Koko rahan edestä

Kausi on jo yli puolenvälin, piti kirjoitella tiimin kuulumiset jo aiemmin mutta on ollut vähän niitä kuuluisia kiireitä. Koska viime kausi jäi hyvin vajaaksi, niin nyt sitten on nautittu joka lajista ihan koko rahalla. Paljon on tämän kesän aikana puhuttu somessa ja sen ulkopuolellakin liiasta kilpailuttamisesta, sanoisin että ihan aiheellisesti. Myönnän, että ajoittain omakin tahti on ollut turhan tiivis, mutta koska tulostaso on säilynyt, koirat ilmeisesti voivat ihan hyvin. Ja onneksi on useampi kilpaileva koira.

22.5. juostiin Virossa derbyt, ja koska sinne oli muutakin asiaa, päätettiin samalla käydä koittamassa missä kunnossa koirat on. Derby juostiin luokan sisällä, ainoat siitä kilpailevat olivat Rita ja Lola. Neljästä koirasta tietysti kaksi omaa arpoutui pariksi: Rita juoksi virolaiskoiran parina kaksi juoksua, Lola ja Isla kävivät hukkaamassa vieheen puolimetriseen voikukkapeltoon. Ritalle siis voitto, SERT ja EE DVM-21 titteli. Sunnuntaina laitoin vain Islan juoksemaan, jotta sille ei jää viimeisimmäksi mieleen hukka. Se juoksikin suomalais-virolaisen uroksen parina kaksi tosi hyvää juoksua, jääden lopulta kuitenkin toiseksi SA-tuloksella. Lämmin viikonloppu, mutta Kissu erityisesti jaksoi todella hyvin.

Kuva: Inna Gaston

12.6. juostiin Tampereella Kaupin siirretty kevätkisa. Laitoin Ritan ja Lolan juoksemaan, lähinnä katsoakseni että kehtaisiko niiden kanssa lähteä Ouluun rata-SMeihin. Tytöt juoksivat samassa lähdössä, jonka Rita voitti jollain aivan ilmiömäisellä loppusuorakikkailulla, Lola oli kolmas. Sen ajoissa näkyi vielä kevään kiima, mutta pää kuitenkin pelaa. Samalla reissulla napattiin kyytiin "kesäpoika" Monty.

 

Lola punaisella, kuvasi Tiia Kaitala

19.6. juostiin Keuruulla kv-maastot, ja siellä oli oikein kattava edustus omia ja kasvatteja lähes joka luokassa. Narttujen kv-luokassa Rita 1. SERT CACIL kennelpiirin mestari ja uusi FI KVA-M (ja samalla valmistui myös Viron ja Latvian valioksi), Lolan sijoitus tippui muutaman pykälän mutta sillekin SERT. Isla suoritti muikean nousun finaalin parhailla pisteillä 11. sijalta neljänneksi, sillekin SERT. Myös Esmelle (D. Cyanide) SERT ja täten uusi FI KVA-M. Yk-nartuissa ensikilpalaiset Louna ja Leia ottivat kaksoisvoiton ja Leiasta tuli Pohjois-Karjalan kennelpiirin mestari. Molemmilla yli 500 pistettä. Mukana olivat myös Meera ja Monty, Meeralle harmittava nolla ja Montylle vielä harmittavampi disk, meni hevosteluksi nuorukaisen ensikilpa. Kaikki kuitenkin selvisivät ilman loukkaantumisia.

 

Vas. Esme, Rita, Lola, Isla, Louna ja Leia, kuvasi Sirpa Lihavainen

25.6. sitten kisattiin Oulussa rata-SM:eissä. Tuolle reissulle ei ollut oikein muita odotuksia kuin SERT-merkinnät kirjoihin, ja Islalle hyväksytyt ryhmäkokeet. No. Rita pinnisti kuudenneksi parhaalla ajalla A-finaaliin ja yllätti kaikki ylittämällä maaliviivan ruuhkassa pujotellen neljäntenä! Lola starttasi B-finaalissa kakkosmanttelilla ja tuli myös maaliin toisena. Aivan upeaa suorittamista kummaltakin, olen noista ihan hiton ylpeä!

 

Montyn viikon takaiselle maastodiskillekin alkoi löytyä selityksiä. Nuorimies ei ole tottunut siihen kaikkeen hälinään ja reissaamiseen, jota se on nyt meidän kanssa joutunut harrastamaan nämä pari viikkoa. Nyt se alkoi jo selvästi rentoutumaan vaunussa, ja pääsipä poju vielä pikkuisen pupuhommiinkin. 

