Lähdettiin Helsingistä perjantaina 25.4. iltalaivalla kohti Tukholmaa. Tällä kokoonpanolla se ei ollut ensimmäinen laatuaan, sillä viime kesänä menimme samaa reittiä kun ajelimme Saksaan. Toki se oli taas jännittävää, mutta kunnon reissunaisten tapaan tytöt käyttäytyivät koko laivamatkan täysin moitteetta, ja jaksoivatpa jopa pidätellä satama-alueen nurmikolle saakka! Ja siitä se hauskuus sitten alkoi...
A few whippet owner colleagues already asked me to write something about our trip to Norway, so here it comes! We left Helsinki by ferry on 25th April. It wasn't our first trip with this composition, but still it was a bit exciting. The girls behaved so well for the whole boat trip, I'm so proud of them! They even didn't pee untill we drove out of the ferry and stopped on a port of Stockholm on a small lawn area. And then fhe fun part begun...
Kuva: GoogleMaps
Keli
oli kyllä mitä mahtavin, heti Tukholmasta lähdettyä lämpötila kipusi
+20 asteeseen ja aurinko jollotti täydeltä terältä. Ei siis pöllömpi
reissukeli! Iltapäivällä saavuttiin Töckforsiin, josta olin varannut
yöpaikan. Muutama ruotsalainen whippetisti oli myös osunut samaan
paikkaan. Meillä kävi aivan uskomaton tuuri, sillä heti minun jälkeeni
saapui eräs Ruotsissa asuva suomalainen herrasmies (hänellä ei siis
ollut koiria), joka ystävällisesti auttoi minua saamaan huoneeni.
Rupattelimme vielä Ruotsin maantiedosta ja historiasta illan kuluessa
useammankin tovin. Kiitos vielä seurasta, jos satut tätä lukemaan!
The
weather was the most amazing, +20 degrees and no clouds in the sky.
Couldn't be any nicer weather to drive. In the afternoon we reached our
pit stop, Töckfors, where we stayed overnight. There were also a few
swedish whippetowners. We got an amazing lucky, because after us there
arrived a Finnish gentleman who lives in Sweden (he had no
dogs). He kindly helped me to get my room, and then in the evening we
had a nice chat about history and geography of Sweden. Thanks again, if you happen to read this!
Iltapalalla // Supper
Aamulla
seitsemän jälkeen lähdettiin kohti kisapaikkaa. Sitten päästiinkin
tositoimiin, eli tutut eläinlääkärintarkastukset ja kirjojen viennit
toimistoon - mutta toisin kuin Suomessa, juuri tässä järjestyksessä.
Arvonta tapahtui suljetuin ovin, ja lähtölista ilmestyi seinälle jonkin
ajan kuluttua. Mittanarttujen luokka oli whippettien viimeisenä, joten
ennen omien koirien lämmittelyä oli hetki aikaa tutustua rataan ja
käytäntöihin. Rata oli rakennettu sänkipellolle, ja sillä oli mittaa
vajaat 750m. Vetolaite oli akkuversio, joten tuttua moottoriääntä ei
kuulunut ja jopa Dina malttoi olla rauhassa.
In
the morning after 7 a.m. we headed to the racing place. We soon got to
the issue itself, a vet check and lisence books to the office - in this
order, otherwise than in Finland. Then we waited the start lists for a
while. Standard female class was the last of whippets, so I had some time to explore the track and practises. The track was built on a field, and it was nearly 750m long. The lure equipment was a battery version, so there was no motor sound and even Dina was calm.
Lämpötila kipusi alkuerien jälkeen hellelukemiin. Onneksi olin unohtanut kassiin pääsiäisreissulta caprihousut, sillä ilman niitä olisin takuulla sulanut (olin varustautunut noin 20 astetta kylmempään keliin). Tunnelma oli rento, ihmiset olivat todella mukavia ja kaikilla tuntui olevan todella hauskaa. Minulta kyseltiin kovin kiinnostuneina Suomen maastoilusta, ja minä puolestani kyselin Norjan ja Ruotsin käytännöistä. Varsin mielenkiintoista! Seurasin omien koirien ohella myös Innan Isac-veljen (kansalliset whippeturokset) sekä Dinan Dizzco-siskon juoksuja. Alkuerän jälkeen Isac johti omaa luokkaansa, ja whippetnartuissa Dizzco oli 2. sijalla, Inna 4., Dina 9. ja Lara pahannäköisen kaatumisen jälkeen jossain häntäpäässä tuloslistaa. Onneksi Larppinen kuitenkin säilyi kaatumisesta vammoitta ja suureksi ihmeeksi pääsi jopa finaaliin.
The temperature rised soon after the 1st round over +25 degrees. Luckily I had forgotten a pair of shorter pants in my bag (I had equipped on a climate 20 degreed colder). The
ambience was relaxed, all the people were such nice and everyone seemed
to have fun. People asked me about Finnish coursing, and I asked them
about Swedish and Norwegian rules and practises. So interesting! Among
my own dogs, I was following Inna's brother Isac's (national whippet
males) and Dina's sister Dizzco's runs by great interest. After the 1st
round, Isac was on lead in his class, and Dizzco was 2nd, Inna 4th and
Dina 9th in standard whippet female class. Lara fell quite badly, and
she was at the end of the list. Luckily she didn't hurt herself, and as a great ashtonishment she even get to the 2nd round.
Tytöt lataa akkuja // The girls loading batteries
Finaalit
sujuivat loppujen lopuksi melko jouhevasti parista vieherikosta
huolimatta. Kaikki tytöt juoksivat oikein kivannäköisesti, ottaen
huomioon pitkän matkan ja kuuman kelin. Erityisesti Inna ilahdutti
minua, sillä likka juoksi ensikilpansa. Palkintojenjakoa odotellessa
sama mukava rento tunnelma jatkui.
The
finals went quite smooth after all, despite of a minor problems with
the lure equipment. All the girls ran very nicely, considering the long
trip and hot weather. Specially Inna delighted me, because this was her
first official race. The same relaxed athmosphere followed when we were
waiting for the prize ceremony.
Odotellessa
otettiin D-siskoista muutama yhteiskuva. Tytöt vaan eivät olleet pitkän
päivän jälkeen parhaimmillaan, mutta kyllä ne siskoiksi tunnistaa.
Molemmilla tosin hiukan EVVK-ilme... // We also had some pics of the
D-sisters. Unfortunatelly they weren't the best after a long day, but
they definitelly have the same looks. At the moment, "couldn't care
less" -faces...
Palkintojenjaossa saatiinkin taputtaa oikein urakalla: ensin Innan Isac-veli kävi pokkaamassa oman luokkansa kakkostilasta sertin,
ja perään Inna oman luokkansa kolmostilasta myöskin sertin -
ensimmäisenä suomalaisena whippettinä kautta aikain! Vähänkö oli
UPEAA!!!
At the prize ceremony
we had several sources of joy: first, Inna's brother Isac was placed
2nd in his class with CAC, and then Inna 3rd in her class also with CAC - also being a first Finnish whippet with NO CAC! How cool is that!!
Åsa ja Isac 2.
Pronssittaren halaushetki // Hugs to the Bronze Girl
Inna 3., Dizzco 4.
Whippetnarttujen tulokset // Standard whippet female results
Kuvat Gry Runa Nielsen (tack!)
Olipa
melkoinen päivä! Upea keli ja upea tapahtuma, tänne on tultava kyllä
uudestaankin! Jatkoimme matkaa väsyneinä mutta onnellisina kohti
viimeistä etappiamme, Dinan ihanaa Derraco-veljeä ja hyvää ystävääni
Annea. Matkalla oli pakko pysähtyä ihailemaan upeita maisemia.
What
a day! Great weather and a great coursing event, we'll have to come
back next year! We continued our trip to Dina's lovely brother Derraco
and my good friend Anne. Under way we had to stop for the lovely view.
Kuva: GoogleMaps
Seuraavana aamuna ennen lähtöä tytöt pääsivät vielä Annen poikien kanssa pellolle juoksemaan - ja sekös oli mukavaa! Otimme myös muutamia kuvia koirista, niistä (sekä yöpaikasta) iso kiitos Annelle! Oli todella mukava nähdä taas, toivottavasti näemme vielä uudelleen tänä kesänä!
Next
morning before we left, the girls had some fun in the field with Anne's
boys - and that was a real amusement! We also took some pics of the
dogs - many thanks to Anne for both B&B and the photos! It was so
nice to see, hope we'll meet again later this summer!
Ihanaiset sisarukset Dina ja Derraco // The lovely siblings Dina and Derraco
Paluumatka
maanantai-iltana laivalla meni nukkuessa, kuten arvata saattaa.
Helsinkiin saavuttuamme käytiin vielä parissa paikassa kyläilemässä,
joten olimme kotona vasta myöhään illalla. Kohta onkin edessä uudet
seikkailut, kun vapun jälkeisenä viikonloppuna suuntaamme Suomen Turkuun
SuomiCuppeihin.
The return trip on
monday evening on a boat went by sleeping, as one can guess. When we
arrived Helsinki we visited some friends, so we didn't get home before
evening. Soon we'll have a new adventure ahead, next weekend we're
heading to Turku for Finnish Cup Coursings.
* * *
Lopuksi vielä muistutan, että ulkomaille halajavan kannattaa tutustua ko. maan maastojuoksusääntöihin huolella. Ne eivät välttämättä joka kohdassa ole samanlaiset kuin mihin on tottunut. Norjan säännöt löytyvät täältä (norjaksi). Lisäksi huomionarvoista on, että Ruotsin kautta Norjaan matkatessa - samoin kuin Ruotsista Suomeen tullessa - koiran on oltava lääkitty ekinokokkoosia vastaan. Siitä lisätietoa löytyy Mattilsynet'in nettisivulta englanniksi.
At the end, if you're heading abroads for coursing, I recommend to read the national LC rules. Rules of Norwegian Lure Coursing Associety are found here (in norwegian). You should also notice that when you travel to Norway via Sweden - and back to Finland - your dog must be theated against echinococcosis. More info about that you'll find on Mattilsynet's web site
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti