Kisakauden avaus

Lauantaina 4.5. juostiin Laihialla SuomiCup -maastot, joihin Dina sai kutsun voitettuaan viime vuonna CVM-12 -tittelin. Olin ihan unohtanut sen vatsassa kiertävän jännityksen, mutta ihan kivastihan se sitten lopulta meni: Dina lähti finaaliin sijalta 3 (tai oikeastaan 2, koska toisena ollut koira luopui finaalipaikasta). Finaaliparina oli entinen seuratoveri, ja Dina juoksi kaikista nartuista parhaat finaalipisteet, mutta kiri jäi lyhyeksi ja Lola vei voiton tällä kertaa 6 pisteen erolla. Onnea Tiina & Lola! Loppuihin olikin sitten parinkymmenen pisteen kaula, eli ihan hyvin likat veti...

Suurin osa Dinan saamista tuomaripisteistä oli yli 80p, erityisen tyytyväinen olen siihen että molemmat juoksut olivat loppusuoralle saakka helponnäköisiä, eli kestävyystreeni on ainakin mennyt juuri niinkuin pitääkin!

Muu lauma oli mukana kannustamassa, Lara kävi radan reunalla muistelemassa muovipussin jahtaamista ja Inna tutustui kilpailuvilinään. Likka oli kyllä kuin olisi aina ollut touhuissa mukana! Taitavat tytöt!

On Saturday, May 4th, Dina participated in SuomiCup -coursing competition in Laihia. After the finals, she was placed 2nd with two very nice runs. Both the winner and Dina had very nice points (D only 6 pts behind), and the gap between Dina and the 3rd was 20 pts. Very nice job! The rest of the pack was along also: Lara followed up a couple of starts from the edge of the track, and Inna explored the hustle like she has always been there! My girls are so clever!

Kevättä

Kauan odotettu kevät on viimein täällä! Lumet ovat lähteneet suurimmasta osasta lenkkipaikoista, ja pellollekin pääsee jo revittelemään. Ei tarvinne kertoa, että tytöt ovat olleet onnesta sykkyrällä pelto- ja hiekkakuoppalenkkien jälkeen... Alkuvuoden hikoilu alkaa tuottaa tulosta, Dinalla ja Laralla tuntuu riittävän kuntoa ja vauhtia ihan kivasti. Lara lopetteli juoksunsa ja sekin on viimein tauon jälkeen päässyt uimaan. Vielä viime hetken viimeistelyjä, ja kohtapuoliin pääsemmekin tositoimiin! Suunnitelmien mukaan Dina starttaa kautensa SuomiCupeista, ja toukokuun lopussa lähdemme Dinan ja kisakirjansa korkkaavan Laran kanssa pikku laivaretkelle. Omalta osalta kausi on alkanut kaikenmoisella mukavalla koiriin liittyvällä opiskelulla, ja lisää on luvassa. Jännää!

Inna senkun kasvaa ja kaunistuu. Likka on ev mittauksella 5kk iässä 41,5cm/n. 8kg. On se vaan niin hellyttävän ihana ja iloinen lapsi, vauhdikkaasta luonteestaan huolimatta se on ollut äärimmäisen helppo!

The spring is finally here! The snow has melted almost everywhere, and the girls have been very happy to get to the field and sandpit again. Lara's heat is happily over, and soon we're getting into the serious business: Dina's coursing season starts from the Finnish Cup, and at the end of May Lara starts her coursing career.

Inna is growing, and she is getting more and more beautiful every day. At the age of 5 months, she is 41,4cm/8kg, unofficially. She is so adorable and happy, despite of her lively temperament she is amazingly easy-going pup!

Hyviä uutisia

Dina kävi tänään Lahden Vethaus-klinikalla Seppo Lambergin pakeilla kontrollisydänultrassa. Uutiset olivat mainioita:

"Dilatiivinen kardiomyopatia ei todeta.

Läppävuoto todetaan, sen arvio on seurattava. Muutokset eivät ole edenneet mihinkään eikä läppäsairautta voi varmuudella todeta."

Laajentumaa siis ei ole tullut ensimmäisen (2011) ultran jälkeen lisää, vasemman eteisen ja kammion mitat ovat millilleen samat kuin vuosi sitten. Supistuvuudet on parantuneet viime vuodesta, jolloin ne olivat jo normaalin rajoissa (v. 2011 hiukan alarajan alapuolella). Läppien virtauksia tarkasteltiin värjäysten avulla, ja edellisvuoden kuviin verrattuna vuoto on pienentynyt merkittävästi. Lambergin sanoin, läppävuoto on kliinisesti merkityksetön ja koiraa voi käytännössä katsoen pitää terveenä. Sivuäänimerkintä kuitenkin tulee, kun ääni on erikoisstetareilla kuultavissa n. joka kolmannella lyönnillä. Nämä uutiset olivat parhaita mahdollisia, nyt on kuoharin paikka!

Today, Dina went to her annual heart ultrasound check. The results were awesome: the murmur (1/6) is still inaudible, the minor leak in her mitral valve (found 2011) has shrinked and there are no signs of any enlargement in her heart! In other words, the condition of Dina's heart is better than last year. The vet, Seppo Lamberg, said that she is practically health because the leak is so small.

Aurinkoinen sunnuntai

Tänään pääsimme viimeinkin nauttimaan kevätauringosta täysin siemauksin, se kun on tuntunut menevän arkena hukkaan töissä ollessa. Kamerakin pääsi mukaan, ja aivan huomaamatta kului lähes kolmituntinen läheisen Alvajärven jäällä...

It was a lovely sunny sunday, and finally I had time to go for a long long walk to the iced lake nearby us. During the week it's impossible, due to my long days. I also took my camera with me, and we had a great almost 3 hours in the sun...

 "OMG! I killed a TREE!"

 Hyeena

Serkukset

Koko lauma

Viime viikkoina on ollut öisin todella kylmää vaikka päivisin onkin jo lämmintä. Se on aiheuttanut jonkin verran järjestelyjä lenkkeilyyn, ja olemmekin laajentaneet "lajivalikoimaa" hieman. Tytöt ovat päässeet pari kertaa maneesiin juoksemaan, ja hauskaa on ollut koko rahan edestä, ihan kirjaimellisesti. Myös uimassa on käyty viikoittain, ja Innakin ui jo ihan kokonaisia kierroksia - ja ilman ohjaajaa! Laran osalta uinteihin tulee pikku tauko, sillä se aloitti viimeinkin juoksunsa. Tämä ei olisi voinut paremmin osua, likka kerkeää toivon mukaan palautua toukokuun lopulle suunniteltuun kirjojenkorkkauskisaan mennessä. Lauri kävi mitan alla, ja kirjaan merkittiin korkeudeksi 47,8cm. Jännäksi meni, mutta ei tullut ponia!

During the last couple of weeks, we've had quite cold at nights even though the days are warm. Due that, we've tested some new training spaces. The girls have ran on a sand-bottomed manege, and it's been worth every penny, literally. They have also continued their swimming lessons, and Inna is very keen on it! Lara is going to have a little break from swimming, she finally started her heat. It coundn't been any better timing, I hope she'll be back in business before the end of May. Lara was measured officially 47,8cm.

Stressaantunut koira, mikä se on?

Viime postauksessa kirjoitin Dinan yskäepäilystä. Noh, käytiin klinikalla näytillä ja tulokset olivat sen pelätyimmän kannalta varsin mukavia. Dinan sydänäänet olivat täysin normaalit ja vahvat, lääkäri ei kuullut edes sivuääntä, ja myös hengitysäänet olivat täysin puhtaat. Sen sijaan lääkäri esitti varsin varteenotettavan ja hyvinkin loogisen syyn Dinan oireiluun: sillä on stressistä johtuvaa närästystä.

Hymähdin ajatukselle, mutta vakavoiduin saman tien. Lääkäri kertoi minulle, että vatsahappojen liikaeritys on etenkin aktiivisesti harrastavilla koirilla hyvin yleistä. Oireena röyhtäily, tyhjän mahan oksentaminen, satunnainen kakominen ja yskiminen sekä etupään venyttely. Stressiä sen sijaan aiheuttaa (niin koirilla kuin ihmisilläkin) elämäntilanteiden muuttuminen, harrastukset sekä epäsäännöllinen elämänrytmi ja kiire. Epäilemättä myös omistajan stressi vaikuttaa koiraan. Meiltähän löytyy tällä hetkellä kaikkea: taloon tuli pentu, jota Dina ei alkuun oikein tahtonut sulattaa. Pennun kanssa on kiva peuhata, mutta se ei anna nukkua ja se on koko ajan joka paikassa. Aloitimme agilityn, ja vaikka se on kivaa, se väsyttää. Liikunnan määrää on lisätty tulevaa kisakautta silmällä pitäen, ja muutenkin tämä elämä on välistä aika hektistä. Ja minähän kärsin kroonisesta stressistä. Ei siis ihmekään, että koira, joka näkee suoraan sieluuni ja vahtii jokaista askeltani, reagoi.

Dina sai närästykseen vatsahappojen eritystä vähentävän lääkityksen sekä mahansuojalääkityksen. Minä puolestani sain melko kipakan opetuksen alkaa ottaa hiukan rennommin, sillä pahimmassa tapauksessa muutkin alkavat oireilla. Pitäisi kyllä oikeasti ottaa enemmän mallia koirista: nukkua pitkään, syödä hyvin ja leikkiä paljon. Ja tärkeimpänä tottakai, rakastaa lähimmäistään. Saamme siis jatkaa elämää ja harrastuksia ihan normaaliin tapaan - toivottavasti vähän rennommissa merkeissä!

"Anna nyt jo sitä ruokaa...!"

Today, Dina went to the vet for the cough and other symptoms. I was prepared for much worse, but her heart and lungs sounded perfectly fine! Instead, the doctor diagnosed her a heartburn caused by a stress. Symptoms of the heartburn are indefinite occasional cough, vomiting and also stretching of the front legs and chest. At first I was a bit amused, but then, we really have had a lot of things going on: Inna came home (and she won't let the adults sleep as much as they have used to), we are training for next season and also started agility course. I have also been very stressed lately, so actually I'm not surprised at all for this diagnose. Dina is my true soulmate, so why doesn't she have stress if I have? Well, Dina got a medication for her heartburn, and I have to learn how to deal with my stress. Maybe I should just take it easy, sleep and play a lot and just enjoy - as the dogs do. So, we have a permission to continue our hobbies as usual, and I hope it'll happen more casually in the future!

Kevättä ilmassa

Alkuvuosi on mennyt todella vauhdilla, ja helmikuun loppu häämöttää. Pian on Jyväskylään paluumuuttomme vuosipäivä, ja Larakin vietti 1-vuotissyntymäpäiväänsä. On ollut kyllä toiminnantäyteinen vuosi kaiken kaikkiaan. Onnittelut vielä Blackbitch's L-pentueelle, ja Anne-kasvattajalle lämmin kiitos tästä "elämäni himmeästä valosta"! Syntymäpäivän alla Lauri kävi epävirallisesti mitan alla, ja näyttää sille että likka jää mittoihin. Nyt vaan sitten sitä KV-näyttelyn EH:ta metsästämään...!

February is about to end, and soon we'll celebrate the 1st anniversary of returning to Jyväskylä. Lara had also her first birthday. Congratulations to Blackbitch's L-litter, and many thanks to Anne for this "dim light of my life"! Lara was measured unofficially, and it looks like she will be under 48cm. Now it's time to look for some INT dog shows and the VG for the CACILs...

Lara juhannuksena 2012, kuvan otti Suski

Kevättä tuntuu olevan ilmassa sekä ulkona että sisällä. Juniorijaoston meno alkaa olla sen verran villiä, että siihen on jo sisätiloissa alettava puuttumaan. Lara tekee selkeästi juoksuja, koska nopeiden kinttujen lisäksi nenä vie neitiä melkoisen voimakkaasti ja Sampan nenäkin on sitä mieltä, että joku ihanainen siellä tuoksuu (vaikka Samppa on leikattu jo vuosia sitten). Sinänsä tämä olisi hyvä ajankohta juoksuille, päästäisi aloittamaan kisakausi suunnitellusti. Dinakin on ollut reippaana, ja minun ollessani töissä se on käynyt putsaamassa keittiön pöydän kaikesta turhasta - viimeimmäksi kotiin tullessa löysin lattialta vajaan vuoden vanhan läppärini. Koiralle ei onneksi ollut käynyt mitään ja läppärikin toimii, mutta vast'eden molemmat mustat viettävät yksiolonsa häkeissä.

We're waiting for Lara's first heat, and it seems to be coming soon. Lara is very keen on odours outside, and Samppa is very interested on her also (though he's been neutered for several years ago). This would be perfect time, so we could start our coursing season as planned. Dina has also vibes for the spring, she has started her climbing hobby again and last week I found my laptop from the kitchen floor. Now both black ladies have their very own studios while I'm at work.

Kerrossänky

Dinaa sitä vastoin on viikon päivät kiusannut epämääräinen yskä, joka ei kuitenkaan oireiden perusteella vaikuta sydänperäiseltä. Tauti tuntuu olevan onneksi melko lievä, parina päivänä kuulin yskähtelyä ja liman oksentelua, mutta varmuudeksi Dina on kuitenkin ulkoillut rauhallisesti remmissä. Lienee syytä kuitenkin käydä lääkärin juttusilla kun ei näytä levolla menevän ohi. Päästiin Dinan kanssa Jyväskylän Agility Teamin Jatko1 -kurssille, joka alkaa ensi viikolla ja kestää elokuuhun saakka. Eka kerta on onneksi tutustumiskerta, joten Dee saa vielä ensi viikon lepäillä. Sydänultraankin on aika varattu, eli jännitettävää riittää...

Dina has suffered from minor cough for about a week now. The symptoms doesn't refer to heart problems, but she has been resting and next week we'll go and see the doctor. I hope she'll get better soon, because we were approved on an agility course on Jyväskylä Agility Team. The course starts next week and will last until August. I've also booked the re-examination for Dina's heart, so we'll have more exciting things to wait...

Inna on kotiutunut vallan mainiosti, ja pikkulikan upea luonne korostuu päivä päivältä. Inna on jos mahdollista vielä vauhdikkaampi kuin mustat "isosiskonsa", luonteeltaan se on onneksi hiukan pehmeämpi ja mm. "Ei" -käsky menee todella hyvin perille. Muutaman kerran ollaan käyty kyläilemässä, ja Inna on kyllä harvinaisen vieraskorea. Hiukan vieraat ihmiset ja koirat vielä jännittää, mutta tutustumisen jälkeen lapsonen on oma iloinen itsensä.

Inna has settled down very well. Her lovely caracter gets even better day by day, and she is veeeery busy all the time. She obeys the basic commands (for example "No") very well, and she is a bit softer than her "big sisters". We've been visiting my friends for a couple of times, and I've had Inna with me. She behaves very nicely, at first she is a bit shy with strange dogs and people, but once she makes friends, she is one happy herself again.

 Inna 13 viikkoa, 4,7kg / 33cm

 Koko porukka mahtuu jo samaan kuvaan...

 Väsynyt naapurikyttääjä

 Kyllä korvat koiran tekee

 Serkukset

Inna treenaa jo ahkerasti

Treeniä ja pentuarkea

Talvi on jo voiton puolella, ja Dinan ja Laran kanssa on päästy hyvin treenaamisen alkuun. Ollaan kulutettu ahkerasti jäälle tehtyjä reittejä (ja voi miten tytöt juoksevatkaan!), kehnommilla säillä on remmilenkkeilty ja kerran viikossa on käyty uimassa. Myös Inna on päässyt koittamaan uintia, ja siitä onkin kuoriutumassa melkoinen vesipeto! Nyt vaan odotellaan Laralle juoksuja, jotta saataisi aloitettua kisakausi suunnitellusti.

This winter is soon turning into spring, and we're in good drive on training with Dina and Lara. We've been at the ice roads much (and girls just love to run there!), when the weather is worse we go on a walk, and once a week the girls also go to swim. Inna has also started her swimming lessons, and she is very keen on it! Now we're waiting for Lara's heat, so that the coursing season can be started as planned.

Elämä neljän koiran kanssa on käynyt tutuksi tässä kolmen viikon aikana, ja rutiinitkin alkavat löytyä. Aikuiset ovat jo melko hyvin sopeutuneet tulokkaaseen, Samppa edelleen vetäytyy sivummalle pikkunaskaleiden ulottuvilta mutta tytöt leikittävät ipanaa todella nätisti ja kärsivällisesti. Ulkoilemaankin on päästy, ja ihmeen hyvin Inna pysyy isompien perässä pidemmänkin lenkin ajan. Vähän vielä kylmyys häiritsee, ja välillä pitää ottaa pentu takin sisään lämmittelemään. Yöt Inna nukkuu todella kiltisti omassa pedissään pentuaidan takana, ja pikku alkuvaikeuksien jälkeen asiat tapahtuvat pellettilaatikolle 99%:sti. Syömisten kanssa on jouduttu neuvottelemaan eniten, mieluiten kääpiö söisi lihaisia luita, valmiiksi jauhettu liha ei oikein uppoa... Nappula sentään maistuu, eli kai tuo hengissä pysyy.

Life with four dogs has become familiar in these three weeks. The adults have adapted themselves to the puppy quite well, Samppa still avoids her but the girls play with Inna very nicely. We've been out every day, and Inna keeps up with the adults very well. Betweentimes I take her under my coat to warm up a bit. Inna sleeps at night very nicely in her own bed, and after some difficulties she uses her litterbox 99% of the cases. What comes to eating, she would rather eat meat straight from the bones than minced from her cup... She likes Royal Canin dry food, so I quess she'll stay alive.