Sirkusponeina

Kun varsinaiset harrasteet jäivät talvitauolle, oli aika suunnata näyttelyyn. Lola ja Rita kävivät yhdessä siskonsa Jaden kanssa pyörähtämässä Jyväskylän KV:ssa isänpäivänä, tuomarina Charlotte Laning-Vrethammar. Lolalle ja Jadelle NUO-H:t ja Ritalle AVO-EH 4. Kaikilla oli lähes identtinen arvostelu, lyhyehkö kaula ja lyhyt askel, Jadella vielä hyvät korvatkin. No, koitetaan Lolalle jostain se EH pyydystää...

Kuva: Sirpa Lihavainen

Islan vuoro oli näytellä Ypäjän pentunäyttelyssä 23.11. Pikkunarttupentuja oli ilmoitettu neljä. Isla esiintyi erittäin kauniisti, antoi katsoa hampaat kiltisti ja liikkuikin suht ok vaikkakin vähän pompahdellen. Maija Mäkinen kirjoitti Islasta seuraavaa: "6kk narttu. Hyvä pää, silmät, hampaat, kaula ja runko. Niukasti kulmautunut edestä, takaa paremmin. Liikkuu kauniisti mutta hiukan lyhyellä askeleella. Hyvä käytös." Yllätyin aika kovasti, kun jäimme luokassa neljänneksi. Islan edelle sijoitettiin pentu, jolla on selkeä rakenteellinen puute, sekä pentu joka ei antanut katsoa hampaitaan. Toki kyseessä oli vain epävirallinen tilaisuus, mutta olisi nyt edes kirjoittanut arvosteluun jos ei pitänyt näkemästään. Noh, eipähän tarvitse tämän rouvan mielipiteistä enää maksaa. Kuten eräs harrastajakollegani totesi, on tämä yhtä sirkusta...

Onneksi näissä oikeissa harrasteissa menee paremmin. Whippet-Harrastajien Vuoden Juoksija -listaukset julkaistiin, tiesin odottaa Innalle melko varmaa Vuoden Veteraaninarttu -titteliä, mutta että noinkin kovalla piste-erolla kakkoseen. On se vaan aika peli vuodesta toiseen! On ollut ilo harrastaa Innan kaltaisen koiran kanssa. Se on kyllä ollut aikamoinen luottopakki, harmi että ensi kausi on sen viimeinen. Pikkutytöt ylsivät myös yllättävän korkealle tulokaslistalla, Rita 9. ja Lola 14. Kokonaistuloksissa Vuoden Maastojuoksijanarttu -listalla Inna oli 9., Rita 18. ja Lola 28. (85 koiraa listalla). Menihän se taas ihan kivasti. Tälle pohjalle on ihan kiva alkaa suunnitella ensi kautta.

Metallicatytöt luonnetestissä

Kausi on loppu ja maastorankingeja vielä odotellaan. Whippet-harrastajien vuoden ratajuoksijalistaus jo julkaistiinkin, mutta sielä nyt ei odotetusti mitään sijoituksia. Paitsi niin, Lara norminarttuvetskujen 3., huimalla kolmella ratastartilla. Omasta mielestä kyllä meni ihan kivasti, taas. Kaikki koirat on suorittaneet tasaisen hyvin, ensi kaudella on 9. kerta putkeen kun meiltä on edustus Suomi-Cupeissa, muistaakseni joka kerta on joku ollut mitalisijoillakin. On kivaa harrastaa hyvillä koirilla, ja omallekin työpanokselle on saanut mukavan vastineen.

Loppukauteen oli vielä pari juttua: Ritalle ja Lolalle viimeiset ryhmät Kaupin makkarajuoksuissa, ja sitten vielä Hailuotoon. Lola kuitenkin satutti polvensa ja joutui kipulääkkeelle. Rita suoritti 350m koejuoksun Kaupin märällä hiekalla aikaan 24,02 (tai jotain siinne päin) ja näin ollen sillä on kirjat odottamassa kevättä. Myös Isla sai kokeilla viehettä, se meni vähän vielä ihmetellessä. Mummokin pääsi vielä pöllyttämään pupua, ja voi sitä onnea! Meni kyllä roskia silmiin vähän kaikilla.

Kuva: A. Oksanen

Hailuotoon kauden päättäjäisiä ja Dinan 10v syntymäpäivää meidän kanssa lähti juhlimaan Jade omistajineen. Oli kyllä huippureissu vaikka keli olikin sunnuntaiaamuun saakka sitä parasta Hailuotoa: +2 ja pohjoistuulta 20m/s veden kera. Rita ja Jade esittelivät melkoisia kuvioita, edes hyinen kurja keli ja vieherikot Ritan alkuerässä eivät tuntuneet haittaavan. Olin taas niin onnellinen tuosta koirankuljettimesta, kun sai märät koirat heti juoksujen jälkeen autoon lämpimään. Jade sijoittui toiseksi 505 pisteellä ja Rita kolmanneksi 504 pisteellä. Tiukkaa oli taas! Harrastuspäissäni ilmoitin vielä Ritan ja Lolan Jyväskylän KV-näyttelyyn...

Isla on kotiutunut oikein kivasti. Se on niin kaunis ja tasapainoinen lapsi, ja luonnekin on mitä mainioin. Islakin pääsee pentunäyttelyyn harjoittelemaan, jännä nähdä mitä siitä sanotaan.

Jotta harrastukset eivät ihan tyystin loppuisi, vietettiin eilinen päivä Korpilahdella luonnetestissä Ellan ja Empun kanssa. Etukäteen maalaamani skenaariot kyllä romuttuivat täysin, hävettää tunnustaa että tunnen näköjään koirani varsin huonosti. Emppu oli vuorossa ensin. Kuten ennustin, se ei leikkinyt tai edes koskenut tarjolla olleisiin leluihin. Kelkkaa se tuijotti minun jalkojeni vieressä, kun kelkka tuli ihan lähelle, Emppu kävi haistamassa sitä. Hyökkäyksessä tuli suurin yllätys, Emppu haukkui hyökkääjää jo kauempaa mutta ihan lähelle tullessa Emppu siirtyi minun eteen haukkumaan. Haalari ja tynnyri menivät ilman suurempia reaktioita, se vaikutti palautuvan aina tehtävien välillä ihan hyvin. Pimeässä huoneessa Emppu ei ehkä tiennyt oikein mitä sen olisi pitänyt tehdä, mutta se työskenteli ihan kivasti ja löysi minut ilman apua. Seinällä se katseli ensin hiljaa, mutta hyökkääjän tullessa lähemmäs se nostikin metakan. Kuten tuomari loppupuheessaan sanoi, "en olisi ikinä uskonut että tuollaisen habituksen alta kuoriutuu näin paljon ominaisuuksia". Ella toimi aika odotetusti, reagoi huutamalla kelkkaan kun se oli kauempana, mutta lähelle tullessa sillä meni hetki ennen kuin se uskalsi tulla katsomaan sitä. Hyökkäyksessä jälleen paljon melua, mutta ihan lähelle tullessa Ella peruutti jalkojeni taa. Haalarin ja tynnyrin jälkeen huomasin sen selvästi kuormittuneen, mutta hienosti Ella selvitti vielä loputkin tehtävät. Tuomarin kommentti oli, että siinä missä Emppu katsoo tilanteen etenemistä rauhassa ja yrittää välttää puuttumista, Ella puuttuu ensin mutta sillä ei riitä kantti viemään tilanteita loppuun, toisin kuin siskollaan. Niin hauskasti erilaiset, mutta kuitenkin niin samanlaiset! Harmi kun ei ollut ketään kuvaamassa.

	Enya 119p	Ella 140p	Lara 82p	Inna 111p	Dina 127p
Toimintakyky	+1a	+1b	-1	+1b	+1a
Terävyys	+3	+1a	+1b	+1b	+1a
Puolustushalu	+3	+1	+3	+2	+3
Taisteluhalu	-2	-1	-1	-1	-1
Hermorakenne	+1a	+1b	+1b	+1b	+1a
Temperamentti	+2	+3	+2	+2	+3
Kovuus	+1	+1	+1	+1	+1
Luoksepäästävyys	+3	+3	+2a	+2b	+2a
Laukauspelottomuus	+++	++	++	++	++

Kokosin kaikkien luonnetestitulokset vielä taulukkoon. Kullakin pisteet kyllä vastaa koiraa, paitsi Inna on kyllä testissä kuvattua vilkkaampi ja pehmeämpi. Minua yllätti Empun terävyys, mutta toisaalta nyt en yhtään ihmettele tuota Ritan terävyyttä. Vaikka luonnetesti ei välttämättä ole vinttikoirille se paras arviointityökalu, se kuitenkin antaa suuntaa ja paljastaa asioita, mitkä eivät arjessa välttämättä tule esiin.