Vuoden viimeiset

Jatketaan muun lauman kuulumisilla omassa postauksessa.

Ella ja Emppu sterkattiin marraskuun alussa, ja joulun alla Rita ja Lara kävivät puukon alla samoilla asioilla. Jälkimmäisellä reissulla otettiin myös viralliset selkäkuvat kaikista neljästä vanhimmasta.

Laran selkä oli ikäisekseen oikein siisti, lonkat tiiviit ja epävirallisesti A/A. Ristiluun keskiharjanne katkeaa S1-S2 välissä, jonka vuoksi lausuttiin LTV1.

Innan selkä on nyt veteraani-ikäisenä oireillut erityisesti kylmällä, joten suuri yllätys oli että sen selkä oli kaikilta osin priimaa. Lonkat myös epävirallisesti A/A.

Empulla on S1 nikama hiukan matalampi kuin muut, lisäksi 1. häntänikama luutunut osaksi ristiluuta. Sillä on myös L1:ssä ylimääräiset kylkiluut. Lonkat epävirallisesti A/A, selkä lähti LTV2 VA1 mutta Kennelliiton lausunnossa LTV1 VA0. Luotan enemmän kuvaajan ammattitaitoon, ja pääasia kai on että itse tiedän mitä selässä on.

Sitten se viimeinen yllätys. Ellalta löytyi hyvin selkeä epäsymmetrinen LTV3, mutta vaikka tuo S1 onkin ihan vino, sen lantio on kuitenkin kokonaisuudessaan suora. Sillä ei ole tuo S1 luutunut oikein, vaan se on 8. lannenikama, ja sitten vuorostaan 1. häntänikama on silläkin luutunut osaksi ristiluuta. Tämä näkyy hyvin selkeänä sivukuvassa. Lisäksi löytyi ylimääräiset kylkiluut, josta kuvaajan arvio VA1. Lonkat kuitenkin siistit ja tiiviit, epävirallisesti A/A. Ellan lausunto LTV3 VA0, eli silläkin oli jätetty nuo muutokset huomiotta. 

Tämä oli siinä mielessä suuri yllätys, että Ella ei viime kesän kivikovalla Kartanon radalla juostuja startteja lukuun ottamatta ole koskaan tuota selkäänsä oireillut, mikä on tietysti erittäin hyvä asia. Se on kuitenkin juossut kilpaa 4 kautta, vaikkakin kiimat sotkivat etenkin viime ja edellisellä kaudella aika pahasti. Itselle tämä oli ihan hyvä bitch slap, sitä kuvittelee omista koiristaan kaikenlaista mutta totuus voikin sitten olla toinen - kumpaankin suuntaan. Töissä kylläkin näen viikoittain terveeksi kuvattuja oireilevia koiria, sen sijaan huomattavasti vähemmän on niitä, kellä nämä muutokset tuottaisivat vastaavia ongelmia. Ennen seuraavan pentueen suunnittelua koko Volbeat-porukka käy kuitenkin kuvissa, ja vasta sitten mietin asiaa eteenpäin. Selkämuutosten periytyvyys ei tosin ole ihan niin selvää, huonoista voi tulla priimaa ja sitten taas terveeksi kuvatuista voi tulla sutta ja sekundaa. 

Muistoissa Dina

Tätä blogipäivitystä on vaikea kirjoittaa. Dinan aika tuli 13.12., ja sanoimme haikeat hyvästit tasan 10 yhteisen vuoden jälkeen. Saimme onnettomuuden jälkeen vielä 2 vuotta ja 3 kuukautta lisäaikaa, ja jokaisena noista päivistä olin iloinen, että olen saanut elämääni niin suuren koirapersoonan. Dinan kanssa oli ilo elää ja harrastaa, mutta sen kiihkeä luonne ja kova saalisvietti kieltämättä toivat omat lisämausteensa kumpaankin. Silti se oli alusta loppuun lauman rautainen johtaja ja luottopakkini, joka seisoi rinnallani kokonaisen vuosikymmenen ja kantoi yli monesta hankalasta elämäntilanteesta. Tämä oli siis vähin vastapalvelus mitä saatoin sen eteen tehdä.

Viimeisenä iltana teimme kahdestaan lenkin metsässä, Dina sai kulkea koko lenkin ilman hihnaa, ja se ilakoi koko lenkin kuin nuorena, juoksi takapuoli maata viistäen, näykki lunta suuhunsa ja nuuskutteli jäniksen jälkiä. Silloin tiesin, että nyt on aika. Leikattu jalka keräsi tulehdusnestettä ensimmäisen kerran viime joulukuussa, ja metallin päälle ihoon tuli pieni reikä, josta märkä valui ulos. Se söi vuoden aikana useamman antibioottikuurin, välillä jalka oli hyvä mutta suurimman osan aikaa se on pitänyt suojata jollain, jotta reiästä ei mene bakteereja. Tämä luonnollisesti rajoitti sen elämää aika paljon, ja syksyllä vahvan antibioottikuurin jälkeen tein päätöksen, että kohta on mummun aika. Viimeiset kaksi viikkoa Dina sitten olikin kipulääkekuurilla, ja siitä huolimatta ontui hiukan. Jalkaan tuli aika iso aukile, tällä kertaa se ei mätinyt ulospäin, mutta reikä ei mennyt kiinni ja oma epäilys on että ranteen luissa oli jo alkavaa kuoliota. Mummu lähti rauhassa sylissäni nukkuen.

Kuva: Riina Lummekari

"Minä olen Dina. Me ajelehdimme rantojen yli. Tiiviisti.

Arpi on soihtu levän seassa.

Hänen silmänsä ovat vihreä meri. Valo hiekkapohjan yllä.

Se haluaa näyttää minulle jotain. Ja salata jotain muuta.

Hän ajelehtii pois luotani. Niemen taa. Tuntureiden."

- Herbjorg Wassmo, Minä olen Dina -

Sirkusponeina

Kun varsinaiset harrasteet jäivät talvitauolle, oli aika suunnata näyttelyyn. Lola ja Rita kävivät yhdessä siskonsa Jaden kanssa pyörähtämässä Jyväskylän KV:ssa isänpäivänä, tuomarina Charlotte Laning-Vrethammar. Lolalle ja Jadelle NUO-H:t ja Ritalle AVO-EH 4. Kaikilla oli lähes identtinen arvostelu, lyhyehkö kaula ja lyhyt askel, Jadella vielä hyvät korvatkin. No, koitetaan Lolalle jostain se EH pyydystää...

Kuva: Sirpa Lihavainen

Islan vuoro oli näytellä Ypäjän pentunäyttelyssä 23.11. Pikkunarttupentuja oli ilmoitettu neljä. Isla esiintyi erittäin kauniisti, antoi katsoa hampaat kiltisti ja liikkuikin suht ok vaikkakin vähän pompahdellen. Maija Mäkinen kirjoitti Islasta seuraavaa: "6kk narttu. Hyvä pää, silmät, hampaat, kaula ja runko. Niukasti kulmautunut edestä, takaa paremmin. Liikkuu kauniisti mutta hiukan lyhyellä askeleella. Hyvä käytös." Yllätyin aika kovasti, kun jäimme luokassa neljänneksi. Islan edelle sijoitettiin pentu, jolla on selkeä rakenteellinen puute, sekä pentu joka ei antanut katsoa hampaitaan. Toki kyseessä oli vain epävirallinen tilaisuus, mutta olisi nyt edes kirjoittanut arvosteluun jos ei pitänyt näkemästään. Noh, eipähän tarvitse tämän rouvan mielipiteistä enää maksaa. Kuten eräs harrastajakollegani totesi, on tämä yhtä sirkusta...

Onneksi näissä oikeissa harrasteissa menee paremmin. Whippet-Harrastajien Vuoden Juoksija -listaukset julkaistiin, tiesin odottaa Innalle melko varmaa Vuoden Veteraaninarttu -titteliä, mutta että noinkin kovalla piste-erolla kakkoseen. On se vaan aika peli vuodesta toiseen! On ollut ilo harrastaa Innan kaltaisen koiran kanssa. Se on kyllä ollut aikamoinen luottopakki, harmi että ensi kausi on sen viimeinen. Pikkutytöt ylsivät myös yllättävän korkealle tulokaslistalla, Rita 9. ja Lola 14. Kokonaistuloksissa Vuoden Maastojuoksijanarttu -listalla Inna oli 9., Rita 18. ja Lola 28. (85 koiraa listalla). Menihän se taas ihan kivasti. Tälle pohjalle on ihan kiva alkaa suunnitella ensi kautta.

