Koko rahan edestä

Kausi on jo yli puolenvälin, piti kirjoitella tiimin kuulumiset jo aiemmin mutta on ollut vähän niitä kuuluisia kiireitä. Koska viime kausi jäi hyvin vajaaksi, niin nyt sitten on nautittu joka lajista ihan koko rahalla. Paljon on tämän kesän aikana puhuttu somessa ja sen ulkopuolellakin liiasta kilpailuttamisesta, sanoisin että ihan aiheellisesti. Myönnän, että ajoittain omakin tahti on ollut turhan tiivis, mutta koska tulostaso on säilynyt, koirat ilmeisesti voivat ihan hyvin. Ja onneksi on useampi kilpaileva koira.

22.5. juostiin Virossa derbyt, ja koska sinne oli muutakin asiaa, päätettiin samalla käydä koittamassa missä kunnossa koirat on. Derby juostiin luokan sisällä, ainoat siitä kilpailevat olivat Rita ja Lola. Neljästä koirasta tietysti kaksi omaa arpoutui pariksi: Rita juoksi virolaiskoiran parina kaksi juoksua, Lola ja Isla kävivät hukkaamassa vieheen puolimetriseen voikukkapeltoon. Ritalle siis voitto, SERT ja EE DVM-21 titteli. Sunnuntaina laitoin vain Islan juoksemaan, jotta sille ei jää viimeisimmäksi mieleen hukka. Se juoksikin suomalais-virolaisen uroksen parina kaksi tosi hyvää juoksua, jääden lopulta kuitenkin toiseksi SA-tuloksella. Lämmin viikonloppu, mutta Kissu erityisesti jaksoi todella hyvin.

Kuva: Inna Gaston

12.6. juostiin Tampereella Kaupin siirretty kevätkisa. Laitoin Ritan ja Lolan juoksemaan, lähinnä katsoakseni että kehtaisiko niiden kanssa lähteä Ouluun rata-SMeihin. Tytöt juoksivat samassa lähdössä, jonka Rita voitti jollain aivan ilmiömäisellä loppusuorakikkailulla, Lola oli kolmas. Sen ajoissa näkyi vielä kevään kiima, mutta pää kuitenkin pelaa. Samalla reissulla napattiin kyytiin "kesäpoika" Monty.

 

Lola punaisella, kuvasi Tiia Kaitala

19.6. juostiin Keuruulla kv-maastot, ja siellä oli oikein kattava edustus omia ja kasvatteja lähes joka luokassa. Narttujen kv-luokassa Rita 1. SERT CACIL kennelpiirin mestari ja uusi FI KVA-M (ja samalla valmistui myös Viron ja Latvian valioksi), Lolan sijoitus tippui muutaman pykälän mutta sillekin SERT. Isla suoritti muikean nousun finaalin parhailla pisteillä 11. sijalta neljänneksi, sillekin SERT. Myös Esmelle (D. Cyanide) SERT ja täten uusi FI KVA-M. Yk-nartuissa ensikilpalaiset Louna ja Leia ottivat kaksoisvoiton ja Leiasta tuli Pohjois-Karjalan kennelpiirin mestari. Molemmilla yli 500 pistettä. Mukana olivat myös Meera ja Monty, Meeralle harmittava nolla ja Montylle vielä harmittavampi disk, meni hevosteluksi nuorukaisen ensikilpa. Kaikki kuitenkin selvisivät ilman loukkaantumisia.

 

Vas. Esme, Rita, Lola, Isla, Louna ja Leia, kuvasi Sirpa Lihavainen

25.6. sitten kisattiin Oulussa rata-SM:eissä. Tuolle reissulle ei ollut oikein muita odotuksia kuin SERT-merkinnät kirjoihin, ja Islalle hyväksytyt ryhmäkokeet. No. Rita pinnisti kuudenneksi parhaalla ajalla A-finaaliin ja yllätti kaikki ylittämällä maaliviivan ruuhkassa pujotellen neljäntenä! Lola starttasi B-finaalissa kakkosmanttelilla ja tuli myös maaliin toisena. Aivan upeaa suorittamista kummaltakin, olen noista ihan hiton ylpeä!

 

Montyn viikon takaiselle maastodiskillekin alkoi löytyä selityksiä. Nuorimies ei ole tottunut siihen kaikkeen hälinään ja reissaamiseen, jota se on nyt meidän kanssa joutunut harrastamaan nämä pari viikkoa. Nyt se alkoi jo selvästi rentoutumaan vaunussa, ja pääsipä poju vielä pikkuisen pupuhommiinkin. 

Kuva: Heidi Koivula

3.7. palattiin jälleen Tampereelle, vuorossa oli rataderby. Kerkesin jo juhannuksen jälkeen hevostelemaan tilastoajoilla, mutta Ritan ekan aikajuoksun lähdössä tapahtui jotain. Videolta jälkeenpäin katsoessa Rita lähti kopista tosi vaikean ja hitaan näköisesti, laukka ei aukea ja kakkoskaarteessa se ajautuu kylkimyyryyn siskonsa Meeran kanssa. Pää ei käänny, mutta tämä tilanne tuomittiin tuomarineuvoston päätöksellä DISKiksi. Vaikka se olisikin ollut hyväksytty juoksu, en olisi missään nimessä laittanut sitä enää juoksemaan. Ajasta puuttui silmämääräisesti ainakin sekunti, ja sen takapään liike oli todella hankalan näköistä. Lola oli lopputuloksissa neljäs Indian Hill's F-sisarusten jälkeen ihan ok ajalla. Päätin kuitenkin jättää molemmat pois Pohjoismaiden maastomestaruuksista, ja Ritan takapäästä löytyikin sitten ihan kunnolla hoidettavaa. 

10.7. Isla osallistui PM-maastoihin muiden huilatessa. Olipa kerrassaan outoa kilpailuttaa vain yhtä koiraa! Ennakkoon vähän harmitti että olin edes jaksanut lähteä koko kisoihin, Isla kun ei minusta vielä ollut ihan niin voittaja-ainesta. Kisu kuitenkin yllätti ja kutsuttiin palkintojenjaossa korkeimmalle pallille. Siinä seisoessa kyllä harmitti ehkä eniten ikinä, koska näyttelytuloksen puuttuessa CACIL meni kakkoselle. Kisu olisi voinut saada vara-CACILin jo Keuruulta... Monty juoksi kisan jälkeen hyväksytyn koejuoksun ja sai kirjansa takaisin. Ihanan rennosti se jo on kisapaikalla, suorituksessa vielä näkyi kokemattomuus mutta jätetään homma nyt hautumaan ensi kesään.

Kisun upean kuvan otti Ari Lehtiö

17.-18.7. sitten pakattiinkin vähän toisenlaiset kamppeet matkaan ja ajettiin Narvaan näyttelyyn. Vihdoinkin, johan sen piti olla maaliskuussa 2020. Lauantaina Monty AVO EH, Isla AVO ERI4, Lola KÄY ERI1 ja Lara VET ERI2 virolaisella Dina Kornalla, sunnuntaina Monty AVO ERI4, Isla AVO EH4, Lola KÄY EH1 ja Lara VET ERI2 suomalaisella Kimmo Mustosella. Ihan täydellistä, saatiin juuri ne tulokset mitä tarvittiinkin! Laralle olisi toki ollut kiva saada se puuttuva veteraaniserti, mutta kilpakumppani oli niin paljon parempi että ei oikeastaan edes harmita. Etenkin sunnuntain arvostelu oli todella kiva, vaikka muoria ei enää helteessä kiinnostanut edes ravata. Pienistä ylimääräisistä ohjelmanumeroista huolimatta reissu ja etenkin seura olivat oikein mukavat!

Kuva: Heidi Kolu

24.7. suunnattiin Kuopioon maastoderbyihin. Sekä omat että kasvatit esittelivät jälleen parastaan: norminartuissa Rita 1. ja Best in Field, Lola 2. ja kummallekin yli 500 pistettä (Ritan ja kolmanneksi tulleen välinen piste-ero 50p). Ella yk-vetskujen yhdistelmäluokassa 2., yk-derbyissä yhdistelmäluokassa Leia 2. ja Louna 3. yli 500p suorituksilla. Normiveteraaneissa Esme 8., tällä kertaa pisteet vain hiukan päälle 400. Huikea reissu, vaikka edellisyö menikin vähän pipariksi pikkuruisessa leirintäaluemökissä...

Kuvat: Sirpa Lihavainen

7.-8.8. olinkin sitten itse ohjaksissa, kun Whippet-Harrastajat järjesti keväältä siirretyn maastomestaruuskokeen Kurussa "kakkoskodin" naapurin pelloilla. Kaiken kiireen keskellä kilpailutin Ellan yk-vetskuissa (ja se sitten luukuttikin aivan sydämen kyllyydestä nipin napin hyväksytyn tuloksen) ja Ritan ja Islan norminartuissa. Nartuissa oli jälleen timantinkova taso ja piste-erot pieniä. Ritan ensimmäinen tappio tällä kaudella oli W-H ry:n maastomestaruuksien nelossija, tosin tasapisteissä kolmosen kanssa, ja Isla pikku pintanaarmuilla luokan 7. Molemmille kuitenkin sertit. Lola jäi varvasvamman vuoksi sivuun näistä karkeloista, ja on sivussa todennäköisesti koko loppukauden. Varvas kuvataan spesialistilla muutaman viikon päästä, katsotaan tilanne sitten uudestaan. Lola ei onnu tai pahemmin aristele varpaan vääntelyä, mutta toisen puolen sivu on turvoksissa. Harmittaa, mutta parempi ottaa varman päälle.

 

14.8. ajeltiin aamusta sateiseen Kauppiin kv-ratakisoihin. Takaraivossa kummitteli Ritan edelliskertainen DISK, ja sitä oli nyt huollettu erityisen huolella. Lisäksi Kisu oli ilmoitettu juoksemaan ensikilpaa, tietysti samaan kv-luokkaan. Tytöt juoksivat tietysti molemmat aikajuoksut samassa lähdössä, lämmin kiitos kopitusavusta. Rita meni finaaliin kutosmanttelilla, ja neloskaarteeseen saakka mietittyään mistä pääsisi ohi, se ylitti maaliviivan lopulta kolmantena!! Eikä siinä vielä kaikki, suoritus palkittiin CACILilla!! Tuo koira on niin huikea, ja se takuulla yllätti eilen myös kaikki radan varressa olleet. Kisulla meni märkää hiekkaa varpaiden väliin, tai ehkä parin talven takaiseen kynsiluuvammaan tuli pieni nirhauma ja se ontui näyttävästi heti maaliin tullessa. Mitään ei kuitenkaan rikkoutunut, vaikka sille heti lähdön jälkeisestä ontumisesta kirjattinkin tuloksiin LOUK. Kisu jäi 0.006 sekunnin päähän kv-ajasta...

Kuva: Riina Lummekari

Ensi viikonloppuna sitten suuntaamme kohti Virojokea. Paljon on tullut kilometrejä ja paljon niitä on vielä tulossa, mutta mennään nyt vielä kausi toivottavasti loppuun saakka. Koko rahalla.

Samalla rannekkeella kaikkiin laitteisiin

Edustan sitä hyvin marginaalista whippetkasvattajien ryhmää, joka on terveys- ynnä muiden tulosten ohella kiinnostunut myös luonteiden numeerisista arvioinneista. Kahta ensimmäistä lukuunottamatta kaikki muut whippettini on luonnetestattu, tällä päivämäärällä myös nuorin. Sain houkuteltua myös kasvatinomistajat mukaan, ja meillä olikin oikein opettavainen päivä, kun Roosa ja lapsensa Leia, Louna ja Kevan sekä Ranskanserkku Isla kävivät luonnetestissä.

Ensinnäkin, muutama sana luonteista yleisesti. Talvella osallistuin Whippet-Harrastajien virtuaaliseen kasvattajakahvilaan, jossa puhuttiin luonteista. Päälimmäisenä tuosta jäi mieleen, että eri ihmiset (luonnollisesti) arvottavat eri asioita eri tavoin, joten käsite "hyväluonteinen koira" on melkoisen kirjava. Ihmisten, etenkin kasvattajien, voi myös olla vaikeaa hyväksyä tiettyjä ehkä ei-toivottujakin luonteenpiirteitä, niitä selitellään ja ehkäpä arki alkaa muovautua niiden haastavien yksilöiden tarpeiden mukaisesti. Jotkin hermostuneet eleet kuitataan vitsikkäillä meemikuvilla. Jonkun toisen "helppo ja kiva" voi olla toiselle "sietämätön", ja aika monessa tapauksessa omistajalla ja/tai kasvattajalla ei ole hajuakaan siitä, millaisia heidän koiransa todellisuudessa ovat. Luonnetesti ei ole missään nimessä absoluuttinen totuus, tärkeintä on luonnollisesti se jokapäiväisen arjen sujuvuus ja sen subjektiivinen kokemus, mutta testi antaa arvokasta objektiivista tietoa tilanteista, joita arjessa ei joudu kohtaamaan. Luonnetesti on joidenkin mielestä turhaa pelottelua ja rahanhaaskausta, mutta se antaa kuitenkin varsin pätevät käyttöohjeet koiraan.

Halusin Roosan testiin, koska sille on suunnitteilla toinen pentue. Roosan testissä näkyi elämänkokemus, sitä ei paljon napannut kelkka eikä hyökkäys. Suurin yllätys oli, että se innostui leikkimään tuomarin kanssa karvalelulla jopa niin, että jouduin irrottamaan sen lelusta. Sen testi näytti hyvin samalle kuin Ellan, ja pisteet olivatkin hyvin samantyyliset. Ikävä kyllä Roosa reagoi laukauksiin, josta arviona laukausaltis. Se ei mennyt silmittömään paniikkiin mutta selkeästi kuormittui, tämä lienee kuitenkin opittua. Alla vertailuksi Ellan ja Empun testit puolentoista vuoden takaa.

	Enya 119p	Ella 140p	Roosa 155p
Toimintakyky	+1a	+1b	+1a
Terävyys	+3	+1a	+1b
Puolustushalu	+3	+1	+1
Taisteluhalu	-2	-1	+2b
Hermorakenne	+1a	+1b	+1b
Temperamentti	+2	+3	+3
Kovuus	+1	+1	+1
Luoksepäästävyys	+3	+3	+2a
Laukauspelottomuus	+++	++	-

Lounan strategia luonnetestissä oli halailu. Sen testi muistutti mummonsa Laran testiä, ei oikein reaktiota mihinkään, ja pisteet menivätkin tosi hyvin yksiin. Ainoa ero on, että Lara puolusti, mutta Lounaa ei ohjannut omistaja vaan minä. Kevan oli siskoonsa verrattuna toimintakykyisempi, mutta toisaalta aavistuksen pidättyväisempi. Taulukossa verrokkina vielä Innan ja Laran pisteet, kyllä näistä sukulaisuuden tunnistaa.

Leian testi keskeytettiin hyökkäyksen jälkeen pehmeyden vuoksi. Leia ei selvästikään luottanut minuun, ja paineistui jo kelkalla. Leiassa on paljon samaa kuin Innassa, joka tuskin sekään olisi testiä selvittänyt lainaohjaajan kanssa. Leia pärjää arjessa mainiosti, se on sisarustensa tapaan hyväntahtoinen ja vilkas pieni hörökorva, jonka moottori harrastuksissa on vahva saalisvietti. Testissä Leia ei kylläkään leikkinyt.

	Inna 111p	Lara 82p	Louna 83p	Kevan 108p	Rita ja Lola 125p
Toimintakyky	+1b	-1	-1	+1b	+1a
Terävyys	+1b	+1b	+1b	+1b	+1b
Puolustushalu	+2	+3	-1	-1	+1
Taisteluhalu	-1	-1	-2	-1	-1
Hermorakenne	+1b	+1b	+1b	+1a	+1a
Temperamentti	+2	+2	+2	+2	+2
Kovuus	+1	+1	+1	+1	+1
Luoksepäästävyys	+2b	+2a	+3	+2a	+3
Laukauspelottomuus	++	++	++	+++	+++

Islan testiä jännitin etukäteen eniten. Sen luonteessa ja olemuksessa on aina ollut jotain joka on tavallaan sekä häirinnyt että kiehtonut minua. Kotioloissa se vaikuttaa melko itsevarmalta ja jopa tiukalta, se on vieraiden ihmisten suhteen vähän valikoiva. Siinä on samoja piirteitä kuin Dinassa - tai ainakin olen kuvitellut niin. Pahin skenaarioni Islasta oli, että sillä olisi hyökkäyksestä suuri jäljellejäävä puolustushalu, tai että se olisi salakavala. Arkielämässä se ilmentää jonkin verran terävyyttä ja se pitää isoa meteliä jos meille esimerkiksi tulee vieraita ihmisiä. Toinen mahdollinen skenaario olisi suuri pehmeys ja suuri terävyys, joka omien kriteerieni mukaan automaattisesti sulkisi sen jalostuksesta.

