Vuoden viimeiset

Jatketaan muun lauman kuulumisilla omassa postauksessa.

Ella ja Emppu sterkattiin marraskuun alussa, ja joulun alla Rita ja Lara kävivät puukon alla samoilla asioilla. Jälkimmäisellä reissulla otettiin myös viralliset selkäkuvat kaikista neljästä vanhimmasta.

Laran selkä oli ikäisekseen oikein siisti, lonkat tiiviit ja epävirallisesti A/A. Ristiluun keskiharjanne katkeaa S1-S2 välissä, jonka vuoksi lausuttiin LTV1.

Innan selkä on nyt veteraani-ikäisenä oireillut erityisesti kylmällä, joten suuri yllätys oli että sen selkä oli kaikilta osin priimaa. Lonkat myös epävirallisesti A/A.

Empulla on S1 nikama hiukan matalampi kuin muut, lisäksi 1. häntänikama luutunut osaksi ristiluuta. Sillä on myös L1:ssä ylimääräiset kylkiluut. Lonkat epävirallisesti A/A, selkä lähti LTV2 VA1 mutta Kennelliiton lausunnossa LTV1 VA0. Luotan enemmän kuvaajan ammattitaitoon, ja pääasia kai on että itse tiedän mitä selässä on.

Sitten se viimeinen yllätys. Ellalta löytyi hyvin selkeä epäsymmetrinen LTV3, mutta vaikka tuo S1 onkin ihan vino, sen lantio on kuitenkin kokonaisuudessaan suora. Sillä ei ole tuo S1 luutunut oikein, vaan se on 8. lannenikama, ja sitten vuorostaan 1. häntänikama on silläkin luutunut osaksi ristiluuta. Tämä näkyy hyvin selkeänä sivukuvassa. Lisäksi löytyi ylimääräiset kylkiluut, josta kuvaajan arvio VA1. Lonkat kuitenkin siistit ja tiiviit, epävirallisesti A/A. Ellan lausunto LTV3 VA0, eli silläkin oli jätetty nuo muutokset huomiotta. 

Tämä oli siinä mielessä suuri yllätys, että Ella ei viime kesän kivikovalla Kartanon radalla juostuja startteja lukuun ottamatta ole koskaan tuota selkäänsä oireillut, mikä on tietysti erittäin hyvä asia. Se on kuitenkin juossut kilpaa 4 kautta, vaikkakin kiimat sotkivat etenkin viime ja edellisellä kaudella aika pahasti. Itselle tämä oli ihan hyvä bitch slap, sitä kuvittelee omista koiristaan kaikenlaista mutta totuus voikin sitten olla toinen - kumpaankin suuntaan. Töissä kylläkin näen viikoittain terveeksi kuvattuja oireilevia koiria, sen sijaan huomattavasti vähemmän on niitä, kellä nämä muutokset tuottaisivat vastaavia ongelmia. Ennen seuraavan pentueen suunnittelua koko Volbeat-porukka käy kuitenkin kuvissa, ja vasta sitten mietin asiaa eteenpäin. Selkämuutosten periytyvyys ei tosin ole ihan niin selvää, huonoista voi tulla priimaa ja sitten taas terveeksi kuvatuista voi tulla sutta ja sekundaa. 

Muistoissa Dina

Tätä blogipäivitystä on vaikea kirjoittaa. Dinan aika tuli 13.12., ja sanoimme haikeat hyvästit tasan 10 yhteisen vuoden jälkeen. Saimme onnettomuuden jälkeen vielä 2 vuotta ja 3 kuukautta lisäaikaa, ja jokaisena noista päivistä olin iloinen, että olen saanut elämääni niin suuren koirapersoonan. Dinan kanssa oli ilo elää ja harrastaa, mutta sen kiihkeä luonne ja kova saalisvietti kieltämättä toivat omat lisämausteensa kumpaankin. Silti se oli alusta loppuun lauman rautainen johtaja ja luottopakkini, joka seisoi rinnallani kokonaisen vuosikymmenen ja kantoi yli monesta hankalasta elämäntilanteesta. Tämä oli siis vähin vastapalvelus mitä saatoin sen eteen tehdä.

Viimeisenä iltana teimme kahdestaan lenkin metsässä, Dina sai kulkea koko lenkin ilman hihnaa, ja se ilakoi koko lenkin kuin nuorena, juoksi takapuoli maata viistäen, näykki lunta suuhunsa ja nuuskutteli jäniksen jälkiä. Silloin tiesin, että nyt on aika. Leikattu jalka keräsi tulehdusnestettä ensimmäisen kerran viime joulukuussa, ja metallin päälle ihoon tuli pieni reikä, josta märkä valui ulos. Se söi vuoden aikana useamman antibioottikuurin, välillä jalka oli hyvä mutta suurimman osan aikaa se on pitänyt suojata jollain, jotta reiästä ei mene bakteereja. Tämä luonnollisesti rajoitti sen elämää aika paljon, ja syksyllä vahvan antibioottikuurin jälkeen tein päätöksen, että kohta on mummun aika. Viimeiset kaksi viikkoa Dina sitten olikin kipulääkekuurilla, ja siitä huolimatta ontui hiukan. Jalkaan tuli aika iso aukile, tällä kertaa se ei mätinyt ulospäin, mutta reikä ei mennyt kiinni ja oma epäilys on että ranteen luissa oli jo alkavaa kuoliota. Mummu lähti rauhassa sylissäni nukkuen.

Kuva: Riina Lummekari

"Minä olen Dina. Me ajelehdimme rantojen yli. Tiiviisti.

Arpi on soihtu levän seassa.

Hänen silmänsä ovat vihreä meri. Valo hiekkapohjan yllä.

Se haluaa näyttää minulle jotain. Ja salata jotain muuta.

Hän ajelehtii pois luotani. Niemen taa. Tuntureiden."

- Herbjorg Wassmo, Minä olen Dina -