Edustan sitä hyvin marginaalista whippetkasvattajien ryhmää, joka on terveys- ynnä muiden tulosten ohella kiinnostunut myös luonteiden numeerisista arvioinneista. Kahta ensimmäistä lukuunottamatta kaikki muut whippettini on luonnetestattu, tällä päivämäärällä myös nuorin. Sain houkuteltua myös kasvatinomistajat mukaan, ja meillä olikin oikein opettavainen päivä, kun Roosa ja lapsensa Leia, Louna ja Kevan sekä Ranskanserkku Isla kävivät luonnetestissä.
Ensinnäkin, muutama sana luonteista yleisesti. Talvella osallistuin Whippet-Harrastajien virtuaaliseen kasvattajakahvilaan, jossa puhuttiin luonteista. Päälimmäisenä tuosta jäi mieleen, että eri ihmiset (luonnollisesti) arvottavat eri asioita eri tavoin, joten käsite "hyväluonteinen koira" on melkoisen kirjava. Ihmisten, etenkin kasvattajien, voi myös olla vaikeaa hyväksyä tiettyjä ehkä ei-toivottujakin luonteenpiirteitä, niitä selitellään ja ehkäpä arki alkaa muovautua niiden haastavien yksilöiden tarpeiden mukaisesti. Jotkin hermostuneet eleet kuitataan vitsikkäillä meemikuvilla. Jonkun toisen "helppo ja kiva" voi olla toiselle "sietämätön", ja aika monessa tapauksessa omistajalla ja/tai kasvattajalla ei ole hajuakaan siitä, millaisia heidän koiransa todellisuudessa ovat. Luonnetesti ei ole missään nimessä absoluuttinen totuus, tärkeintä on luonnollisesti se jokapäiväisen arjen sujuvuus ja sen subjektiivinen kokemus, mutta testi antaa arvokasta objektiivista tietoa tilanteista, joita arjessa ei joudu kohtaamaan. Luonnetesti on joidenkin mielestä turhaa pelottelua ja rahanhaaskausta, mutta se antaa kuitenkin varsin pätevät käyttöohjeet koiraan.
Halusin Roosan testiin, koska sille on suunnitteilla toinen pentue. Roosan testissä näkyi elämänkokemus, sitä ei paljon napannut kelkka eikä hyökkäys. Suurin yllätys oli, että se innostui leikkimään tuomarin kanssa karvalelulla jopa niin, että jouduin irrottamaan sen lelusta. Sen testi näytti hyvin samalle kuin Ellan, ja pisteet olivatkin hyvin samantyyliset. Ikävä kyllä Roosa reagoi laukauksiin, josta arviona laukausaltis. Se ei mennyt silmittömään paniikkiin mutta selkeästi kuormittui, tämä lienee kuitenkin opittua. Alla vertailuksi Ellan ja Empun testit puolentoista vuoden takaa.
Enya 119p
|
Ella 140p
| Roosa 155p | |
Toimintakyky
|
+1a
|
+1b
| +1a |
Terävyys
|
+3
|
+1a
| +1b |
Puolustushalu
|
+3
|
+1
| +1 |
Taisteluhalu
|
-2
|
-1
| +2b |
Hermorakenne
|
+1a
|
+1b
| +1b |
Temperamentti
|
+2
|
+3
| +3 |
Kovuus
|
+1
|
+1
| +1 |
Luoksepäästävyys
|
+3
|
+3
| +2a |
Laukauspelottomuus
|
+++
|
++
| - |
Lounan strategia luonnetestissä oli halailu. Sen testi muistutti mummonsa Laran testiä, ei oikein reaktiota mihinkään, ja pisteet menivätkin tosi hyvin yksiin. Ainoa ero on, että Lara puolusti, mutta Lounaa ei ohjannut omistaja vaan minä. Kevan oli siskoonsa verrattuna toimintakykyisempi, mutta toisaalta aavistuksen pidättyväisempi. Taulukossa verrokkina vielä Innan ja Laran pisteet, kyllä näistä sukulaisuuden tunnistaa.