Kuva: Heidi Koivula

3.7. palattiin jälleen Tampereelle, vuorossa oli rataderby. Kerkesin jo juhannuksen jälkeen hevostelemaan tilastoajoilla, mutta Ritan ekan aikajuoksun lähdössä tapahtui jotain. Videolta jälkeenpäin katsoessa Rita lähti kopista tosi vaikean ja hitaan näköisesti, laukka ei aukea ja kakkoskaarteessa se ajautuu kylkimyyryyn siskonsa Meeran kanssa. Pää ei käänny, mutta tämä tilanne tuomittiin tuomarineuvoston päätöksellä DISKiksi. Vaikka se olisikin ollut hyväksytty juoksu, en olisi missään nimessä laittanut sitä enää juoksemaan. Ajasta puuttui silmämääräisesti ainakin sekunti, ja sen takapään liike oli todella hankalan näköistä. Lola oli lopputuloksissa neljäs Indian Hill's F-sisarusten jälkeen ihan ok ajalla. Päätin kuitenkin jättää molemmat pois Pohjoismaiden maastomestaruuksista, ja Ritan takapäästä löytyikin sitten ihan kunnolla hoidettavaa. 

10.7. Isla osallistui PM-maastoihin muiden huilatessa. Olipa kerrassaan outoa kilpailuttaa vain yhtä koiraa! Ennakkoon vähän harmitti että olin edes jaksanut lähteä koko kisoihin, Isla kun ei minusta vielä ollut ihan niin voittaja-ainesta. Kisu kuitenkin yllätti ja kutsuttiin palkintojenjaossa korkeimmalle pallille. Siinä seisoessa kyllä harmitti ehkä eniten ikinä, koska näyttelytuloksen puuttuessa CACIL meni kakkoselle. Kisu olisi voinut saada vara-CACILin jo Keuruulta... Monty juoksi kisan jälkeen hyväksytyn koejuoksun ja sai kirjansa takaisin. Ihanan rennosti se jo on kisapaikalla, suorituksessa vielä näkyi kokemattomuus mutta jätetään homma nyt hautumaan ensi kesään.

Kisun upean kuvan otti Ari Lehtiö

17.-18.7. sitten pakattiinkin vähän toisenlaiset kamppeet matkaan ja ajettiin Narvaan näyttelyyn. Vihdoinkin, johan sen piti olla maaliskuussa 2020. Lauantaina Monty AVO EH, Isla AVO ERI4, Lola KÄY ERI1 ja Lara VET ERI2 virolaisella Dina Kornalla, sunnuntaina Monty AVO ERI4, Isla AVO EH4, Lola KÄY EH1 ja Lara VET ERI2 suomalaisella Kimmo Mustosella. Ihan täydellistä, saatiin juuri ne tulokset mitä tarvittiinkin! Laralle olisi toki ollut kiva saada se puuttuva veteraaniserti, mutta kilpakumppani oli niin paljon parempi että ei oikeastaan edes harmita. Etenkin sunnuntain arvostelu oli todella kiva, vaikka muoria ei enää helteessä kiinnostanut edes ravata. Pienistä ylimääräisistä ohjelmanumeroista huolimatta reissu ja etenkin seura olivat oikein mukavat!

Kuva: Heidi Kolu

24.7. suunnattiin Kuopioon maastoderbyihin. Sekä omat että kasvatit esittelivät jälleen parastaan: norminartuissa Rita 1. ja Best in Field, Lola 2. ja kummallekin yli 500 pistettä (Ritan ja kolmanneksi tulleen välinen piste-ero 50p). Ella yk-vetskujen yhdistelmäluokassa 2., yk-derbyissä yhdistelmäluokassa Leia 2. ja Louna 3. yli 500p suorituksilla. Normiveteraaneissa Esme 8., tällä kertaa pisteet vain hiukan päälle 400. Huikea reissu, vaikka edellisyö menikin vähän pipariksi pikkuruisessa leirintäaluemökissä...

Kuvat: Sirpa Lihavainen

7.-8.8. olinkin sitten itse ohjaksissa, kun Whippet-Harrastajat järjesti keväältä siirretyn maastomestaruuskokeen Kurussa "kakkoskodin" naapurin pelloilla. Kaiken kiireen keskellä kilpailutin Ellan yk-vetskuissa (ja se sitten luukuttikin aivan sydämen kyllyydestä nipin napin hyväksytyn tuloksen) ja Ritan ja Islan norminartuissa. Nartuissa oli jälleen timantinkova taso ja piste-erot pieniä. Ritan ensimmäinen tappio tällä kaudella oli W-H ry:n maastomestaruuksien nelossija, tosin tasapisteissä kolmosen kanssa, ja Isla pikku pintanaarmuilla luokan 7. Molemmille kuitenkin sertit. Lola jäi varvasvamman vuoksi sivuun näistä karkeloista, ja on sivussa todennäköisesti koko loppukauden. Varvas kuvataan spesialistilla muutaman viikon päästä, katsotaan tilanne sitten uudestaan. Lola ei onnu tai pahemmin aristele varpaan vääntelyä, mutta toisen puolen sivu on turvoksissa. Harmittaa, mutta parempi ottaa varman päälle.

 

14.8. ajeltiin aamusta sateiseen Kauppiin kv-ratakisoihin. Takaraivossa kummitteli Ritan edelliskertainen DISK, ja sitä oli nyt huollettu erityisen huolella. Lisäksi Kisu oli ilmoitettu juoksemaan ensikilpaa, tietysti samaan kv-luokkaan. Tytöt juoksivat tietysti molemmat aikajuoksut samassa lähdössä, lämmin kiitos kopitusavusta. Rita meni finaaliin kutosmanttelilla, ja neloskaarteeseen saakka mietittyään mistä pääsisi ohi, se ylitti maaliviivan lopulta kolmantena!! Eikä siinä vielä kaikki, suoritus palkittiin CACILilla!! Tuo koira on niin huikea, ja se takuulla yllätti eilen myös kaikki radan varressa olleet. Kisulla meni märkää hiekkaa varpaiden väliin, tai ehkä parin talven takaiseen kynsiluuvammaan tuli pieni nirhauma ja se ontui näyttävästi heti maaliin tullessa. Mitään ei kuitenkaan rikkoutunut, vaikka sille heti lähdön jälkeisestä ontumisesta kirjattinkin tuloksiin LOUK. Kisu jäi 0.006 sekunnin päähän kv-ajasta...

Kuva: Riina Lummekari

Ensi viikonloppuna sitten suuntaamme kohti Virojokea. Paljon on tullut kilometrejä ja paljon niitä on vielä tulossa, mutta mennään nyt vielä kausi toivottavasti loppuun saakka. Koko rahalla.

Samalla rannekkeella kaikkiin laitteisiin

Edustan sitä hyvin marginaalista whippetkasvattajien ryhmää, joka on terveys- ynnä muiden tulosten ohella kiinnostunut myös luonteiden numeerisista arvioinneista. Kahta ensimmäistä lukuunottamatta kaikki muut whippettini on luonnetestattu, tällä päivämäärällä myös nuorin. Sain houkuteltua myös kasvatinomistajat mukaan, ja meillä olikin oikein opettavainen päivä, kun Roosa ja lapsensa Leia, Louna ja Kevan sekä Ranskanserkku Isla kävivät luonnetestissä.

Ensinnäkin, muutama sana luonteista yleisesti. Talvella osallistuin Whippet-Harrastajien virtuaaliseen kasvattajakahvilaan, jossa puhuttiin luonteista. Päälimmäisenä tuosta jäi mieleen, että eri ihmiset (luonnollisesti) arvottavat eri asioita eri tavoin, joten käsite "hyväluonteinen koira" on melkoisen kirjava. Ihmisten, etenkin kasvattajien, voi myös olla vaikeaa hyväksyä tiettyjä ehkä ei-toivottujakin luonteenpiirteitä, niitä selitellään ja ehkäpä arki alkaa muovautua niiden haastavien yksilöiden tarpeiden mukaisesti. Jotkin hermostuneet eleet kuitataan vitsikkäillä meemikuvilla. Jonkun toisen "helppo ja kiva" voi olla toiselle "sietämätön", ja aika monessa tapauksessa omistajalla ja/tai kasvattajalla ei ole hajuakaan siitä, millaisia heidän koiransa todellisuudessa ovat. Luonnetesti ei ole missään nimessä absoluuttinen totuus, tärkeintä on luonnollisesti se jokapäiväisen arjen sujuvuus ja sen subjektiivinen kokemus, mutta testi antaa arvokasta objektiivista tietoa tilanteista, joita arjessa ei joudu kohtaamaan. Luonnetesti on joidenkin mielestä turhaa pelottelua ja rahanhaaskausta, mutta se antaa kuitenkin varsin pätevät käyttöohjeet koiraan.

Halusin Roosan testiin, koska sille on suunnitteilla toinen pentue. Roosan testissä näkyi elämänkokemus, sitä ei paljon napannut kelkka eikä hyökkäys. Suurin yllätys oli, että se innostui leikkimään tuomarin kanssa karvalelulla jopa niin, että jouduin irrottamaan sen lelusta. Sen testi näytti hyvin samalle kuin Ellan, ja pisteet olivatkin hyvin samantyyliset. Ikävä kyllä Roosa reagoi laukauksiin, josta arviona laukausaltis. Se ei mennyt silmittömään paniikkiin mutta selkeästi kuormittui, tämä lienee kuitenkin opittua. Alla vertailuksi Ellan ja Empun testit puolentoista vuoden takaa.

	Enya 119p	Ella 140p	Roosa 155p
Toimintakyky	+1a	+1b	+1a
Terävyys	+3	+1a	+1b
Puolustushalu	+3	+1	+1
Taisteluhalu	-2	-1	+2b
Hermorakenne	+1a	+1b	+1b
Temperamentti	+2	+3	+3
Kovuus	+1	+1	+1
Luoksepäästävyys	+3	+3	+2a
Laukauspelottomuus	+++	++	-

Lounan strategia luonnetestissä oli halailu. Sen testi muistutti mummonsa Laran testiä, ei oikein reaktiota mihinkään, ja pisteet menivätkin tosi hyvin yksiin. Ainoa ero on, että Lara puolusti, mutta Lounaa ei ohjannut omistaja vaan minä. Kevan oli siskoonsa verrattuna toimintakykyisempi, mutta toisaalta aavistuksen pidättyväisempi. Taulukossa verrokkina vielä Innan ja Laran pisteet, kyllä näistä sukulaisuuden tunnistaa.

Leian testi keskeytettiin hyökkäyksen jälkeen pehmeyden vuoksi. Leia ei selvästikään luottanut minuun, ja paineistui jo kelkalla. Leiassa on paljon samaa kuin Innassa, joka tuskin sekään olisi testiä selvittänyt lainaohjaajan kanssa. Leia pärjää arjessa mainiosti, se on sisarustensa tapaan hyväntahtoinen ja vilkas pieni hörökorva, jonka moottori harrastuksissa on vahva saalisvietti. Testissä Leia ei kylläkään leikkinyt.

	Inna 111p	Lara 82p	Louna 83p	Kevan 108p	Rita ja Lola 125p
Toimintakyky	+1b	-1	-1	+1b	+1a
Terävyys	+1b	+1b	+1b	+1b	+1b
Puolustushalu	+2	+3	-1	-1	+1
Taisteluhalu	-1	-1	-2	-1	-1
Hermorakenne	+1b	+1b	+1b	+1a	+1a
Temperamentti	+2	+2	+2	+2	+2
Kovuus	+1	+1	+1	+1	+1
Luoksepäästävyys	+2b	+2a	+3	+2a	+3
Laukauspelottomuus	++	++	++	+++	+++

Islan testiä jännitin etukäteen eniten. Sen luonteessa ja olemuksessa on aina ollut jotain joka on tavallaan sekä häirinnyt että kiehtonut minua. Kotioloissa se vaikuttaa melko itsevarmalta ja jopa tiukalta, se on vieraiden ihmisten suhteen vähän valikoiva. Siinä on samoja piirteitä kuin Dinassa - tai ainakin olen kuvitellut niin. Pahin skenaarioni Islasta oli, että sillä olisi hyökkäyksestä suuri jäljellejäävä puolustushalu, tai että se olisi salakavala. Arkielämässä se ilmentää jonkin verran terävyyttä ja se pitää isoa meteliä jos meille esimerkiksi tulee vieraita ihmisiä. Toinen mahdollinen skenaario olisi suuri pehmeys ja suuri terävyys, joka omien kriteerieni mukaan automaattisesti sulkisi sen jalostuksesta.

	Dina +127p	Isla +10
Toimintakyky	+1a	-1
Terävyys	+1a	+1a
Puolustushalu	+3	+1
Taisteluhalu	-1	-1
Hermorakenne	+1a	-1
Temperamentti	+3	+2
Kovuus	+1	+1
Luoksepäästävyys	+2a	+2b
Laukauspelottomuus	++	+++

No, tälläkin kokemuksella voi mennä reilut 100 pistettä metsään. Tunnustan, että selittelen Islan käytösmalleja itselleni, perustelen sitä sillä että se on ollut reilu nelikuinen tullessaan Suomeen.  Se tukeutuu minuun ja meillä on hyvä suhde, mutta sillä ei varsinaisesti ole kykyä itsenäiseen toimintaan. Hiukan lisää toimintakykyä toisi siihen ryhtiä, mutta se ei korjaisi varsinaista ongelmaa. Totuus on, että sillä on puutteita hermorakenteessaan. Hiukan yllätyksenä tämä tuli, mutta tavallaan ei kuitenkaan tullut. Isla on hauska tyyppi, pisteistä huolimatta se sama mukavuudenhaluinen ja pikkuisen nirppanokkainen ranskalainen kermakarkki. Halusin sen luonnetestiin heti kun ikä tulee täyteen, jotta saisin siihen käyttöohjeet ja oppisin oikeasti ymmärtämään sen omituisuuksia. Vuosi tai pari lisää ei olisi muuttanut lopputulosta mihinkään suuntaan, paitsi että olisin itse tulkinnut sitä koko ajan väärin ja jatkanut selittelyä. Islalle oli pentusuunnitelmia, mutta niitä täytyy nyt katsoa ihan ajan kanssa. Periaatteessa koira jolla on hermorakenteessaan puutteita ei mielestäni ole jalostusmateriaalia.

Tervetuloa Suomeen Loimu!

Niin vaan taas selvittiin pimeydestä ja kurjuudesta! Tämä talvi on toki ollut parempi kuin viimevuotinen, mutta valtava lumimäärä ja pakkaset ovat aiheuttaneet liikkumiseen omat haasteensa. Mutta kevättä kohti siis ollaan menossa, hitaasti mutta varmasti. Kilpailukalenteria en ole vielä jaksanut avata, mutta Volbeateilla olisi derbyvuosi, toivottavasti päästäisi porukalla noihin karkeloihin...

Alkuvuoteen riitti paljonkin jännitettävää, kun uusi ranskalaisvahvistuksemme Loimu saatiin viimein Suomeen. Lopulta kaikki sujui kuitenkin ihan hyvin ja lapsukainen on kotiutunut Tampereelle Anniinan laumaan. Saatiin kyllä enemmän kuin mitä uskallettiin toivoa, Loimu vaikuttaa luonteensa puolesta varsin tasapainoiselle. Tekisi mieli kirjoittaa samanlainen ylistävä ja maalaileva kuvaus pennun ensimmäisistä päivistä kuten tapana tuntuu olevan, mutta tyydyn vain toteamaan, että se on hermorakenteeltaan ja olemukseltaan juuri sellainen, kuin odotan tuon ikäisen whippetinpennun olevan. Avoin, utelias, seisoo omilla jaloillaan eikä tunnu pelkäävän mitään. Sellaisia minun pentuni ovat olleet. Loimun sukutaulu on mukava sekoitus uutta ja vanhaa ja mikä tärkeintä, se on whippet. Kun selaa viimeisen vuoden aikana Suomeen tuotuja ja Suomessa syntyneitä ratalinjaisia pentuja, alkaa kyllä karmia. Ahtaaksi on geenipooli menossa, kun vain tiettyjen linjojen edustajat kelpaavat "tosiharrastajille", ja samantyyppisiä yhdistelmiä on Euroopassa jo kymmeniä. Ei sillä, oma valinnanvarakin alkaa kaventua kun kaikkiin on jo kohta sekoitettu jotain... Mutta katsotaan mitä Loimusta kasvaa.

Kevättä odotellessa olisi tarkoitus käydä porukalla terveystarkeissa, ja niiden pohjalta jatkaa suunnitelmien seuraavaan vaiheeseen. Alustavasti Volbeattien emälle Roosalle olisi työn alla toinen pentue. Roosa kisaa ensi kaudella veteraaniluokassa, toivottavasti edessä olisi ehjä kausi. Pentueen ajankohta on ensi syksy. Isäkandidaatti on tällä kertaa suomalainen uros, varsin kivannäköinen ja tuloksetkin ovat olleet oikein mukavia. Tästä toivottavasti lisää myöhemmin...

Vuoden viimeiset

 Vuoden viimeinen päivä on mitä mainioin ajankohta muistella kulunutta vuotta ja samalla päivittää blogi ajan tasalle. 

Syyskuun lopussa päästiin kuin päästiinkin SuomiCuppeihin. Haikeaa oli, ja Innaa finaaliradan vieheeltä hakiessa(kin) tuli itku. Se on ollut niin täydellinen kisakoira, seitsemän kautta tasaisen varmaa suorittamista. Harmi että Innan viimeinen kausi oli K-alkuisen sekä alkukauden loukkaantumisen vuoksi aika vaisu, mutta viimeisessä kisassa Inna oli lopputulosten 7. - vain pisteen päässä podium-sijasta! Hiekkapohja oli veteraanille vähän turhan rankka, ja kelikin oli aika kuuma. Sunnuntaina sitten riitti jännitettävää Volbeat-siskosten ja Kissun suoritteissa. Kukaan ei ollut aiemmin kisannut hiekalla, ja se valitettavasti näkyi tuloksissa. Valeraskaudessa vellova Lola veti liinat kiinni puolimatkassa alkuerissä. Rita ja Isla suorivat mainiosti tiensä finaaliin ihan kärkipaikoille, mutta finaalissa Kissua ilmeisesti sattui - juoksi pompahdellen kuitenkin loppuun, mikä palkittiin nipinnapin hyväksytyllä suorituksella. Eihän se kauniille kilpailukirjassa näytä, mutta täytynee ottaa hiekka-alusta treeniohjelmistoon vaikka en siitä itse oikein piittaa korkeahkon loukkaantumisalttiuden vuoksi. Onneksi Rita pelasti päivän totaaliselta sukellukselta ja voitti norminartut.

Kuva: Satu Laakso

Lokakuussa käytiin juhlimassa kauden päätöstä Lammilla ajue-SM:ien ja Raparallien merkeissä. AjueSMiin laitoin Laran Ritan ja Lolan kanssa. Positiivisinta oli, että Lola työskenteli hienosti vaikka kieltämättä tuo Koronarallin keskeytys oli palanut ikävästi verkkokalvoille. Sekä alkuerä että finaali näytti hienolta ja hetken jo kangasteli mielessä Suomen historian ensimmäinen kolmoisvaliowhippet... No, tällä kertaa se ei toteutunut, ja jäätiin (onneksi) ihan reilusti sertipisteistä, ja kyllähän se kirveli. Mummo ja lapsenlapset sijoittuivat kuudensiksi, mutta ensimmäisen kerran ikinä ajueeni hävisi toiselle whippetajueelle. Sunnuntaina juostiin kevättalvelta siirretyt Raparallit, joihin saatiin kahden radan ansiosta lisäpaikkoja. Isla otti tuntumaa peltoalustaan, ja kahden varsin erityyppisen radan lopputuloksissa Kissu oli upeasti kolmas ja serti! Volbeatteja edusti hienosti Jade (D. Evelyn), joka hävisi Kissulle pisteellä sijoittuen viidenneksi saaden toisen sertinsä. Oikein kivasti on Volbeat-lapset jatkaneet Inna-tädin tassunjäljillä.

Siinäpä se kausi sitten olikin. Marraskuulla Rita ja Lola pääsivät vielä luonnetestiin. Sattui kiva kelikin, kummallekin omannäköinen mutta hyvin toisiaan muistuttava lopputulos. Molemmille +125p ja laukausvarma.

	Arvo	Osasuoritus	Tulos	Pisteet
	+1a	Toimintakyky	Kohtuullinen	15
	+1b	Terävyys	Koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä	1
	+1	Puolustushalu	Pieni	1
	-1	Taisteluhalu	Pieni	-10
	+1a	Hermorakenne	Hieman rauhaton	35
	+2	Temperamentti	Kohtuullisen vilkas	30
	+1	Kovuus	Hieman pehmeä	8
	+3	Luoksepäästävyys	Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin	45
	+++	Laukauspelottomuus	Laukausvarma
	Yhteensä			125

Olin oikeastaan iloisesti yllättynyt, että kumpikaan ei osoittanut terävyyttä. Rita kyllä arjessa vaikuttaa terävälle, mutta testissä se oli yllättävän vakava, tuomarin sanoin "virkamiesmäinen". Lola sitten ei niinkään ollut vakava, lähinnä järkyttynyt, mutta omin jaloin autolle kuitenkin! 

Emppu on jatkanut agilitya suht vaihtelevalla menestyksellä. Enimmäkseen meillä on ollut kyllä oikein kivaa, ja edistystä on tapahtunut. Inna siirtyi eläkkeelle ja kävi heti tutustumassa eläkeläislaji-noseworkin ihmeelliseen maailmaan. Selkeästi oli mieleinen homma, kun palkka oli kohdallaan. Jatkettiin kotitreeneillä yläkerran työhuoneessa, ja Eläkeläinen on kyllä ollut aivan liekeissä!

 

Loppuvuoteen suunnitellut näyttelyt jäivät sitten lopulta väliin. Suomalaisia näkyi tuloslistoilla kaikissa Viron viimeisissä näyttelyissä, mutta ei sitten viitsitty lähteä koska olisi tullut liikaa hankaluuksia töiden suhteen. Olisi ollut mukavaa lähteä joulun alla Vilnaan, mutta josko sitten ensi vuonna. En ole vielä jaksanut suoda ajatustakaan ensi kauteen, päätettiin että toukokuun alusta ei olla lähdössä vielä mihinkään - tuskin nimittäin juostaan Unkarissa vielä euroopanmestaruuksia keväällä. Aika näyttää.

Kiitos kaikille seuraajillemme kuluneesta vuodesta!

Kesäkatsaus

Synkältä näyttäneen kevään jälkeen päästiin kuin päästiinkin reissuun - ja vieläpä useampaan kertaan! Meidän kalenteriin jäi lopulta ainoastaan kahdet Suomen maastot, joten käytiin parikin kertaa Virossa ja toisella reissulla myös Latvian puolella. Rita ja Lola saivat molemmat Latvian sertit, Lolalla on Virosta kaksi sertiä ja viimeisellä reissulla Ellakin sai sertin ja tuli Viron maastovalioksi. Tuo vaunu oli kyllä hyvä ostos, sillä on ihan huippua reissata. Näköjään myös kaikki "uusioperhekoirat" mahtuvat samaan autoon, mikä kyllä helpotti hirveästi.

 

Lauantaina 25.7. Latviassa meiltä kisasi neljä koiraa, sunnuntaina 26.7. Virossa viisi koiraa. Kahdeksasta mahdollisesta sertistä mukaan lähti seitsemän.

Käytiin myös Laran ja Islan kanssa näyttelyssä Tartossa. Lara yllätti ollen molempina päivinä ROP-veteraani, Islalle lauantaina sileä ERI, mutta sunnuntaina Kissu oli ROP-juniori. Pitänee siis lähteä käymään vielä, toivottavasti päästäisi ennen marraskuuta. Kiitos ihanalle Jennille huippuseurasta, seikkailua kaivattiin ja sitä saatiin!

Kuva: J. Wahteristo

Kuva: J. Wahteristo

Radallakin on käyty pari kertaa. Olen ollut todella iloisesti yllättynyt siskosten vauhdeista treenimäärään nähden - minusta kisaavan koiran ei tarvitse nähdä viehettä kuin kisoissa, kaikki osaavat juosta ja koska ratajuoksu ei ole päälaji niin katsotaan josko se kaarrejuoksu alkaisi sujumaan kun kokemusta karttuu. Suunnitelmissa oli rata-SM:t, mutta Lolan juoksu osui juuri siihen niin jäätiin sitten kotiin. Samoin jäätiin kotiin Kunkuista. Ensimmäinen ahkera Volbeat-lapsi Jade valioitui radalta, mahtavaa työtä Anniina ja paljon onnea vielä!

Todellinen uhkapeli pelattiin Lammin ajuekisoissa, kun jouduin loukkaantumisen ja dopingvaroajan vuoksi turvautumaan sekä B- että C-suunnitelmaan - jotka loppujen lopuksi toimivatkin jopa paremmin kuin se alkuperäinen! Lara ja tyttärentyttäret Rita ja Lola saavuttivat 455 pistettä eli SERTIN ja sijan 2/21, lisäksi meidät palkittiin ylituomaripalkinnolla täydellisestä lähettämisestä. Muikeaa!! Pikkutytöillä on siis sertitulokset kaikista kolmesta koemuodosta - ja muori on yhtä vaille valio...

Inna palkittiin viime vuoden ansioistaan Suomen Vinttikoiraliiton vuoden 2019 veteraaninaastojuoksijana. Sain tietää tämän jo talvella, mutta koska kokous venyi sen-minkä-nimeä-en-enää-jaksa-kuunnella vuoksi, tulokset julkaistiin vasta nyt. Huikea Inna! Sille on alkanut nyt tulla kaikkea vähän pientä, veteraanimaastoista vedin sen pois finaalista kun se ei ollut oikein oma itsensä. Katsotaan nyt vielä SuomiCup ja sitten Inna siirtyy valmennusjohdon puolelle...

Tämä kausi on ollut jotenkin hankala. Kiva tietysti että päästiin harrastamaan, mutta aika vähän oli varaa valita, ja kaikki nyt sitten sattuivat peräkkäisiin viikonloppuihin. Töissä on ollut vähän liiankin kiirettä, mutta onneksi sentään on vähän saatu lepäillä kotonakin. Kiitos sen-minkä-nimeä-en-enää-jaksa-kuunnella, kesällä on ollut mahdollisuus viimein laittaa piha loppuun, ja nyt koirilla on vajaa 3000 neliötä juoksutilaa! Ihan huikeaa!

 

Kasvatitkin ovat harkkailleet ahkerasti, harmi kun tämä vuosi nyt meni näin vaikeaksi, mutta josko sitten ensi vuonna kaikki pääsisi!

Koronakevät ja kuinka siitä selvittiin

Olemme kärvistelleet koronarajoitteista arkea kolmisen kuukautta, ja viimein näkyy valoa tunnelin päässä. Kilpailukausi on kyllä valitettavasti suurimmalta osin menetetty, mutta jospa tässä nyt jotain vielä ilmaantuisi. Kaikenlaista on onneksi jo työn alla. Kartanon kesäkuun ainoat ratakisatkin menivät meiltä sivusuun dopingvaroaikojen vuoksi, mutta Jade kävi juoksemassa kaksi sijoituslähtöä oikein kivoilla kv-ajoilla. Seuraavan kerran radalle pääseekin sitten "jo" 15.7.

Kevät on mennyt aika pitkälti omaa pihaa laitellessa, ja viimein tämä parivuotinen projekti alkaa olla aitoja vaille valmis. Kunhan nurmikko alkaa kestää juoksemista, koirilla on nykyiseen verrattuna puolet enemmän juoksutilaa. Pitkittäissuunnassa saa vetää lähes 100m vaikkapa käsivieheellä. Kelitkin ovat hemmotelleet, joten pihalla on oltu paljon.

Toukokuun lopulla vietettiin tuplasynttäreitä, kun ensin Volbeatit saavuttivat 2v "aikuisiän" ja muutama päivä myöhemmin Isla juhli ensimmäisiä synttäreitään. Anniina otti taas upeta kuvat sankareista.

 Isla

 Rita

Lola

Vielä bonuksena Lara, koska se on niin kaunis

Lisäksi saatiin muutama upea kuva uuden sponsorin kunniaksi. Meidän yhdistelmälaumassa on syöty Valion nappulaa nyt puolisen vuotta, ja ruoka vaikuttaa sopivan ja maistuvan erinomaisesti kaikille. Harkoissa on kellotettu varsin kivoja aikoja kaikille, jäämme innolla odottamaan kisakauden alkua.

Käytiin synttäreiden kunniaksi myös porukalla selkäkuvissa Kankaanpäässä. Mukana oli 7/9 Volbeattia, 2 Metallicaa ja Isla. Tuloksia kelpaa kyllä esitellä, LTV0 tai LTV1 kaikille. Vähän jännitin tuon Ellan tuloksen vuoksi painetta Volbeateilla emän puolelta, isäähän ei ole kuvattu (kuten ei myöskään Metallicojen isää). Muutoksia oli, mutta aika pieniä, ja muutokset olivat kaikilla samantyyppisiä. Metallica-pentueessa on mm. kolmella nartulla ylimääräisiä kylkiluita joista VA1, mutta Volbeateissa niitä ei ollut kellään. Kuvautin samalla Islan vaikka se onkin vasta vuotias, sukurasitteena ei näy olevan spondyloosia edes Laralla joka oli kuvattaessa hiukan alle 8-vuotias. Synnynnäiset muutokset kuitenkin näkyvät, ja Islan kuvaustulos LTV0 VA0. Selkäkuvien perusteella siis jalostussuunnitelmani jatkuvat seuraavaan vaiheeseen, ja seuraava Dinacon pentue tulee toivottavasti Lolalle loppuvuodesta 2021. Islan vuoro on sitten tuonnempana, 2023.

Käytiin myös vähän harkkailemassa Kartanolla, Lola juoksi viimeisen ryhmän ja Islallekin saatiin hyväksytty soolo. Lisäksi Isla mitattiin, virallinen mitta on 47,7cm. Tuossa on vähän ilmaa, mittaus tapahtui pöydällä ja se ei ollut Kissulle kauhen rento tapahtuma. Se siis menee reilusti mittaan, ja sehän on pääasia.

Kesä on peruttu

Vain viikko edellisen postauksen kirjoittamisesta maailma meni sekaisin, kaikki peruttiin ja Suomi meni kiinni. Kennelliitto perui alkukevään kokeet, ja tilanteen edetessä on väläytelty peruutusten vielä laajenevan. Samasta syystä myös oma työtilanteeni muuttui melko dramaattisesti käytännössä yhdessä yössä - samoin kävi miljoonille muille ihmisille.

Vaikka olen eniten huolissani oman arjen pyörimisestä ja toimeentulosta, harrastuskauden osittainen peruuntuminen on ottanut aika koville. Tottakai tässä kohtaa terveys on tärkein asia ja tällaiset toimet ovat tarpeellisia koronaepidemian hillitsemiseksi, mutta ei se poista harmia. Tilanne kirpaiseen myös taloudellisesti, kun laivalipuissa ja ilmoittautumismaksuissa on kiinni reilu tuhat euroa rahaa - eikä niitä luonnollisesti saa takaisin. Aika vaikea on tällä hetkellä suunnitella oikein mitään.

Ensimmäiseksi peruuntui kauan odotettu näyttelyreissu Narvaan maaliskuun puolessavälissä. Samaan ajankohtaan saatiin sentään lohdutuspalkinnoksi privaatti-maastotreenit Kuruun. Rita ja Lola pääsivät kumpikin juoksemaan ja erinomaiselle näytti edelleen. Monty kävi myös ekaa kertaa, ensin yksin ja sitten vielä Ellan kanssa. Se ei vielä käynyt vieheeseen kiinni, mutta kaverin kanssa juoksemisessa ei näkynyt olevan mitään ongelmaa, joten eiköhän senkin uskalla kisoihin ilmoittaa - sitten kun ne joskus pidetään. Ellankin juoksu näytti vuoden tauon jälkeen ihan maastojuoksulle.

Tiimin hienoimmasta suorituksesta vastasi kuitenkin Isla, josta alla videonpätkä. Neiti 10kk juoksi ekaa kertaa maastovieheen perässä ja retuutti muovipupua melko rehvakkain ottein. Sen työskentelyssä on paljon Dinamaista kipinää, jännä kyllä nähdä mitä siitä vielä tulee! Hyvillä mielin saa jäädä odottelemaan kisaikää, samalla metodilla mennään kuin muidenkin kanssa eli viehettä ei vedetä kertaakaan turhaan.

Treenien päätteeksi Anniina otti vielä koko porukasta ihanat seisomakuvat. 

Blackbitch's Lara Croft 8v

 Tyttärensä Dinacon Unforgiven 5v

Toinen tyttärensä D. Nothing Else Matters 5v

Kruununjalokiveni Inna v. Dia-Robinne 7v

Alla Innan veljen lapset, pian 2v:

 D. Evelyn

 D. Lola Montez

 D. Magic Zone

D. Lonesome Rider

Ja vielä pieni ranskalainen timanttini Pohjola de la Cour d'Arcenay 10kk

Roosan ja Isacin lapsista on kasvanut varsin kauniita whippettejä. Erityisesti Monty (D. Magic Zone) miellyttää silmää, kunhan se tuosta vielä miehistyy niin sitä kehtaa hyvillä mielin viedä Suomessakin näytille. Toivon mukaan päästään keväällä suunniteltuihin terveystarkkeihin, voisi alkaa varovasti miettiä seuraavia pentukuvioita syksylle -21.