Samppa on kärsinyt viimeisen vuoden ajan kovista kaula/niskakivuista, ilmeisesti taustalla on joskus aiemmin sattunut kolari kisoissa tai joku muu kova isku kaulaan. Sampo on käynyt säännöllisesti osteopaatilla Tmi Terveystassun Jaana-Kaisa Timosella, ja siitä onkin ollut todella suuri apu. Porukalla irtijuoksemista on kuitenkin joutunut rajoittamaan, jotta vamma ei pääsisi pahenemaan. Viimeisimmästä osteopaattikäynnistä oli ehtinyt kulua vain alle kuukausi, kun Sampan tilanne yht'äkkiä paheni huomattavasti. Olimme juuri palautuneet kotiin Norjan reissulta, Samppa oli sen ajan hoidossa. Olin luvannut papalle, että turhaan ei tarvitse kärsiä, ja koiraa katsoessani tiesin tehneeni oikean päätöksen.
Viimeiset päivät puuhattiin kaikkea kivaa, Samppa sai joka aamu aamupalaksi tuhdin annoksen särkylääkettä. Käytiin montulla ja kierrettiin vielä porukalla vanhat tutut lenkkimaastot Laajavuoressa ja Muuramessa. Lauantaina 10.5., 10-vuotis vuosipäivämme jälkeisenä päivänä, Samppa nukahti klinikalla syliini pienellä kippuralla syvään huokaisten. Voi kuinka rakastinkaan tuota pientä koiraa! Lepää rauhassa pieni, kiitos ihan kaikesta. Meillä on kova ikävä.
I wish this day wouldn't be yet. Today was the day when I had to say goodbye to my dearest guy, my first whippet Samppa.
For past year, Samppa had suffered from chronic neck pain, due to a some kind of accident, probably formed already when he was racing. Samppa visited osteopath Jaana-Kaisa Timonen in Tmi Terveystassu regularly, and he was doing pretty well. Freerunning with the girls was forbidden for him, because it might have caused his neck getting much worse. A few weeks after the last visit to osteopath his condition suddenly got worse, after we got back from Norway. I had made a promise for him, no pain, and when I looked at him I knew it was the right desicion.
During the last days, Samppa had a proper dose of painkillers. We did all kinds of fun stuff, we went to the sandpit where he ran with the girls, we also walked around our old neighbouhoods in Laajavuori and Muurame. On Saturday 10th May, the next day after our 10th anniversary, he fell asleep in my lap. Oh God how I loved that little dog! Rest in peace my sweet boy, thank you for everything. We miss you so much!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti