I'm getting famous of these Splendid Ideas. Again, I somehow imagined that a) 20cm on map is not "very long trip" and b) I have too much money. And then we're on the road again... We had been talking about this Denmark trip with Anne for a few years, so it was time to execute the plan. In the beginning I was supposed to go with Inna for coursing, but then I also entered Dina, for accompany. Then I heard about the Smug og Smidig - or Beauty & Performance -prize, which was given by the results of coursing and show on the same weekend. So, I entered girls to the show also. It would have been easy and nice to go with the girls only, and then I had a thought of "how hard could it be to take them all..."
Tyttöjen mielestä hytin parisänky oli tosi jees
Girls thouht that the double bed in our cabin was great
Joka reissulla pitää olla vähän jotain uutta haastetta...
Every trip needs a new challenge...
Mukaan lähti siis koko hela Hundkarusellen; Dina, Lara, Inna, Ella ja Enya. Laivajonossa mietin että mitä sitä tulikaan taas tehtyä, mutta Ruotsin puolelle päästiin loppujen lopuksi aika kivuttomasti. Pikkupissikset käyttäytyi täysin moitteetta, vaikka vähän autokannen äänet jännittikin. Perjantai-iltana, reilu tuhat ajokilometriä myöhemmin, oltiin viimein perillä Roskildessa, Tanskassa. Majapaikaksi olin valinnut Wittrup Motellin, joka oli noin vartin matkan päässä kisapaikalta. Paikka oli kiva ja palvelu oikein mukavaa, koirista veloitettiin ainoastaan kiinteä maksu eikä per kirsu niinkuin olin pelännyt.
So, I took all my dogs with me; Dina, Lara, Inna, Ella and Enya. While queuing to the boat, I was wondering if this was the most brilliant idea of me, but in the end the first boat trip was quite easy. Little girls behaved very nicely, even though there was a couple of pretty exciting new things. On friday evening, after about 1000 km in a car, we arrived to Wittrup Motell, which I had chosen to stay over night during the trip. There was only about 15min drive to the show/coursing place. The place was very nice, I got excellent service, and they charged me only total price for dogs - not per piece as I thought.
Lauantaiaamupäivällä oli luvassa retkemme hupiosuus, Roskilden kansallinen näyttely. Inna esiintyi avoimessa luokassa 9 muun whippetin kanssa. Inna sai EH:n mikä oli varsin kiva yllätys, arvostelukin oli oikein kiva! Näyttely oli Innalle vasta toinen, edellisestä olikin aikaa reilu vuosi, mutta esiintyminen oli jälleen oikein hienostunutta ja korrektia. Dinan olin ilmoittanut käyttöluokkaan, ja siinä esiintyi kaksi muutakin whippettiä. Dina on saanut Suomen näyttelyissä kaikkea T:stä EH:ään, joten odotukset ei olleet varsin korkealla. Tuomari Katrin Raie kuitenkin tykkäsi Dinasta EH:n verran (huonot etuliikkeet pudottivat arvosanaa, eli kuononmitan päässä oli ERI) ja sijoitti sen kilpailuluokan toiseksi! Vähänkö olin ylpeä! Dinan arvostelu on aivan ihana, erityisen paljon lämmitti mieltä loppukaneetti "muodostaa seistessään kauniin silhuetin". Olipa muuten ensimmäinen kerta kun läksin pois näyttelystä erityisen tyytyväisenä! Tulokset ja arvostelut löytyvät täältä.
On Saturday forenoon started the fun part of the trip: Roskilde NAT dog show. Inna performed in an open class with 9 other whippets. She got VG with very nice critique, I was so happy! She had been in dog show once before, over a year ago, and she behaved very well. Dina performed in working class with two other whippets. For my big surprise, Dina also got VG, and was placed 2nd in the class! SO cool! Her critique was very nice also, specially the last sentence "makes a beautiful silhuet when standing" melted my heart. Many thanks to judge Ms. Katrin Raie. This was the first time ever I left dog shows with a smile on my face. Results and critiques here.
Lauantai-iltana kisaretkueemme Ruotsin jaosto, Anne ja Derraco, saapuivat. Iltapuuhien jälkeen vetäydyimme nukkumaan, ja aamulla heti kahdeksalta olimme pelipaikoilla. Tanskan kisat ovat kansallisia, ja kansallisten sääntöjen mukaan kisapaikalla ei tarvitse olla eläinlääkäriä. Tämä aiheutti ensin järkytyksen sekaista huvittuneisuutta (myöskään kukaan ei halunnut nähdä koirien rokotuksia, saati muita papereita - joko tanskalaiset luottavat ihmisiin liikaa tai heitä ei kiinnosta?), mutta sitten mieleen pälkähti että kukahan koirien passeihin kuittaa matolääkkeet jotta päästään takaisin Suomeen... Eipä ollut tullut puheeksi aiemmin. No, kisataan nyt ensin ja mietitään sitten. Alkueräarvonnat ilmaantuivat ilmoitustaululle, ja odotellessa oli aikaa silmäillä kilpakumppaneita. Edellispäivänä Dina oli ollut näyttelyn ainoa musta whippet, ja näytti siltä että se edusti myös kisapäivänä värivähemmistöä. Uroksissa sentään velipoika Derracon lisäksi juoksi toinenkin musta. Suomessa on tottunut näkemään mustia ja ylipäätään tummapigmenttisiä koiria, joten oli aika outoa kun suurin osa koirista oli väriltään valkopohjaisia particoloreja tai fawneja. Pikasilmäyksellä muut whippetosallistujat paria poikkeusta lukuunottamatta olivat näyttelylinjaisia. Pikkutytötkin herättivät kiinnostusta, todella moni kysyi rotua (ensimmäisen kysyjän kohdalla olin purskahtaa itkuun, kyllä ne minusta whippeteiltä näyttävät, mutta...), ja sen kuultuaan olivat aivan ihastuksissaan etenkin Enyasta. Punaruskea brindle väri tuntui olevan hyvinkin eksoottinen.
On Saturday eve, the rest of our crew - Swedish division Anne and Derraco - arrived. Early Sunday morning we were at the coursing place. Because Denmark's coursing events are national, according to their rules there's no vet check. First I was slightly shocked and amused (no one did want to see girls' passports or papers either - do they trust blindly, or do they even care?), but then it crossed my mind who the h**l is going to sign up girls' passports for deworming... Didn't have a word about that earlier. Well, let's do some coursing first. The 1st round start list was published. While warming up the girls, I had an overview of the other competitors. Yesterday Dina was the only black whippet in the show, and also today she represented colour minority. Most of the others were light fawn and white particolours, more like show than racing line. In Finland, I'm used to see more dark coloured whippets. People kept asking for the breed of my kids (I almost cried, I thought they looked like whippets...), and they seemed to be very interested in especially Enya. Obviously the dark red colour was somehow exotic.
Alkuerät menivät kivasti; Inna toisena 3 pistettä johtavasta, Dina hiukan yllättäen kolmosena 2 pistettä Innan perässä! Velipoika Derraco oli myös varsin mukavissa asemissa jaetulla kakkossijalla. Alkuerärata oli noin 700m pitkä, alustana tasainen nurmikenttä. En juurikaan ehtinyt seurata muiden suorituksia, mutta omat tytöt veti oikein kivasti, Dinakin seurasi suurimman osan matkaa hyvin intensiivisesti ja kunto tuntui riittävän. Iltapäivään kohden keli alkoi lämpenemään, ja finaaleihin koiria lämmitellessä joutui jo riisumaan takkia. Finaalisuorituksia ehdin seurata enemmän, ja molemmat omista juoksivat oikein kivasti. Myös finaalirata oli n. 700m pitkä, eli koirat joutuivat ihan tosissaan tekemään töitä. Sitten odoteltiin...
Results after 1st round was very nice; Inna 2nd, and Dina 3rd! Also Bro Derraco was doing fine, on 2nd place. The track was about 700 m, on short grass field. I didn't have much spare time to watch the others' runs, but my girls ran pretty nicely, even Dina. The final track was about the same length, I had a bit more time to watch the dogs, and at least both of mine ran nicely. Then we waited...
Retken virallinen tavoite oli Innalle SERT ja Dina viiden joukkoon. Noh. Kun kolmanneksi tulleen nimi sanottiin, alkoi todellisuus valjeta: tytöt ottivat kaksoisvoiton (silmämääräisesti arvioiden niillä juoksuilla ei voinut pudota viitossijan ulkopuolelle). Tuosta hetkestä eteenpäin on muistikuvia vain ruutu kerrallaan: toiseksi tuli Inna v. Dia-Robinne, pisteillä 332, SERT ja DK KVA-M. Voittaja Tuulikellon Dinaco, pisteitä 333, SERTK ja DK KVA-M. Ja sitten pääsi itku.
The official aim of this trip was CAC for Inna, and Dina placed 5th or better. Well. After I heard the name of the dog who was placed 3rd, I began to realize it: my girls got a double win (approximatelly they ran very nicely, not beyond 5th place). From that moment on my memories are small screens: second place, Inna v. Dia-Robinne, 332 points, CAC, new DK LC CH. Winner, Tuulikellon Dinaco, 333 points, CAC, new DK LC CH. Then my eyes got full of tears.
Alkuvuosi on ollut niin uskomatonta hulabaloota että ihme kun koirat ovat näinkin hyvässä kunnossa. Yrityksen perustaminen ja pentueen kasvattaminen yksistäänkin ovat haastavia ja aikaavieviä, saati sitten yhtä aikaa toteutettuina. Joskus on ollut usko koetuksella, mutta tyttöjen järjestämän jättipotin turvin sitä taas jaksaa aika pitkälle. On mulla vaan mahtavat koirat! Kotimatkan toiseksiviimeinen etappi alkoi, kun läksimme Annen kanssa ajelemaan kohti Jönköpingiä, jossa yövyimme viimeisen yön. Myöskään velipojan matka ei ollut turha, sillä Derraco sijoittui urosten luokassa toiseksi, sai SERTin ja valmistui Tanskan maastovalioksi sekä Pohjoismaiden käyttövalioksi! Valtaisat onnittelut! Kisan tulokset löytyvät Myndeklubbenin sivuilta. Ps. Dina oli Smug og Smidig -kilpailun jaetulla kakkossijalla ja VSP:nä! Jätettiin sentään muillekin jotain...
The first half of this year has been incredibly busy, it's a miracle that the girls are even shape that good. Starting an own business or having pups is pretty exhausting event, but done at the same time it's nearly impossible. I've had some hard times, but with this I'll keep on going for some time. I have such wonderful dogs! Anne didn't have to leave empty handed either, because Derraco was placed 2nd with CAC, so also Derraco is new DK LC CH and also NORD LC CH! Big congratulations! We spent the night at Anne's in Jönköping, and that was next to last pit stop on our trip. Results are here in Myndeklubben's homepage. Ps. Dina was 2nd on Smug og Smidig -competition, unofficial BOS! At least we left something for the others, too...
Voitonhuuman lomassa muistuivat mieleen realiteetit - edelleenkään meillä ei ole passeissa leimoja matolääkityksistä. Paluumatkalla hioimme taktiikkaa, ja loppujen lopuksi kaikki sitten sujuikin parhain päin ja passit tulivat leimatuksi. Jos olisin ollut oikein fiksu, olisin madottanut koirat 28 vrk:n säännöllä, mutta sille olisi tullut niin suolainen hinta (viime vuonna 3 koiran madotus ko. systeemillä olisi maksanut lähiklinikallamme yli 200e) että luovuin ajatuksesta heti. Lisäksi olemme lähdössä vielä elokuussa yhdelle ulkomaan reissulle, joten matolääkettä menee takuulla ihan tarpeeksi. Ulkomaan reissuun havitteleville vinkiksi, kannattaa tutustua kohdemaan sääntöihin hyvin ennen kisaa. Mitään - kuten vaikkapa eläinlääkärin läsnäoloa - ei kannata pitää itsestään selvyytenä vain siksi, että Suomessa on tottunut tietynlaisiin käytäntöihin. Tekee kyllä ihan hyvää vähän nähdä maailmanmenoa muuallakin, sitä kummasti oppii arvostamaan näitä kotimaan kuvioita.
In the flush of victory, the vet issue crossed my mind - the girls didn't yet have the signatures in their passports. On the way to Anne's, we made a plan for that, and everything went pretty well afterall. If I had been smart, I would have dewormed them according to 28 day rule, but the costs had been cosmic (last year, 28-day-rule deworming for 3 dogs was over 200 EUR), so I gave up that plan right at the beginning. We're going to have another trip later on this autumn, so I try to give them the minimum amount of medications as possible. For those who plan to travel abroad, please note that read the national rules carefully. You can't take anything for granted just because things are done in a certain way in Finland. But, it's mind-opening to see the world a little, you'll appreciate things more afterwards.
So, I took all my dogs with me; Dina, Lara, Inna, Ella and Enya. While queuing to the boat, I was wondering if this was the most brilliant idea of me, but in the end the first boat trip was quite easy. Little girls behaved very nicely, even though there was a couple of pretty exciting new things. On friday evening, after about 1000 km in a car, we arrived to Wittrup Motell, which I had chosen to stay over night during the trip. There was only about 15min drive to the show/coursing place. The place was very nice, I got excellent service, and they charged me only total price for dogs - not per piece as I thought.
Lauantaiaamupäivällä oli luvassa retkemme hupiosuus, Roskilden kansallinen näyttely. Inna esiintyi avoimessa luokassa 9 muun whippetin kanssa. Inna sai EH:n mikä oli varsin kiva yllätys, arvostelukin oli oikein kiva! Näyttely oli Innalle vasta toinen, edellisestä olikin aikaa reilu vuosi, mutta esiintyminen oli jälleen oikein hienostunutta ja korrektia. Dinan olin ilmoittanut käyttöluokkaan, ja siinä esiintyi kaksi muutakin whippettiä. Dina on saanut Suomen näyttelyissä kaikkea T:stä EH:ään, joten odotukset ei olleet varsin korkealla. Tuomari Katrin Raie kuitenkin tykkäsi Dinasta EH:n verran (huonot etuliikkeet pudottivat arvosanaa, eli kuononmitan päässä oli ERI) ja sijoitti sen kilpailuluokan toiseksi! Vähänkö olin ylpeä! Dinan arvostelu on aivan ihana, erityisen paljon lämmitti mieltä loppukaneetti "muodostaa seistessään kauniin silhuetin". Olipa muuten ensimmäinen kerta kun läksin pois näyttelystä erityisen tyytyväisenä! Tulokset ja arvostelut löytyvät täältä.
On Saturday forenoon started the fun part of the trip: Roskilde NAT dog show. Inna performed in an open class with 9 other whippets. She got VG with very nice critique, I was so happy! She had been in dog show once before, over a year ago, and she behaved very well. Dina performed in working class with two other whippets. For my big surprise, Dina also got VG, and was placed 2nd in the class! SO cool! Her critique was very nice also, specially the last sentence "makes a beautiful silhuet when standing" melted my heart. Many thanks to judge Ms. Katrin Raie. This was the first time ever I left dog shows with a smile on my face. Results and critiques here.
Ahkera näyttelijä ja reissupirkot uupuneina
Showdog and the Travelers exhausted
On Saturday eve, the rest of our crew - Swedish division Anne and Derraco - arrived. Early Sunday morning we were at the coursing place. Because Denmark's coursing events are national, according to their rules there's no vet check. First I was slightly shocked and amused (no one did want to see girls' passports or papers either - do they trust blindly, or do they even care?), but then it crossed my mind who the h**l is going to sign up girls' passports for deworming... Didn't have a word about that earlier. Well, let's do some coursing first. The 1st round start list was published. While warming up the girls, I had an overview of the other competitors. Yesterday Dina was the only black whippet in the show, and also today she represented colour minority. Most of the others were light fawn and white particolours, more like show than racing line. In Finland, I'm used to see more dark coloured whippets. People kept asking for the breed of my kids (I almost cried, I thought they looked like whippets...), and they seemed to be very interested in especially Enya. Obviously the dark red colour was somehow exotic.
Suomi-Hollanti maajoukkueemme
Our Finnish-Dutch National Team
Derraco
Narttujen alkuerät
Results after 1st round was very nice; Inna 2nd, and Dina 3rd! Also Bro Derraco was doing fine, on 2nd place. The track was about 700 m, on short grass field. I didn't have much spare time to watch the others' runs, but my girls ran pretty nicely, even Dina. The final track was about the same length, I had a bit more time to watch the dogs, and at least both of mine ran nicely. Then we waited...
Keli oli komea - sen huomalsi illalla naamastaan...
The weather was nice - you could see it in your face in the evening...
Eipä kauheasti ollut korkeuseroja.
The scene was pretty flat.
Inna sinisellä // Inna on blue
Kuva Kaj Frøling
Dina
Kuva Kaj Frøling
The official aim of this trip was CAC for Inna, and Dina placed 5th or better. Well. After I heard the name of the dog who was placed 3rd, I began to realize it: my girls got a double win (approximatelly they ran very nicely, not beyond 5th place). From that moment on my memories are small screens: second place, Inna v. Dia-Robinne, 332 points, CAC, new DK LC CH. Winner, Tuulikellon Dinaco, 333 points, CAC, new DK LC CH. Then my eyes got full of tears.
Kuva Anne Huhtalo
Kuva Kaj Frøling
The first half of this year has been incredibly busy, it's a miracle that the girls are even shape that good. Starting an own business or having pups is pretty exhausting event, but done at the same time it's nearly impossible. I've had some hard times, but with this I'll keep on going for some time. I have such wonderful dogs! Anne didn't have to leave empty handed either, because Derraco was placed 2nd with CAC, so also Derraco is new DK LC CH and also NORD LC CH! Big congratulations! We spent the night at Anne's in Jönköping, and that was next to last pit stop on our trip. Results are here in Myndeklubben's homepage. Ps. Dina was 2nd on Smug og Smidig -competition, unofficial BOS! At least we left something for the others, too...
In the flush of victory, the vet issue crossed my mind - the girls didn't yet have the signatures in their passports. On the way to Anne's, we made a plan for that, and everything went pretty well afterall. If I had been smart, I would have dewormed them according to 28 day rule, but the costs had been cosmic (last year, 28-day-rule deworming for 3 dogs was over 200 EUR), so I gave up that plan right at the beginning. We're going to have another trip later on this autumn, so I try to give them the minimum amount of medications as possible. For those who plan to travel abroad, please note that read the national rules carefully. You can't take anything for granted just because things are done in a certain way in Finland. But, it's mind-opening to see the world a little, you'll appreciate things more afterwards.
Kiitos Tanska - Thank you Denmark!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti