On 1st May, Esme and Charlien letf to their new homes, but I hardly noticed two of them were missing. Coursing season started at the same weekend, and I travelled to Mustiala with all the rest of them. And boy, there was some vibes on that trip...
Meidän porukasta ainoa kisaan osallistunut oli Inna. WH:n mestaruuden lisäksi kisassa jaettiin paikat kesäkuun EM-maastojen edustusjoukkueeseen, eli pelissä oli paljon. Jännitystä ei yhtään lieventänyt se, että Innalta puuttui se viimeinen SERT FI KVA-M arvoon. Alkuerästä poimitut 214 pistettä kuitenkin oikeuttivat vasta sijoitukseen 31/44, eli hyvästi joukkuepaikka. Jotenkin tiikerin meno oli tahmean oloista, ihan kuin olisi ollut käsijarru päällä. Meinasin jo vetää Innan finaalista, mutta laitoin sen sitten kuitenkin juoksemaan. Ihan hyvä päätös, sillä finaali sitten näyttikin jo paljon paremmalle. Finaalista pisteitä 232, viimeinen SERT jäi harmittavasti neljän pisteen päähän! Varsinainen yllätys nähtiin palkintojenjaossa - en tiennyt muuta kuin pisteet, enkä ollut yhtään tietoinen miten muut olivat juosseet. Inna oli lopputuloksissa sijalla 10. Kisat juostiin kahdella hyvin erilaisella radalla, ja luokan lopputulokset olivat kyllä varsin erinäköiset kuin alkuerätulokset. Ottaen huomioon alkueräräpellyksen, olen enemmän kuin tyytyväinen tiikerin pikku taikatemppuun! Tällä tuloksella nimittäin Inna lunasti paikan Suomen EM-joukkueen varakoirana!
Inna was the only one who participated in competition. It was Finnish Whippet Club's Championships, and also qualification race to European Championships in Helsinki in June. Inna's first run wasn't as good as usual, only 214 pts and placement 31/44. I didn't have high hopes at that point, but my little Tiger did a real magic trick: final points 232 pts, placement 10/44! I couldn't believe it!! I was SO happy, because with this result, Inna will represent Finland in ECC's as a reserve dog!
Lisää ilonaiheita viikonloppuun toivat pennut, jotka olivat ihan ensikertaa elämässään "ihmisten ilmoilla". Suurin järkytys liittyi valjaissa kävelyyn, sitä kun ei oltu kauheasti vielä kotioloissa ehditty treenata. Viikonlopun aikana ipanat kuitenkin sujahtivat mukaan porukoihin todella reippaasti, tyypit moikkaili ihmisiä ja koiria ja tutustuivat kisavilinään tippaakaan arkailematta. Kaikki ovat kyllä niin ihanan avoimia ja itsevarmoja. Myös pupujutut tuntuisi kiinnostavan, tyypit seurailivat viehehommia sylistäkäsin ja pikkupojat pyydystivät tuulessa lentävän muovipussin, ja sepä oli hauska leikki!
Ella moikkasi siskopuoli Onervaa
During weekend, I was so pleased of how the kids behaved. They haven't seen so many dogs and people before, but they were so cheery and met everyone very openly. I just love how self-confident they all are. Everyone seems to be keen on lure, they were watching other dogs running from my lap. Boys catched a plastic bag moving in the wind, and that was an awesome play!
Riina otti Ellasta ja Enyasta ihania kuvia (pojista ei valitettavasti saatu kuvia kun alkoi satamaan)
Riina took some dashing photos of Ella and Enya (unfortunatelly there's no pics of boys because it started to rain)
Kotona on jatkettu harjoituksia kivalla menestyksellä. Porukka on alkanut oivaltaa miksi ulkona käydään, tytöt ovat jopa joitain kertoja pyytäneetkin ulos. Lisäksi olemme muutamaan otteeseen seikkailleet lähimetsässä, ja ipanat ovat juoksennelleet pitkin mättäitä onnesta sykkyrällä.
At home, the kids have been training on why to go outside. The success has been quite good, girls even have asked to go out a few times. We've also been walking in the forrest next to us, the kids have been so thrilled to run between trees and stones.
Sitten käy näin... / This is what happens then...
* * *
Jasperilla on koti. Kiitos kaikille kiinnostuneille!
Jasper found a new home. Thanks to everyone!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti