Mainetta ja kunniaa

Kuopion näyttelyn jälkeen pidettiin pikku kisatauko ennen syksyn viimeisiä kisoja. Tauko olikin paikallaan, tytöt sai vähän huilata ja samalla katsottiin ja huollettiin läpi jokainen koira. Keneltäkään ei löytynyt mitään sen suurempaa. Huomaa kyllä että on hoidettu osteopaattisesti tiheämmällä välillä, rasituksesta palautuminen on todella nopeaa ja liikkeet ovat puhtaat ja vapaat. Käväistiin me silti turisteeraamassa rata-SMeissä Hyvinkäällä, missä Roosa (D. Hero of the Day) juoksi upeasti B-finaalin kakkoseksi häviten ainoastaan viiksenmitalla. Upeat juoksut, Roosa on kyllä niin helppo kisakaveri! Kiitos Lihavaiset kun tulitte ja mukava oli lapsosta kopitella.

After Kuopio dog shows, we had a little break from races before the last competitions of this season. Girls had been checked through carefully, everyone was in great shape, no bigger problems in body. It is easy to see that they've been treated by osteopathic techniques very regularly, recovery after running is very fast and movement is clean and free. Though girls haven't been running, we visited Finnish Racing Championships in Hyvinkää. Roosa (D. Hero of the Day) participated, and made a very nice run in B-finals by placing 2nd. Thanks fam. Lihavainen for coming!

Roosa mustalla, kuva Marko Pessi

 

Elokuun viimeisenä viikonloppuna lähdettiinkin sitten taas reissuun. Pohdiskelin pitkään SM-maastojen ja Twin Cupin välillä, mutta vaaka kallistui lopulta Baltian retkeen. Matkaseuraksi saatiin pari sloughia omistajineen. Aikatauluteknillisistä syistä matkustimme perjantai-illan viimeisellä laivalla, ja rantauduttua jatkettiin matkaa kohti Rujienaa, Latviaa. Matka meni sinällään hyvin, vaikka pari hullua rekkakuskia ohittelikin liikenteenjakajien väärältä puolelta ja navigaattori tarjoili yöllisen maaseutukierroksen. Oltiin kuitenkin perillä tunti ennen eläinlääkärintarkastuksen alkua - ehdittiin siis nukkua melkein tunti!

Viimevuotisen perusteella hommat ja paikka oli tuttuja, ja tänäkin vuonna kisaan oli ilmoitettu paljon suomalaiskoiria. Päivä oli hiukan tuulinen, mutta lämmin ja aurinkoinen. Omasta porukasta lauantaille oli ilmoitettu normiwhippetteihin Inna, joka tuttuun tyyliinsä veti alkuerän lämmittelykierroksena, pistesekoilujen vuoksi alkuerän sijoitus jäi hiukan hämärän peittoon. Ella juoksi kahden koira yk-luokassa, ja vaikka sen suoritus jännitti ihan sairaan paljon, Ellis vetäisi oikein tyylikkään juoksun ja reilun piste-eron pariin. Finaalissa nähtiin taas parasta Innaa, sen menoa oli kyllä ilo katsoa! Rata oli melko lyhyt, mutta korkeusvaihtelut ja pari jyrkähköä mutkaa tekivät siitä aika haastavan juosta. Ella yllätti ketteryydellään, sillä vauhdilla voisi kuvitella että kääntyminen olisi hankalaa, mutta sen juoksutekniikka on parantunut aivan valtavasti. Palkintojenjakoa odotellessa Ellan sijoitus oli varma, mutta Innan sijoituksesta ei ollut mitään aavistusta, koska ulkomaisten tuomareiden linjat saattavat poiketa paljonkin. Serti oli tavoitteena eli kakkossija olisi riittänyt, mutta voittohan sieltä tuli! Niin upeaa!! Illaksi ajeltiin Pärnun eteläpuolelle majapaikkaan, upean päivän päätteeksi grillailtiin porukalla ja juhlistettiin muitakin hienoja suomalaistuloksia.

At the end of August, we headed to Latvia for Twin Cup LC competition. The trip went pretty well, despite of late arrival of our ferry, a couple of exciting moments with local traffic and a navigator-guided tour at the countryside in the middle of the night. We arrived just in time, one hour before vet check - so one hour sleep in a car before long day at the field.

Competition went pretty well. Inna warmed up on the 1st round, quite modest points in standard whippet class. Second one was more like her, fast and pedantic with tight curves. Ella did very nice runs and placed 1st after 1st round. While waiting the prize ceremony, Ella's placement was quite clear but I could only guess Inna's result. Well, it was a huge surprise: both won their classes with CACs!! So great!!

 1. Inna v. Dia-Robinne, CAC, LV LC CH

 1. Dinacon Nothing Else Matters, CAC

 

Väsyneet ja nälkäiset kisaajat

Sunnuntaina juostiin kv-kisa Pärnun lähellä, paikka oli sama kuin edellisvuonna. Heinä oli varsin pitkä, ja heti nousi kylmä hiki otsalle Ellan suhteen. Onneksi Ellan pari kuitenkin jätti saapumatta, joten sen ei tarvinnut juosta. Kunto olisi varmasti riittänyt, mutta pitkä matka ja edellispäivän hienot juoksut melko lämpimissä olosuhteissa olivat ihan riittävästi lapselle. Innan suhteen odotukset olivat korkealla, se kun on tarkka seuraaja ja nopea kääntyjä. Alkurata menikin aivan upeasti, varmaan yksi sen hienoimpia juoksuja - kunnes toiseksi viimeisessä mutkassa viehe karkasi mutkan taa ja sekä Inna että pari ajautuivat pitkään heinikkoon. Pontevasta etsimisestä huolimatta tuomioksi tuli hukka ja nolla pistettä. Pettymyksen tunne sekä itsellä että silminnähden myös koiralla oli ihan valtava. Sinne meni se CACIL. Dinakin joutui hukalle omassa lähdössään, mutta löysi vieheen lopulta ja pääsi maaliin saakka. Veteraani iloitteli koko rahan edestä, mutta vedin sen kuitenkin pois finaalista koska se oli jaetulla viimeisellä sijalla. Lara juoksi alkuerän yksin, ja taiteili viidakossa ihan uskomattomat yllätyspisteet 260, joilla se johti alkuerän jälkeen. Pettymykseen sekoittui ihan uudenlainen jännitys! Finaali menikin Laran osalta surffailuksi, mutta vaikeat olosuhteet tekivät tepposet muillekin, ja lopulta Lara oli kuitenkin toinen ja sai toisen vara-CACILinsa! Tyhjin käsin ei siis tarvinnut lähteä! Whippettien CACIL meni yllätysvoittajalle Suomeen, samoin Twin Cup -voitto, ja muissakin roduissa saatiin juhlia suomalaismenestystä. Kotimatka sujui varsin korkeissa tunnelmissa, mutta viimeinen iltalaiva ja aamuöinen kotimatka pakottivat pikku nukkumatauolle. Siitäkin selvittiin, mutta ehkä seuraavalle reissulle pitää vähän miettiä noita aikatauluja uusiksi...

Next day, there was INT LC competition in Pärnu, Estonia, where I had entered Dina, Lara, Inna and Ella. The first thing I noticed was very high grass, which wasn't so good for Ella. Luckily her pair didn't show up, so she didn't have to run. I had high hopes for Inna, and she started with one of her very best runs, but she lost the lure in the jungle just a few ten meters before the end -zero points for her. I was so pissed off, but what can I do... Unfortunatelly, no CACIL for her. Dina also lost but found it again, 172 pts, but I took her off from the finals. Lara ran alone, and she made a fantastic run with 260 pts and 1st place! In the finals, her run wasn't that good anymore and she ended up on 2nd place, though with her 2nd res-CACIL! Trip back home was very heavy, we arrived by late ferry, and I had to take nap before I drove home.

 

Viikon toipumisen jälkeen oli pitkästä aikaa vuorossa kotimaan maastot, kun sunnuntaiaamuna puoli 5 startattiin kohti Pohjanmaata. Suomessa on tänäkin vuonna harmittavan vähän kv-maastoja, ja Laihian Nuukajuoksut oli juuri se ainoa mihin omat aikataulut salli osallistua. Meitä on jo parin vuoden ajan vaivannut epäonni näiden kisojen suhteen, viime vuonna Innalla oli juoksut ja edellisvuonna jalkavamma esti osallistumisen. Kisapelto oli tasainen ja laakea, alusta lyhyt heinä, mutta yöllinen sade oli tehnyt siitä hieman liukkaan. Inna pysyi jaloillaan alkuerän ja johti alkuerän jälkeen 10 pisteellä. Juoksu oli hieno, ei ihan niin teknisesti hyvä kuin edellisviikonloppuna, mutta vauhti oli hyvä alusta loppuun. Ella juoksi myös upeasti ja kaatumatta, ja oli alkuerien jälkeen kolmantena yk yhdistelmäluokassa. Pouta kuivatti radan finaaleihin, ja molemmat tytöt suoriutuivat omista finaalijuoksuistaan huippupisteillä. Näin suurimman osan muista luokkien suorituksista, ja olin melko varma Innan ykköspaikasta, ehkä jopa Ellakin saattoi parantaa kolmossijaansa. Palkintojenjaossa tunnemylläkkä oli aivan valtaisa, ja kun kuulin whippetnarttujen kakkoseksi tulleen nimen, sain itkun vain vaivoin pidäteltyä. Inna voitti, sai viimeisen CACILin ja valmistui kansainväliseksi käyttövalioksi! En ollut osannut kuvitellakaan, miltä se tuntuisi. Kova työ sai parhaan mahdollisen tunnustuksen, on se vaan aivan käsittämättömän upea koira!! Ella oli omassa luokassaan toinen, senkin suoritus oli ihan sanoinkuvaamattoman upea! Oma kasvatti, omin käsin alusta saakka tehty, ja todellakin, vaikeuksien kautta voittoon. Tämä vaatii jo kunnon juhlat kakkuineen ja kuohareineen! Tulokset täällä.

After only one week recovery, we headed to Laihia for INT LC competition. There were only a couple of INT competitions in Finland this year, and this was the only suitable for my scedules. The field was big and flat, luckily not very wet anymore, thoug it had been raining at night. Inna warmed up very nicely with 262 pts, placement 1st. Ella did very good too, 241 pts and 3rd place. Both had great final runs, I was quite sure of Inna's win, and maybe Ella had improved too. Still, the feeling was breathtaking when I actually heard the name of the dog who placed 2nd in standars whippet female class. Oh my Dear God, Inna really won, got CACIL - and became INT LC CH!! Couldn't really figure out how that would feel, I have such an extraordinary dog!! Ella placed 2nd in oversize class wit CAC, that was an imposing performance too! Bred and trained by my own hands, what a feeling. This surely needs a big party! Results here.

Alkoi jo tuoretta inttiä vähän väsyttää