Leian testi keskeytettiin hyökkäyksen jälkeen pehmeyden vuoksi. Leia ei selvästikään luottanut minuun, ja paineistui jo kelkalla. Leiassa on paljon samaa kuin Innassa, joka tuskin sekään olisi testiä selvittänyt lainaohjaajan kanssa. Leia pärjää arjessa mainiosti, se on sisarustensa tapaan hyväntahtoinen ja vilkas pieni hörökorva, jonka moottori harrastuksissa on vahva saalisvietti. Testissä Leia ei kylläkään leikkinyt.
| Inna 111p | Lara 82p | Louna 83p | Kevan 108p | Rita ja Lola 125p | |
Toimintakyky
| +1b | -1 | -1 | +1b | +1a |
Terävyys
| +1b | +1b | +1b | +1b | +1b |
Puolustushalu
| +2 | +3 | -1 | -1 | +1 |
Taisteluhalu
| -1 | -1 | -2 | -1 | -1 |
Hermorakenne
| +1b | +1b | +1b | +1a | +1a |
Temperamentti
| +2 | +2 | +2 | +2 | +2 |
Kovuus
| +1 | +1 | +1 | +1 | +1 |
Luoksepäästävyys
| +2b | +2a | +3 | +2a | +3 |
Laukauspelottomuus
| ++ | ++ | ++ | +++ | +++ |
Islan testiä jännitin etukäteen eniten. Sen luonteessa ja olemuksessa on aina ollut jotain joka on tavallaan sekä häirinnyt että kiehtonut minua. Kotioloissa se vaikuttaa melko itsevarmalta ja jopa tiukalta, se on vieraiden ihmisten suhteen vähän valikoiva. Siinä on samoja piirteitä kuin Dinassa - tai ainakin olen kuvitellut niin. Pahin skenaarioni Islasta oli, että sillä olisi hyökkäyksestä suuri jäljellejäävä puolustushalu, tai että se olisi salakavala. Arkielämässä se ilmentää jonkin verran terävyyttä ja se pitää isoa meteliä jos meille esimerkiksi tulee vieraita ihmisiä. Toinen mahdollinen skenaario olisi suuri pehmeys ja suuri terävyys, joka omien kriteerieni mukaan automaattisesti sulkisi sen jalostuksesta.
| Dina +127p | Isla +10 | |
Toimintakyky
| +1a | -1 |
Terävyys
| +1a | +1a |
Puolustushalu
| +3 | +1 |
Taisteluhalu
| -1 | -1 |
Hermorakenne
| +1a | -1 |
Temperamentti
| +3 | +2 |
Kovuus
| +1 | +1 |
Luoksepäästävyys
| +2a | +2b |
Laukauspelottomuus
| ++ | +++ |
No, tälläkin kokemuksella voi mennä reilut 100 pistettä metsään.
Tunnustan, että selittelen Islan käytösmalleja itselleni, perustelen
sitä sillä että se on ollut reilu nelikuinen tullessaan Suomeen. Se
tukeutuu minuun ja meillä on hyvä suhde, mutta sillä ei varsinaisesti
ole kykyä itsenäiseen toimintaan. Hiukan lisää toimintakykyä toisi
siihen ryhtiä, mutta se ei korjaisi varsinaista ongelmaa. Totuus on,
että sillä on puutteita hermorakenteessaan. Hiukan yllätyksenä tämä
tuli, mutta tavallaan ei kuitenkaan tullut. Isla on hauska tyyppi,
pisteistä huolimatta se sama mukavuudenhaluinen ja pikkuisen nirppanokkainen ranskalainen kermakarkki. Halusin sen luonnetestiin heti kun ikä tulee täyteen, jotta saisin siihen käyttöohjeet ja oppisin oikeasti ymmärtämään sen omituisuuksia. Vuosi tai pari lisää ei olisi muuttanut lopputulosta mihinkään suuntaan, paitsi että olisin itse tulkinnut sitä koko ajan väärin ja jatkanut selittelyä. Islalle oli pentusuunnitelmia, mutta niitä täytyy nyt katsoa ihan ajan kanssa. Periaatteessa koira jolla on hermorakenteessaan puutteita ei mielestäni ole jalostusmateriaalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti