Kun mikä tahansa eläin - tai ihminen - joutuu leikkaukseen, mistä seuraa minkä tahansa nivelen 8 viikkoa kestävä immobilisaatio, tapahtuu paljon asioita. Kun lääkäri on kuvantamista apuna käyttäen todennut korjatun kohdan "olevan kunnossa", se on itse asiassa kaikkea muuta kuin kunnossa. Se on silloin vasta vähän vähemmän rikki. Ihon alla on sidekudoskalvo, sen alla lihakset jänteineen, lihasten väleissä verisuonet, hermot ja imunestejärjestelmä, nivelen ympärillä nivelsiteet, ja niiden alla luu. Kun tämä koko paketti sidotaan useiksi viikoiksi, kudosten aineenvaihdunta hidastuu, lihakset menettävät massaa kun niitä ei käytetä, ja jänteet ja nivelkapselit jäykistyvät. Kudoksen uusiutumisen perusedellytys on se, että alueen aineenvaihdunta toimii, kudos saa ravinteita ja hapekasta verta, ja syntyneet kuona-aineet kulkeutuvat pois.
Kun Dina kävi viimeisessä kontrolliröntgenissä oltuaan ilman kipsiä puolitoista viikkoa, olin melko äimistynyt kun kuulin eläinlääkärin ihmettelevän kysymyksen: "Ai, eikö se vielä kävele sillä?" En jotenkin hämmästykseltäni saanut sanaa suustani. Sain ylimalkaiset ohjeet venytellä varpaita ja "jumpata". Olen jossain vaiheessa sortunut noihin jumppajuttuihin itsekin, mutta jotenkin sitä on alkanut katsella asioita vähän toisen väriset lasit päässä. Jos ihan tarkkoja ollaan, Dinan jalassa on koko raajan massiivinen toimintahäiriö. Jalan iho on pikku hiljaa palautunut normaaliksi, eli alueen verenkierto on suunnilleen palautunut normaaliksi. Kolmessa viikossa.
Kuten kuvasta näkyy, joka varpaassa on kolme pientä niveltä. Jotta liki yhdeksän viikkoa kipsissä olleet varpaat liikkuisivat edes sen verran, että jalalle on mahdollista edes osittain varata painoa istuma-asennossa, joka nivelessä nivelkapseleiden liikkuvuus on saatava takaisin. Heti kipsin poistamisen jälkeen olen mobilisoinut useamman kerran
viikossa sen varpaita, jotka alkuun olivat
aivan tikkusuorat, kuivat ja melko varmasti kipeät ja kutiavat. Kärkinivelten liikkuvuus alkaa olla melko hyvä, mutta ylemmät nivelet ennen välikämmenen pitkiä luita ovat edelleen todella tiukat. Ranteen joustamattomuus ja uusi asento aiheuttavat sen, että varatessaan koko painon leikatulle jalalle nivelten täytyy joustaa aivan ääriojennukseen. Tassun alapuolella menevät varpaiden koukistajajänteet ovat niin ikään muumioituneet parissa kuukaudessa. Jänteen toiminta perustuu sen elastisuuteen, ja käyttämättömänä jänteet kiristyvät. Jalan takaosassa oli viikkojen ajan painehaava, ja kuvien perusteella se oli aiheuttanut ranteen luuhun muutoksia. Ei ole varmaa, mutta hyvin todennäköisesti myös jänteissä on tulehduksen aiheuttamaa arpikudosta. Jo pelkästään pehmytkudosvaurion korjaantuminen vie n. 4 viikkoa.
Palataanpa takaisin alkuperäisaiheeseen, eli kuntoutukseen. On varmasti monta tarinaa siitä, että kyllä se koira tuli kuntoon kun vähän venyteltiin (tai vaikkei edes venytelty), ja ei sille siitä jäänyt mitään vaivaa. Kumpikaan ei pidä paikkaansa. Koira on ovela eläin, ja se jättää kertomatta paljon asioita omistajalleen (ja paljon on myös asioita, mitä se yrittää kertoa, mutta kukaan ei ymmärrä), ja se keksii aivan varmasti toisen tavan liikkua mikäli alkuperäinen tapa tuottaa tai on joskus tuottanut kipua tai epämukavuuden tunnetta. Jos en itse hallitsisi vaurioiden korjaamista tällä tasolla, en ikimaailmassa olisi ryhtynyt tällaiseen. En varmaan ikinä edes tule tienaamaan niin hyvin, että minulla olisi varaa käyttää koiraani osteopaatilla kerran viikossa sen koko loppuelämän - koska sitä tämä vaatii. Koko raajan liikkeeseen tulee jäämään huomattava toimintahäiriö, mutta sen vaikutusten minimoimiseksi kaikkien ympärillä olevien lihasten ja nivelten on pystyttävä toimimaan normaalisti ja häiriöttä. Ja ennen kuin edes päästään mahdollisimman normaalin liikkumisen palauttamiseen ja muuhun harjoitteluun, täytyy kaikkien vaurioituneiden kudosten ensin toimia mahdollisimman hyvin.
Joten ei, minun koirani ei vielä kävele jalallaan, koska sen ei todellakaan vielä tarvitse. Se varaa sille osittain, varpaiden nivelet ovat alkaneet liikkua ja koukistajajänteet ovat alkaneet pidentyä. Se kävelee hyvin mielellään kolmella jalalla - ainakin kun on kiire - mutta tarvitaan tuhansia ja tuhansia toistoja, jotta motorinen hermoston osa jälleen muistaa, että sitä jalkaa on ihan ok taas käyttää. Tokihan on tärkeää, että korjattua kohtaa kuormitetaan, koska luukudos kovettuu vain kuormituksesta. Mutta kaikki aikanaan.
This post was about rehabilitation in general from osteopathic view, but I'm too lazy to translate it. So, please use Google Translator.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti