Tammikuun touhuja

Joulun aikaan näytti varsin lupaavalta talven suhteen, mutta sitten pompattiin järkyttävien luistelukelien kautta suoraan kevääseen. On kyllä pitänyt soveltaa melkoisesti, että näillä leveysasteilla on saanut koirat ulkoilutettua turvallisesti, ja niinpä on käytetty taas monipuolisesti niin läheisen ratsastuskoulun maneesia kuin Tampereen koirauimalan palveluita. Pirkanmaan kakkoskodin vieressä on pelto, jonne saatiin omistajalta juoksulupa, ja se olikin aivan täydellinen: sopivan pehmeä ja kuiva pohja, ei kuoppia ja hiukan kumpuileva profiili. Nyt oma pihakin näyttää viimein sille, että siellä pärjää ilman luistimia. Liukkaat ovat aiheuttaneet myös viikottaista huoltotarvetta, ja vaikka ei mitään pahempaa ole sattunutkaan, jokaisella on ollut takaosasto aika jumissa. Voidaan siis hyvillä mielin jatkaa peruskuntotreenejä kun kellään ei kiristä missään.

Vuosi sitten oli pakko laittaa opiskelut ja työ harrastusten edelle ja kevättalvi menikin lopputyön parissa. Nyt on kaikella tapaa täysin päinvastainen tilanne ja pystyn panostamaan harrastuksiin ihan eri tavalla. Kauden suunnitelmat ovatkin jo melko hyvällä mallilla. Tästä kaudesta on tulossa melko haikea, erään aikakauden loppu, sillä Inna aloittaa viimeisen kilpailukautensa. SuomiCup-listoja ei ole vielä julkaistu, mutta koska Inna voitti viime vuonna, se saa automaattisesti kutsun - kuudennen kerran kuudesta mahdollisesta. Se on kyllä aikamoinen, whippeteissä ei tietääkseni kukaan ole aiemmin yltänyt vastaavaan. On ollut suunnaton ilo harrastaa Innan kaltaisen koiran kanssa, joka suorittaa aina varmasti ja täysillä, mutta ilon kautta. Haikeaa tästä tekee se, että minulle tuskin tulee koskaan vastaavaa koiraa (vaikka sen veljentyttäret ovatkin erittäin lupaavia). Täytyy varmaan viimein opetella häviämään... Myös Lara aloittaa viimeisen kilpailukautensa, mutta se juoksee vain ajuekisoissa mikäli gracilis kestää. Ainakin vapaana juostessa se on ollut nyt varsin hyvä. Muiden kanssa jatketaan siitä mihin jäätiin - toivottavasti eteen ja ylös.