	Dina +127p	Isla +10
Toimintakyky	+1a	-1
Terävyys	+1a	+1a
Puolustushalu	+3	+1
Taisteluhalu	-1	-1
Hermorakenne	+1a	-1
Temperamentti	+3	+2
Kovuus	+1	+1
Luoksepäästävyys	+2a	+2b
Laukauspelottomuus	++	+++

No, tälläkin kokemuksella voi mennä reilut 100 pistettä metsään. Tunnustan, että selittelen Islan käytösmalleja itselleni, perustelen sitä sillä että se on ollut reilu nelikuinen tullessaan Suomeen.  Se tukeutuu minuun ja meillä on hyvä suhde, mutta sillä ei varsinaisesti ole kykyä itsenäiseen toimintaan. Hiukan lisää toimintakykyä toisi siihen ryhtiä, mutta se ei korjaisi varsinaista ongelmaa. Totuus on, että sillä on puutteita hermorakenteessaan. Hiukan yllätyksenä tämä tuli, mutta tavallaan ei kuitenkaan tullut. Isla on hauska tyyppi, pisteistä huolimatta se sama mukavuudenhaluinen ja pikkuisen nirppanokkainen ranskalainen kermakarkki. Halusin sen luonnetestiin heti kun ikä tulee täyteen, jotta saisin siihen käyttöohjeet ja oppisin oikeasti ymmärtämään sen omituisuuksia. Vuosi tai pari lisää ei olisi muuttanut lopputulosta mihinkään suuntaan, paitsi että olisin itse tulkinnut sitä koko ajan väärin ja jatkanut selittelyä. Islalle oli pentusuunnitelmia, mutta niitä täytyy nyt katsoa ihan ajan kanssa. Periaatteessa koira jolla on hermorakenteessaan puutteita ei mielestäni ole jalostusmateriaalia.

Tervetuloa Suomeen Loimu!

Niin vaan taas selvittiin pimeydestä ja kurjuudesta! Tämä talvi on toki ollut parempi kuin viimevuotinen, mutta valtava lumimäärä ja pakkaset ovat aiheuttaneet liikkumiseen omat haasteensa. Mutta kevättä kohti siis ollaan menossa, hitaasti mutta varmasti. Kilpailukalenteria en ole vielä jaksanut avata, mutta Volbeateilla olisi derbyvuosi, toivottavasti päästäisi porukalla noihin karkeloihin...

Alkuvuoteen riitti paljonkin jännitettävää, kun uusi ranskalaisvahvistuksemme Loimu saatiin viimein Suomeen. Lopulta kaikki sujui kuitenkin ihan hyvin ja lapsukainen on kotiutunut Tampereelle Anniinan laumaan. Saatiin kyllä enemmän kuin mitä uskallettiin toivoa, Loimu vaikuttaa luonteensa puolesta varsin tasapainoiselle. Tekisi mieli kirjoittaa samanlainen ylistävä ja maalaileva kuvaus pennun ensimmäisistä päivistä kuten tapana tuntuu olevan, mutta tyydyn vain toteamaan, että se on hermorakenteeltaan ja olemukseltaan juuri sellainen, kuin odotan tuon ikäisen whippetinpennun olevan. Avoin, utelias, seisoo omilla jaloillaan eikä tunnu pelkäävän mitään. Sellaisia minun pentuni ovat olleet. Loimun sukutaulu on mukava sekoitus uutta ja vanhaa ja mikä tärkeintä, se on whippet. Kun selaa viimeisen vuoden aikana Suomeen tuotuja ja Suomessa syntyneitä ratalinjaisia pentuja, alkaa kyllä karmia. Ahtaaksi on geenipooli menossa, kun vain tiettyjen linjojen edustajat kelpaavat "tosiharrastajille", ja samantyyppisiä yhdistelmiä on Euroopassa jo kymmeniä. Ei sillä, oma valinnanvarakin alkaa kaventua kun kaikkiin on jo kohta sekoitettu jotain... Mutta katsotaan mitä Loimusta kasvaa.

Kevättä odotellessa olisi tarkoitus käydä porukalla terveystarkeissa, ja niiden pohjalta jatkaa suunnitelmien seuraavaan vaiheeseen. Alustavasti Volbeattien emälle Roosalle olisi työn alla toinen pentue. Roosa kisaa ensi kaudella veteraaniluokassa, toivottavasti edessä olisi ehjä kausi. Pentueen ajankohta on ensi syksy. Isäkandidaatti on tällä kertaa suomalainen uros, varsin kivannäköinen ja tuloksetkin ovat olleet oikein mukavia. Tästä toivottavasti lisää myöhemmin...