Sopeutumisia

Edellinen puolitoista kuukautta on ollut melkoista sopeutumista. Dinan jalkaleikkauksen lisäksi arkeemme muutoksia on tuonut uusi koti. Toteutin viimein lähes kymmenvuotisen haaveen, ja asumme nykyisin "maalla" omakotitalossa. "Maalla" tässä yhteydessä tarkoittaa taajamassa 30km Jyväskylästä koilliseen - aitojen sisäpuolella on nelisen tuhatta neliötä puuhamaata niin minulle kuin koirillekin, ja rintamamiestalon 120 asuinneliötä tuntuvat riittävän meille varsin hyvin. Olemme viihtyneet erinomaisesti, ja jos kaikki menee hyvin, niin muutan takaisin kaupunkiin vasta kun täytän70. Tai 90.

The last month and a half has been quite an adaptation. Shortly after Dina's leg operation, I made my old dream come true and we moved to a nice small house outside of the town. We have somewhat 4000 square metres in the yard, and 120m2 inside. I don't want to move to town as long as I turn 70. Or 90.

Dina on paranemaan päin. Tällä viikolla tuli 8 viikkoa leikkauksesta, sunnuntaina otin kipsin pois. Se hankasi ja hautoi painehaavoja, lisäksi varpaat ovat todella jäykät ja suorat eikä Dina halua varata jalalle. Pikku hiljaa sen pitäisi, jotta luutunut kudos alkaa lujittua. Olemme jumpanneet pikku hetkiä joka päivä, olen lisäksi venytellyt varpaita lämpimässä vedessä jotta jänteet venyisivät. Useamman kerran viikossa hoidan Dinaa osteopaattisesti. Ensi viikolla menemme vielä kuviin varmistamaan että jalka tosiaan on luutunut. Kauhean touhukas se on, ja minäkin olen toipumaan päin.

Muut tytöt ovat jääneet aika lailla heitteille, mutta ne ovat pitäneet koko rahalla hauskaa pihassa. Inna sai jo kunnon syvät vekit varpaisiinsa, onneksi murtumia ei löytynyt vaikka huuto olikin karmiva. Vaikka on kalenterin mukaan lepokausi, likoille on kasvanut niin hurjat lihakset pyllyyn että näyttelyyn niitä on turha ilmoittaa. Harmi kun tuomarit eivät osaa arvostaa juoksijakoiraa.

Dina has recovered quite well. It's almost 8 weeks in the cast, and on sunday I finally took it off. Mainly because she has a couple of wounds in the paw (due to pressure), and secondarily because her toes are so stiff and she is not willing to walk with them. We do exercises almost every evening, and she gets osteopathic treatment several times per week. I'm also getting better, day by day. Other girls have been almost abandoned, but they have had fun in the yard. Inna already hurt her toe, but luckily it was just small cut, despite of terrible screaming. All of them have huge muscles in their butt, so no dog shows in few months.

On taas se aika vuodesta, kun kaikenlaiset rankinglistat ilmestyvät. Whippet-harrastajien Vuoden juoksija -listat on julkaistu, ja Inna on kolmella Suomen kisallaan norminarttujen kakkonen, Ella puolestaan samalla kolmella Suomen kisalla peräti yk-listan VSP! Yk-narttujen esitykset eivät tällä kaudella kyllä sykähdyttäneet millään tavalla, että sikäli sijoitus nyt ei ollut suuri yllätys. SuomiCup-listoja joudutaan ehkä odottamaan vielä tovi, mutta kun molemmat tulevat saamaan kutsun joka tapauksessa niin ei jännitä muu kuin keitä meillä on keväällä vastassa.

It's time for ranking lists, and the first one has been published. On Finnish Whippet Club's LC ranking lists, Inna is #2 in standard whippet females, and Ella is #1 in sprinter class females! Both have only 3 races in Finland - I'm so proud of them!