Dina & Co: maaliskuuta 2014

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Mukavuusalueen ulkopuolella

Tykkään puuhailla koirieni kanssa kaikenlaisia, toisinaan myös vinttikoirille vähän epätyypillisempiä juttuja. Olen jo lähes kyllästymiseen saakka kuunnellut luentoja siitä, kuinka vinttikoira on kaikin puolin oppimiskyvytön eikä sen kanssa voi harrastaa suurin piirtein mitään muuta kuin muovipussin jahtaamista - tämä erittäin asiantuntevan pk-rotuharrastajan suusta. Eikä sitä edes VOI kouluttaa, koska sen vietit kärsivät. No, tämänkin uhalla ilmoittauduin Dinan kanssa BH-kokeeseen valmentavalle kurssille. BH-koe on palveluskoirien käyttäytymiskoe, joka on läpäistävä voidakseen osallistua palveluskoirakokeisiin. Lisää kokeesta Palveluskoiraliiton sivuilla. Me nyt ei ihan sinne saakka haaveilla, vaan päätin lähteä treenaamaan BH-kokeeseen ihan vaan huvin vuoksi, kun on niin kiva päästä pätemään. KoiraNetin mukaan vuosina 2004-2014 ainoastaan kolme whippettiä ovat suorittaneet BH-kokeen hyväksytysti.

Edellisen kerran olen ollut koulutuskentällä Sampan kanssa vuonna 2006. Ehkä. Dina tuijotti minua epäuskoisena ja vuoroin vilkuili vieressä leikkivää berninpaimenkoiraa. "Oletko tosissasi?!" En ollut vielä ennen tätä päivää ihan tarkalleen hahmottanut mihin olen (taas) ryhtymässä, mutta pikkuhiljaa se alkoi selvitä. Ensin vähän leikittiin, treenitaskusta löytyi Dinan rakas, tanskalaisesta viikinkimuseosta ostettu jäniksennahka. Hiukan houkutellen Dina lähti leikkiin, selkeästi se mietti olenko mennyt sekaisin. Sitten sivulletuloa, lihapullalla ohjaten se oikea paikka löytyi ainakin joka kolmannella. Seuraamisen hinkkaamiseen olen päättänyt suhtautua huumorilla, ja onneksi ohjaajamme oli samoilla linjoilla. Paikka on "siellä päin", mutta enimmäkseen onneksi olemme samalla neliömetrillä... Treenin suurin yllätys oli ehdottomasti se, että Dina kesti paikkamakuussa jopa kaksi parin minuutin pätkää (tosin, nousi puolivälissä, mutta toisella puolella oli jonkin verran häiriötä)!! Koira, joka ei edes mennyt maahan vielä viime syksynä! Ihan huipputreenit kyllä, ja ihan huippukoira! Dina tuntui ensijärkytyksestä toivuttuaan myös jotenkin kummallisella tavalla nauttivan vähän erilaisesta tekemisestä, ja ihana kyllä huomata miten hurja työmotivaatio sillä on.

Kevät tulee kovaa vauhtia, ja onneksi on piakkoin luvassa näitä hiukan tutumpiakin harrasteita. Innan maastokirja saapui, ja heti lähti parit kisailmot matkaan. Viime viikolla likka pääsi mitan alle, ja tulokseksi saatiin varsin mukava 46,6cm. Kauaa ei onneksi tarvitse odottaa, kuukauden päästä pääsee taas pakkaamaan autoa! Vihdoin on kevät!

I like to do diffenent things with my dogs, even though they weren't very typical activities for sighthounds. I have heard numerous lectures about how it is impossible to train a sighthound, and how it ruins dog's capacity to hunt. Yeah right. I've decided to train with Dina on a Behavioral Test, which is mostly targeted for real working dogs. I think it would be cool to pass the test, because there are only 3 whippets, who have passed the test in past 10 years.

We had our first training session last week, and Dina was awesome! We did stuff which wasn't very familiar for either of us (following on a precise position next to me, sit next to me, lie still on the ground when another dog is working next to us), but I think Dina really has great working moral. We really had fun.

Soon we're having more familiar hobbies, when our coursing season starts in few weeks. Inna got her coursing lisence, she had her measurement last week, and it was nice: 46,6cm. Finally it's spring!

torstai 20. maaliskuuta 2014

Koiranomistajan elämän tähtihetket, osa 257

Neljän koiran lauma syö kohtuullisia määriä lihaa kuukaudessa, joten ajattelin olla fiksu ja ostin "vähän isomman" satsin lihaa - reilut 20 kiloa hevosta. Pari pikku yksityiskohtaa jäi kuitenkin huomioimatta tällä kertaa...

Ensinnäkin, 20 kiloa on paljon. Ainakin, kun se täytyy piilottaa pienen kaksion kaappipakastimeen. Oli melko hieno fiilis yrittää moikata portaissa vastaan tulevaa naapuria ja yrittää olla huomaamatta sen järkyttynyttä ilmettä, kun raahaa lihalaatikkoa portaita ylös omalle ovelleen (tästä ei kannattane mainita työpaikan kahvihuoneessa).

Toisekseen, hevonen on iso eläin, ja kun se paloitellaan "sopivammiksi annospalasiksi", yhden palan paino on noin 2-4 kiloa. Tässä kohtaa keittiöveitsikin tuntui lähinnä kertakäyttöruokailuvälineeltä, ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tunkea palat pakastimeen Prisman muovikasseissa. Ennen kuin muutama nälkäinen kuono hoitelee palaset parempaan talteen. Huomenna menen ostamaan kirveen.

Meillä siis syödään muutamat seuraavat viikot hevosen lihaa...

Four dogs eat quite much, so I tried to be smart and bought a bit bigger box of meat. I left some little details unnoticed...

First, 20 kilos is a lot - at leat when you have to store it in a small fridge. When carrying the box to my door, one of the neighbours passed me in the stairs. It's hard to pretend not to notice his scared face. Second, horse is a big animal, so the "pieces" are also big. So, I had no other choice but put the 2-4 kilogram "bites" into a fridge in a plastic bags, before some very hungry dogs take care of it all...

But now the dogs have a lot of food!

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Eräänä kauniina päivänä

Maastokausi korkattiin maaliskuun toisena viikonloppuna Padasjoella, mutta me lomailimme Kuhmalahdella samoissa maisemissa missä vietimme joulua. Viikonlopuksi sattui mitä ihanin ulkoilusää...

Coursing season started on 2nd weekend of March, but we had a weekend holiday in Kuhmalahti, where we also spent Christmas. The weather was the most beautiful...