Synkältä näyttäneen kevään jälkeen päästiin kuin päästiinkin reissuun - ja vieläpä useampaan kertaan! Meidän kalenteriin jäi lopulta ainoastaan kahdet Suomen maastot, joten käytiin parikin kertaa Virossa ja toisella reissulla myös Latvian puolella. Rita ja Lola saivat molemmat Latvian sertit, Lolalla on Virosta kaksi sertiä ja viimeisellä reissulla Ellakin sai sertin ja tuli Viron maastovalioksi. Tuo vaunu oli kyllä hyvä ostos, sillä on ihan huippua reissata. Näköjään myös kaikki "uusioperhekoirat" mahtuvat samaan autoon, mikä kyllä helpotti hirveästi.
Käytiin myös Laran ja Islan kanssa näyttelyssä Tartossa. Lara yllätti ollen molempina päivinä ROP-veteraani, Islalle lauantaina sileä ERI, mutta sunnuntaina Kissu oli ROP-juniori. Pitänee siis lähteä käymään vielä, toivottavasti päästäisi ennen marraskuuta. Kiitos ihanalle Jennille huippuseurasta, seikkailua kaivattiin ja sitä saatiin!
Radallakin on käyty pari kertaa. Olen ollut todella iloisesti yllättynyt siskosten vauhdeista treenimäärään nähden - minusta kisaavan koiran ei tarvitse nähdä viehettä kuin kisoissa, kaikki osaavat juosta ja koska ratajuoksu ei ole päälaji niin katsotaan josko se kaarrejuoksu alkaisi sujumaan kun kokemusta karttuu. Suunnitelmissa oli rata-SM:t, mutta Lolan juoksu osui juuri siihen niin jäätiin sitten kotiin. Samoin jäätiin kotiin Kunkuista. Ensimmäinen ahkera Volbeat-lapsi Jade valioitui radalta, mahtavaa työtä Anniina ja paljon onnea vielä!
Todellinen uhkapeli pelattiin Lammin ajuekisoissa, kun jouduin loukkaantumisen ja dopingvaroajan vuoksi turvautumaan sekä B- että C-suunnitelmaan - jotka loppujen lopuksi toimivatkin jopa paremmin kuin se alkuperäinen! Lara ja tyttärentyttäret Rita ja Lola saavuttivat 455 pistettä eli SERTIN ja sijan 2/21, lisäksi meidät palkittiin ylituomaripalkinnolla täydellisestä lähettämisestä. Muikeaa!! Pikkutytöillä on siis sertitulokset kaikista kolmesta koemuodosta - ja muori on yhtä vaille valio...
Inna palkittiin viime vuoden ansioistaan Suomen Vinttikoiraliiton vuoden
2019 veteraaninaastojuoksijana. Sain tietää tämän jo talvella, mutta
koska kokous venyi sen-minkä-nimeä-en-enää-jaksa-kuunnella vuoksi,
tulokset julkaistiin vasta nyt. Huikea Inna! Sille on alkanut nyt tulla
kaikkea vähän pientä, veteraanimaastoista vedin sen pois finaalista kun
se ei ollut oikein oma itsensä. Katsotaan nyt vielä SuomiCup ja sitten
Inna siirtyy valmennusjohdon puolelle...
Tämä kausi on ollut jotenkin hankala. Kiva tietysti että päästiin harrastamaan, mutta aika vähän oli varaa valita, ja kaikki nyt sitten sattuivat peräkkäisiin viikonloppuihin. Töissä on ollut vähän liiankin kiirettä, mutta onneksi sentään on vähän saatu lepäillä kotonakin. Kiitos sen-minkä-nimeä-en-enää-jaksa-kuunnella, kesällä on ollut mahdollisuus viimein laittaa piha loppuun, ja nyt koirilla on vajaa 3000 neliötä juoksutilaa! Ihan huikeaa!
Kasvatitkin ovat harkkailleet ahkerasti, harmi kun tämä vuosi nyt meni näin vaikeaksi, mutta josko sitten ensi vuonna kaikki pääsisi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti