkailemaan.

Finally, on Midsummer Week we started our Adventure to Europe. A couple of days before, Lara had quite unpleasant surprise. She started her heat 2 months too early, so she went to Kouvola to spent her vacation with breeder Anne.


Ensimmäinen varsinainen etappimme matkalla oli Silutessa, Liettuassa. Majapaikka oli ulkoisesti varsin mukava, mutta valitettavasti huone oli lattiasta kattoon homeessa... Emppu aloitti juoksunsa, mikä oli kyllä arvattavissa, mutta ei mikään mukava juonenkäänne.

Our first pit stop was Silute, Lithuania. The place we stayed overnight was very nice outside, but totally moldy inside. Emppu also starder her heat, which wasn't a (nice) surprise...





Seurueestamme oli ilmoitettu kolme koiraa kansalliseen näyttelyyn, mutta näyttelyjärjestäjän ajo-ohjeilla päädyimme kaikkiin muihin paikkoihin paitsi koiranäyttelyyn... Kunnes viimein vahingossa bongasimme paikan, oli enää Empun kehä jäljellä, ja käytiin sitten hakemassa suomalaistädiltä EH. Kyllä v-harmitti pitkän aikaa, onneksi rahallinen tappio oli varsin pieni. Matka jatkui kohti Puolaa ja Lodzia.

Three dogs were entered in Silute NDS, but due to very confusing instructions, we ended up in any other places but a dog show... Finally, by accident we found the place, but only Enya's class was left. Only VG from a Finnish lady, and we all were quite pissed off. Luckily there were no massive financial loss, but still. So, we drove ahead to Poland, Lodz.


 

 



Saavuimme sunnuntaina iltapäivällä, ja shoppailtuamme ja syötyämme kylliksemme suuntasimme hotellille. Hotelli olikin varsin mielenkiintoinen kokemus, ja tajuttuamme respan olevan aivan ympäripäissään jännitys muuttui suorastaan käsin kosketeltavaksi. Huoneet olivat kuitenkin todella positiivinen yllätys epäilyttävästä ympäristöstä huolimatta! Pakollinen "pari muuttujaa" koettiin seuraavana päivänä, kun kävin näyttämässä Portteria paikallisella korjaamolla. Jossain Liettuan maaseudulla alkanut ujeltava ääni oli voimistunut matkan edetessä, ja pikku jarruremontin jälkeen päästiin jatkamaan matkaa. Oli muuten todella hyvää palvelua eikä hintakaan ollut paha!

We were there on Sunday eve, and after shopping and eating, we went to our hotel. It was an interesting experience with a hint of excitement, as the receptionist was a bit drunk. Despite of a very doubtful environment, the rooms were very nice! Every trip needs this Variable Factor, and the next day I visited at the local car repair shop. There was an unpleasant sound, which turned out to come from the front brakes. After a few hours, very good customer service and a couple of hundred Euros I had new brakes, and we were on the road again.





Lodzista lähdettyämme oli tarkoitus vielä olla yksi yö Puolan puolella, mutta motellin respa olisi halunnut koirista melko huikaisevan summan rahaa, joten jatkoimme matkaa kohti Saksaa. Pari vuorokautta autossa helteessä ilman suihkua ei ollut kovin kiva kokemus... Seuraavaksi yöpymispaikaksi valittiin summamutikassa leirintäalue, ja voi millaiseen keitaaseen osuimmekaan! Leirintäalue sijaitsi Nordheim am Mainin viinilaaksossa, missä nukuimme makoisat yöunet omena- ja päärynäpuiden ympäröimänä.

After leaving Lodz, we were supposed to spent another night in Poland, but the receptionist in the next Motel would have wanted extra money from dogs, so we drove ahead to Germany. Next place to stay overnight was picked by accident, and what a place we got! The campsite was located in the middle of a wine village in Nordheim am Main, and we slept in the middle of apple and pear trees.






Viisi päivää, kuusi maata ja melkein 3000 kilometriä myöhemmin olimme viimein perillä Sveitsissä, Lotzwilissa. Keskiviikkoillan sää oli täsmälleen samanlainen kuin kotoa lähtiessä (+12 ja vettä taivaan täydeltä), ja silloin kyllä kieltämättä hiukan oli tunnelma matalalla. Torstain aikana sade sentään hiukan väistyi, ja perjantaina oli jo melko kuivaa. Olin kytännyt koko matkan Ellan hanuria, mutta se pääsi kuin pääsikin kisaamaan, huh! Ella juoksi kaksi oikein kivaa juoksua, mutta tuomarit (tai oikeammin yksi tuomari) ei arvostanut näkemäänsä, ja Ellan sijoitus sprintterinartuissa oli 13/21. Olin pettynyt, mutta koira sentään oli ehjä. Myös Inna juoksi sunnuntaina kaksi "ihan kivaa" juoksua, mutta senkin sijoitus jäi puolenvälin tienoille, 32/62. Isoissa luokissa piste-erot olivat marginaaliset eli taso oli todella kova. Lähtiessä kyllä jo tiesin, että kyyti tulee olemaan kylmää - myös Inna selvisi ehjin nahoin, mikä sinällään oli oikein hyvä suoritus. Kahdella radalla oli korkeat lankarullarissat ja yhdellä ilmaviehe. Molemmat juoksivat ilmavieheradalla hyvin ja vierastelematta. Tapahtuma oli hieno, ja sentään muutamaan otteeseen nähtiin podiumilla suomenlippuja ja soipa afgaaninarttujen palkintojenjaossa Maamme-laulukin! Kaikki tulokset täällä. Tavattiin myös Metallicojen sukulaisia sekä Peter-iskän kasvattaja!

After five days, six countries and almost 3000 km we arrived to Lotzwil, Switzerland. Wednesday eve was exactly the same as in Finland when we left (+12 and pouring rain), so the feelings were not so high. By Friday the weather dried, luckily. Ella didn't start her heat by that, so she got permission to start. She ran two nice runs, but the points were a bit of a disappointment for me. Her placement was 13/21. On Sunday, Inna also did two good runs, but also her placement was in the middle, 32/62. Whippet female class was big and the differences in points were only marginal, so the standard was very high. Both crossed finnish line without cuts or bruses, and that's the main thing. The event was well organized, and luckily there were success for Finnish dogs in other classes! We were honored to meet some relatives of the Metallicas, and breeder of Peter!







Lomareissumme jatkui Ranskaan, missä vietimme kolme päivää Lestat'in (D. Phantom Lord) kotiväen vieraina. Pikkupojasta oli kyllä kasvanut varsin komea mies, en yhtään ihmettele miksi sitä niin kovin on kehuttu! Samanlainen pusuttelija kuin sisaruksensa. Helteinen sää hiukan rajoitti puuhailuja (ja Ellakin aloitti juoksunsa...), käytiin pikkupojan kotiradalla katselemassa paikkoja, ja yhtenä päivänä ajeltiin läheiseen kylään pikku ravintolaan syömään. Nähtävää olisi ollut vaikka millä mitalla, mutta jätimme suosiolla turistikierrokset toiseen ajankohtaan. Aivan mahtava visiitti, harmi että emme voineet jäädä pidemmäksi aikaa. Keskiviikkona lähdimme ajelemaan kohti Kööpenhaminaa.

Our vacation continued to France, where we spent three days at Lestat's (D. Phantom Lord) home. The little kid has grown up to a very nice and handsome young man! I'm very pleased. He has the same nice character as his siblings. The weather was very warm, so we decided to leave a bigger sightseeing tour on the next time. It was such nice visit, it was a pity we couldn't stay longer. Thanks for everything Jose and Catherine! On Wednesday we headed to Copenhagen.


Kööpenhaminassa vietimme mukavan perjantaipäivän seikkaillen siskoni ja pienen siskontyttöni kanssa ihanassa suuressa puistossa. Viikonlopun suunnitelmat muuttuivat lennosta, ja Boråsiin suunnitellut ratakisat peruuntuivat viime hetkellä. Ajelimme perjantai-illaksi Halmstadiin, missä tapasimme lisää sukulaisia!

We spent a lovely Friday in Copenhagen Central Park with my sister and younger niece. Plans for the weekend changed suddenly, and our starts in Borås Track were cancelled. So, instead we drove to Halmstad for Friday evening, to meet more relaives!

Tytöt pääsivät yhteiskuvaan Peter-iskän kanssa
Girls with dad Peter
Kuvan otti Fred


 I-sisarukset äitinsä Lizzyn kanssa, vasemmalta Inna, Lizzy, Troela (Izzy-Lizzy), Iris (Iriana) sekä Isac
I-sisters with their mom Lizzy, from left Inna, Lizzy, Troela, Iris and Isac


Sunnuntaina Inna ja Dina pääsivät kokeilemaan Whippet Racea harjoituksiin, ja Inna juoksi varsin kansainvälisessä sisaruslähdössä! Kiitokset Halmstadin porukalle kivasta päivästä ja Fredille ja Dianelle viikonlopusta. Oli myös oikein mukavaa nähdä Åsa ja Isac! Ylläolevat kuvat otti MA Eventfoto.

On Sunday we took part to Whippet Race rehearsal, and Inna ran in a very international start of I-siblings! Big thanks to people in Halmstad for a nice day, and special thanks to Fred and Diane for nice company during weekend. It was also very nice to meet Åsa and Isac! Photos above are taken by MA Eventfoto.





Loppuloman vietimme Annen, Milon, Derracon ja Gunnarin luona Husqvarnassa. Siitä on parisen vuotta kun viimeksi näimme, oli oikein mukavaa tavata taas pitkästä aikaa! Tuhannet kiitokset Annelle majoituksesta ja seurasta!

We spent the last days of our vacation at Anne, Milo, Derraco and Gunnar in Husqvarna. It's a long time since we had met, it was so lovely to see again! Many thanks to Anne for accomodation!


Torstaiaamuna 13.7. ajoimme Tukholmassa laivaan, ja parin pikku mutkan jälkeen saavuimme väsyneinä mutta sitäkin onnellisempina kotiin perjantaiaamuna seitsemän maissa.

On Thursday 13th July we drove to a ferry in Stockholm, and after a couple of pit stops, we arrived home early Friday morning.


Kolme viikkoa, kymmenen maata, reilu 6000 kilometriä. Oli kyllä aivan mieletön seikkailu! Yllätyksekseni yhdelläkään rajalla ei kukaan ollut kiinnostunut minun, auton tai koirien matkustusasiakirjoista. Puola oli positiivinen yllätys, sinne voisi lähteä uudelleenkin vaikka viikonloppureissulle ilman koiria. Kustannuksiltaan reissu pysyi budjetissa jarruremontista huolimatta, kalleimpia yksittäisiä juttuja olivat lauttamatka Saksasta Tanskaan sekä siltamaksu Tanskasta Ruotsiin. Polttoaineenkulutus jäi hämmästyttävän pieneksi, vain hiukan alle 6,5l/100km. Saattaa kyllä olla että ihan heti ensi kesänä ei samanlaiselle reissulle tule lähdettyä...

Three weeks, ten countries, a bit over 6000 km's. That was a real Adventure indeed! I was surprised when no one in any border area was asking papers of me, car or the dogs. Poland was a nice surprise, I could visit there again without dogs, for a weekend for example. The costs of this trip stayed in budget, despite of the new brakes. Highest costs were the ferry from Germany to Denmark, and the bridge from Denmark to Sweden. Costs of fuel were much lower that I expected, only 6,5l per 100 km. Still, I think we're not going to go that far next summer...