Metallicatytöt luonnetestissä

Kausi on loppu ja maastorankingeja vielä odotellaan. Whippet-harrastajien vuoden ratajuoksijalistaus jo julkaistiinkin, mutta sielä nyt ei odotetusti mitään sijoituksia. Paitsi niin, Lara norminarttuvetskujen 3., huimalla kolmella ratastartilla. Omasta mielestä kyllä meni ihan kivasti, taas. Kaikki koirat on suorittaneet tasaisen hyvin, ensi kaudella on 9. kerta putkeen kun meiltä on edustus Suomi-Cupeissa, muistaakseni joka kerta on joku ollut mitalisijoillakin. On kivaa harrastaa hyvillä koirilla, ja omallekin työpanokselle on saanut mukavan vastineen.

Loppukauteen oli vielä pari juttua: Ritalle ja Lolalle viimeiset ryhmät Kaupin makkarajuoksuissa, ja sitten vielä Hailuotoon. Lola kuitenkin satutti polvensa ja joutui kipulääkkeelle. Rita suoritti 350m koejuoksun Kaupin märällä hiekalla aikaan 24,02 (tai jotain siinne päin) ja näin ollen sillä on kirjat odottamassa kevättä. Myös Isla sai kokeilla viehettä, se meni vähän vielä ihmetellessä. Mummokin pääsi vielä pöllyttämään pupua, ja voi sitä onnea! Meni kyllä roskia silmiin vähän kaikilla.

Kuva: A. Oksanen

Hailuotoon kauden päättäjäisiä ja Dinan 10v syntymäpäivää meidän kanssa lähti juhlimaan Jade omistajineen. Oli kyllä huippureissu vaikka keli olikin sunnuntaiaamuun saakka sitä parasta Hailuotoa: +2 ja pohjoistuulta 20m/s veden kera. Rita ja Jade esittelivät melkoisia kuvioita, edes hyinen kurja keli ja vieherikot Ritan alkuerässä eivät tuntuneet haittaavan. Olin taas niin onnellinen tuosta koirankuljettimesta, kun sai märät koirat heti juoksujen jälkeen autoon lämpimään. Jade sijoittui toiseksi 505 pisteellä ja Rita kolmanneksi 504 pisteellä. Tiukkaa oli taas! Harrastuspäissäni ilmoitin vielä Ritan ja Lolan Jyväskylän KV-näyttelyyn...

Isla on kotiutunut oikein kivasti. Se on niin kaunis ja tasapainoinen lapsi, ja luonnekin on mitä mainioin. Islakin pääsee pentunäyttelyyn harjoittelemaan, jännä nähdä mitä siitä sanotaan.

Jotta harrastukset eivät ihan tyystin loppuisi, vietettiin eilinen päivä Korpilahdella luonnetestissä Ellan ja Empun kanssa. Etukäteen maalaamani skenaariot kyllä romuttuivat täysin, hävettää tunnustaa että tunnen näköjään koirani varsin huonosti. Emppu oli vuorossa ensin. Kuten ennustin, se ei leikkinyt tai edes koskenut tarjolla olleisiin leluihin. Kelkkaa se tuijotti minun jalkojeni vieressä, kun kelkka tuli ihan lähelle, Emppu kävi haistamassa sitä. Hyökkäyksessä tuli suurin yllätys, Emppu haukkui hyökkääjää jo kauempaa mutta ihan lähelle tullessa Emppu siirtyi minun eteen haukkumaan. Haalari ja tynnyri menivät ilman suurempia reaktioita, se vaikutti palautuvan aina tehtävien välillä ihan hyvin. Pimeässä huoneessa Emppu ei ehkä tiennyt oikein mitä sen olisi pitänyt tehdä, mutta se työskenteli ihan kivasti ja löysi minut ilman apua. Seinällä se katseli ensin hiljaa, mutta hyökkääjän tullessa lähemmäs se nostikin metakan. Kuten tuomari loppupuheessaan sanoi, "en olisi ikinä uskonut että tuollaisen habituksen alta kuoriutuu näin paljon ominaisuuksia". Ella toimi aika odotetusti, reagoi huutamalla kelkkaan kun se oli kauempana, mutta lähelle tullessa sillä meni hetki ennen kuin se uskalsi tulla katsomaan sitä. Hyökkäyksessä jälleen paljon melua, mutta ihan lähelle tullessa Ella peruutti jalkojeni taa. Haalarin ja tynnyrin jälkeen huomasin sen selvästi kuormittuneen, mutta hienosti Ella selvitti vielä loputkin tehtävät. Tuomarin kommentti oli, että siinä missä Emppu katsoo tilanteen etenemistä rauhassa ja yrittää välttää puuttumista, Ella puuttuu ensin mutta sillä ei riitä kantti viemään tilanteita loppuun, toisin kuin siskollaan. Niin hauskasti erilaiset, mutta kuitenkin niin samanlaiset! Harmi kun ei ollut ketään kuvaamassa.

	Enya 119p	Ella 140p	Lara 82p	Inna 111p	Dina 127p
Toimintakyky	+1a	+1b	-1	+1b	+1a
Terävyys	+3	+1a	+1b	+1b	+1a
Puolustushalu	+3	+1	+3	+2	+3
Taisteluhalu	-2	-1	-1	-1	-1
Hermorakenne	+1a	+1b	+1b	+1b	+1a
Temperamentti	+2	+3	+2	+2	+3
Kovuus	+1	+1	+1	+1	+1
Luoksepäästävyys	+3	+3	+2a	+2b	+2a
Laukauspelottomuus	+++	++	++	++	++

Kokosin kaikkien luonnetestitulokset vielä taulukkoon. Kullakin pisteet kyllä vastaa koiraa, paitsi Inna on kyllä testissä kuvattua vilkkaampi ja pehmeämpi. Minua yllätti Empun terävyys, mutta toisaalta nyt en yhtään ihmettele tuota Ritan terävyyttä. Vaikka luonnetesti ei välttämättä ole vinttikoirille se paras arviointityökalu, se kuitenkin antaa suuntaa ja paljastaa asioita, mitkä eivät arjessa välttämättä tule esiin.

Tuloksia ja tuliaisia

Loppukesäkin näemmä vierähti kaikenlaista puuhatessa, ja vaikka ei tuntunut sille että nyt kauhean paljoa missään olisi käyty, niin ilmeisesti kuitenkin käytiin.

Tyttöjen juoksutauon jälkeen ajeltiin Vöyrille SM-maastoihin. Ne olivat Innan 11. arvokisa, ja ensimmäinen kerta kun se jäi podiumsijojen ulkopuolelle. Lara juoksenteli alkuerästä parisataa pistettä, mutta vedin sen pois finaalista. Seuraavana viikonloppuna Ella ja Roosa osallistuivat WH:n kasvattajakisaan Hyvinkään hitaalla radalla. Oletetusti joukkueemme oli viimeinen, kummallakin vielä painoi kiima pahasti jaloissa. Samalla reissulla saatiin Lounalle juostua ensimmäinen ryhmäkoe, aika oli varsin muikea 19,20. Syyskuun alussa Dreamteam 2 osallistui kauden toiseen ajuekokeeseensa, mutta pahaksi onneksi se jäi tällä kertaa hienoon alkuerään. Eläinlääkäri sulki Laran kokeesta varvasvammasta johtuvan ontumisen vuoksi - mitään ontumista en kyllä nähnyt, varvasvammasta puhumattakaan, mutta gracilis sillä oli revennyt. Ottaa päähän ja kohtalaisen lujaa, mutta parannellaan sitä nyt talvi ja katsotaan keväällä tilannetta uudestaan. Onhan sillä tietysti jo 7,5v ikää...

Harmitus vähän helpotti kun lähdettiin pikku lomalle Saksaan Gelsenkircheniin katsomaan ratajuoksun EM-kisoja. Ilman koiria hyvässä seurassa harrastaminen on myös varsin mukavaa. Onhan nuo hommelit ulkomailla vähän erinäköistä katsottavaa, mutta reissussa näkemäni whippetit eivät pelkästään ilahduttaneet...

Saksasta palattuamme olikin sitten Karstulan maastot ja Volbeat-siskojen ensikilpa. En muista ikinä jännittäneeni näin kovasti, mutta aika kivastihan tuo meni:

Rita 4/24 483p SERTK (kuva Eija Lähdesmäki)

Lola 6/24 476p SERTK (kuva Eija Lähdesmäki)

Ja bonuksena Inna veteraaninarttujen 1/7 449p (kuva Eija Lähdesmäki)

Seuraavana viikonloppuna juostiin kuninkuusjuoksut Kaupissa, missä kävimme hurraamassa Jadelle ensikilvassa hienon ajan 19,31. Rita ja Lola juoksivat kisan jälkeen 280m ryhmäkokeet hyväksytysti. Syyskuun viimeisenä viikonloppuna juostiin Helsingissä HVK:n syysmaastot. Whippetnarttujen luokka oli järkyttävän suuri ja kovatasoinen, ja päivä oli pitkä ja kolea. Lopputuloksissa Lola upeasti 6/36 468p SERTK ja Rita 8/36 466p SERTK. Rita oli alkuerän jälkeen sijalla 17 ja Lola sijalla 9... Jade juoksi ensikilpansa maastossa, alkuerästä varsin vaatimattomat pisteet mutta finaali oli mahtava ja pisteetkin enemmän juoksun näköiset. Jadelle pisteitä 434 ja sijoitus 27.

Ainiin, sitten vielä yksi juttu. Hän on Isla, 4,5kk, ja muutti meille 27.9. Ranskasta. Islan tulo oli kaikenlaisten sattumusten summa, sen piti ensin mennä kimppakotiin, mutta tavattuani tämän ihastuksen en olisi sitä enää päästänyt mihinkään. Isla on mahdottoman kaunis ja tasapainoinen, "old school" -whippet, ja sen sukutaulu on varsin mielenkiintoinen. Innolla odotan mitä tästä prinsessasta kasvaa!

Kaikenlaisia puuhasteluja

Kesä ja kausi on jo pitkällä, itse asiassa yli puolen välin. On ollut kaikenlaista tapahtumaa, aloitetaan aikajärjestyksessä.

25.5. juostiin Hyvinkäällä DVM ja VMM, Inna ja Lara osallistuivat. Sateisissa ja koleahkoissa olosuhteissa Inna tyylitteli kolmanneksi pisteillä 455 ollen nartuista ylivoimaisesti paras. Lara sijoittui viidenneksi pisteillä 431. Urokset ja nartut juoksivat yhdistetyssä luokassa.

Kuvat Mikko Säe

Kesäkuun alussa juostiin KV-maastot Keuruulla, mutta jäätiin pois koska lämpötila pomppasi +30 asteen pintaan. Turha kiusata inttivalioveteraania pelkän piirinmestaruuden takia. 16.6. käväisimme Kankaanpäässä kokeilemassa uutta ajuekokoonpanoa melko yllättävinkin tuloksin: Dreamteam 2.0 sijoittui toiseksi pisteillä 439! Tälle kaudelle saataisi mahtumaan vielä pari ajuekoetta kalenteriin.

Kuva: Erja Vehkasalo

Juhannukseksi ajeltiin Ouluun, Ella ja Lara juoksivat perjantain ja lauantain kisoissa sijoituslähdöissä kauden ekat startit, kummallekin ihan ok ajat. Myös Roosan porukka oli Oulussa juhannuksenvietossa, Roosalle molempina päivinä SERTK-ajat. Kisojen jälkeen harkkailtiin Volbeat-tyttöjä, Leia juoksi lauantaina kamalassa kaatosateessa soolon hyväksytysti. Seuraavan viikon sunnuntaina käytiin Kartanolla KV-ratakisoissa, Ella juoksi sijoituslähdöissä kaksi matkaa. Ekan startin maalijarrutuksissa ilmeisesti kävi jotain, koska se keskeytti toisessa startissa. Selvää ontumista en kuitenkaan nähnyt joten lopputuloksiin jäi KESK. Ella ja Lara aloittivat seuraavalla viikolla juoksut, joten heinäkuu on pidelty kisataukoa. Roosa kävi Kartanolla 6.7. juoksemassa kaksi matkaa SERTK-tuloksin, ja näin ollen siitä tuli toinen Dinacon kaksoisvalio! Onnea Sirpa ja Jukka!

Volbeat-lapset ovat harkkailleet ahkerasti, ja Leian lisäksi Rita, Lola ja Meera ovat suorittaneet soolokokeen hyväksytysti. Lolalla ja Meeralla on ollut jo ensimmäinen kiima, Rita aloitti myös reilu viikko sitten. Katsotaan miten se palautuu, päästäänkö syksyllä kisaamaan. Lapsista ensimmäinen ehti jo käväistä näyttelyissäkin, kun Montyn kanssa lähdettiin pikku lomareissulle Tarttoon.

27.7. Tartto kr JUN ERI1 junSERT junVSP VSP

28.7. Tartto kr JUN ERI4

Kuva: Päivi Olkkonen

Monty esiintyi kerrassaan upeasti, ottaen huomioon että jätkä oli ekaa kertaa reissussa ja kehässä. Se on siskojensa tapaan varsin tasapainoinen ja hyväpäinen koira, jännä nähdä mitä tästä kaverista vielä kasvaakaan!