Retkueemme (minä, kaverini Saana, Lara, Ella ja Enya, silkkiterrierit Lipsu ja Messi, bordercollie Sulo sekä lk collie Siina) starttasi matkaan torstaina 15.12., kun menimme iltalaivalla yli Tallinnaan. Koirat huollettuamme lähdimme ajamaan aamuyöstä, matkaa oli 600km. Pikku voimaunet joutui ottamaan matkalla aamun valjetessa, mutta selvittiin Vilnaan puoliltapäivin. Vilnan liikenne oli jotain aivan järkyttävää, pinnoite paikoitellen todella kuoppainen ja vaikutti sille että se oli yritetty paikata pihalaatoilla. Hengissä ja ilman peltivaurioita kuitenkin selvittiin hotellille, ihmeen kaupalla. Koirat matkustivat kaikki erinomaisesti, ei vinkumista eikä mitään turhaa pyörimistä. Ne olivat matkan aikana saaneet tutustua toisiinsa häkin verkkojen läpi, joten hotellihuoneessa ne kävivät kukin tahoilleen pitkäkseen.
Kuva: Saana Telkkälä
Aamulla oltiin hyvissä ajoin näyttelypaikalla. En ole suuremmin koskaan hallinäyttelyistä pitänyt, ja ennakkoon olin varautunut aivan julmetunmoiseen tungokseen, mutta yllättävän hyvin käytävillä pääsi liikkumaan. Kehät oli aikataulutettu todella tarkkaan, ja meillä oli hiukan jännät paikat koska piti seurata kaikkiaan neljän eri kehän etenemistä. Lisäksi minulla oli Lara ja Ella samassa luokassa, olin rekrytoinut aussiharrastajaystäväni Jennin handlaamaan Laraa. Whippetit olivat vasta iltapäivällä viimeisenä rotuna, ja alkoivat yli tunnin myöhässä aikataulusta. Tuomarina niillä oli ukrainalainen Zoia Oleinikova. Emppu oli ainoa nuorten luokan narttu, se esiintyi kauniisti ja malttoi jopa seisoa rauhassa. Pikainen koiranvaihto ja Ellan kanssa kehään. Jenni oli edellä Laran kanssa, Lara esiintyi ja liikkui erittäin kauniisti. Hämmästyneenä katselin sitä, siitähän on vanhemmiten kuoriutunut ihan oikea showkoira! Ellaa jännitti tuomari, ja se väisti (niinkuin yllättävän moni muukin). Liikkeessä ja seistessä se kuitenkin oli ihan rentona. Koirien saamat laatuarvostelut selvisivät vasta arvostelulapusta, mutta meidät Empun kanssa haluttiin vielä kahteen kertaan juoksemaan, molemmilla kerroilla tuomari sijoitti meidät viimeiseksi kolmesta koirakosta. Laput haettuani selvisi, että Laralle ja Ellalle molemmille ERIt, Lara kilpailuluokassa 3. ja Ella 4. Empulle myös ERI, ja suureksi yllätykseksi luokkaSERT! Mahtavaa!! Arvostelut oli kirjoitettu venäjäksi, eli ei mitään hajua mitä hän oli ollut koiristani mieltä. Saana selvensi, että tuomarin ei ole pakko luokkasertiä jakaa jos häntä ei koira miellytä, joten vaikka Emppu olikin ainoa, olisi se voinut saada jotain ihan muutakin. Muillakin oli mennyt ihan kivasti, silkeissä Lipsu ROP ja Messi VSP, bc Sulo PU2, collie Siina ROP juniori ja junSERT. Jäätiin siis isoon kehään, ja kuuden maissa kuolemanväsyneinä ajettiin ruokakaupan kautta hotellille.
Kuva: Saana Telkkälä
Sama setti sunnuntaiaamuna. Colliet olivat samassa kehässä whippettien kanssa, ja oli minun vuoroni kartturoida Siinaa. Sepä menikin ihan mallikkaasti, Siina sai JMVA-arvoon tarvittavan viimeisen junSERTin, ja oli ROP ja ROP juniori. Handlerisäädön vuoksi olin päättänyt jättää Ellan pois, joten kehässä pyörähtivät vai Enya ja Lara. Empulle tänään melko tiukalta Jadranka Mijatovic'lta (Kroatia) "very good, thank you", Laran tyypistä tykkäsi ERIn verran mutta sijoitus luokassa 3. eli viimeinen. Eipä nyt voi moittiakaan, 4*ERI, 1*SERT ja 1*EH reissun saldona. Kehää seuratessa alkoi hahmottua myös logiikka, millä koiria pyydetään uudestaan kehään. Kussakin luokassa koirat sijoitetaan järjestykseen, ja luokkaykköset tulevat kisaamaan CACIBista, sen jälkeen luokkaykköset sekä CACIBin voittaneen koiran luokan kakkonen kisaavat varaCACIBista. Luokkaykköset saavat kukin luokkaSERTin, ja CACIBin voittajan SERT on ns. iso SERT. Jos koira on jonkun muun maan valio, se valioituu Liettuan valioksi isolla sertillä. Muotovalion arvoon luokkasertejä tarvitsee olla kolme, mikäli yksi on KV-näyttelystä, kansallisista tarvitaan viisi. PN ja PU-sijoituksia ei jaeta, ainoastaan CACIBin saaneiden kesken jaetaan ROP ja VSP. Joskus ROP-kehässä saattoi olla kolmekin koiraa, mutta se ei ihan auennut, miksi. Ohjeella "tunge vaan väkisin kehään niin monesti että ne työntää sut pois" pärjäsi tosi hyvin.
Sunnuntaina silkit olivat jälleen voittoisia, tällä kertaa Messi ROP ja Lipsu VSP. Lisäksi Sulo-bc oli ROP, eli kaikille tuli CACIBit ja ilmeisesti paljon jotain titteleitä. Siina, Sulo ja Messi pääsivät vielä isoon kehään pyörähtämään, ja minä pääsin Sulon remmin päähän...
Kuva: Laurynas Mitrulevičius
Isossa kehässä Siina ja Messi pääsivät 5 parhaan joukkoon, mutta eivät enää yltäneet palkintopallille. Pääsimme kotimatkalle kuuden maissa, ja parin pysähdyksen taktiikalla ajoimme aina Tallinnaan saakka. Meillä oli liput aamulaivaan, joten ehdittiin vielä nukkua autossa pari tuntia. Ihan hullun rankka reissu, mutta oli kyllä kivaakin. Jotenkin aloin vähän tykätä tuosta näyttelyhommastakin. Ennen reissua käytiin tyttöjen kanssa Haukkuvaarassa näyttelytreeneissä, ja siellä jotenkin hiukan pääsi hommaan kiinni. Nyt kun tavallaan olisi hyvä syy, niin kai sitä voisi ensi vuodelle katsoa jonkun pienen kansallisen näyttelyn jostain päin Liettuaa, jos se tuuri kävisi vielä toistekin (ja kolmannen kerran). Eihän juoksijan kanssa mitään hulluja kannata tavoitella, mutta kyllä minusta juoksijakin voi kaunis olla.
A week before Christmas, we travelled to Vilna, Lithuania for double IDS. On Saturday, Lara was EXC3 and Ella EXC4 in Open Class and Enya EXC with CAC in Intermediate Class under ms. Zoia Oleinikova, Ukrain. On Sunday, Lara EXC3 in Open Class and Enya VG in Intermediate Class under ms. Jadranka Mijatovic, Croatia. Ella was not shown, due to handler problems because she was also in Open Class. Super happy with these results! We had other dogs with us also; two silky terriers, who got CACIBs on both days, one Border Collie, who got CACIB on Sunday, and a Smooth Collie who finished her JCH title. Very nice! Thank you Saana for company.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti