Ruotsin valloitus

Moninaisten sattumusten summana pidin loppukesälomani elokuun loppupuolella, ja tottahan "kesäloma" tarkoitti (jälleen) yhtä hullua päähänpistoa...

Turneemme alkoi keskiviikkona 20.8. Helsingin Tuomarinkartanon radalta. Olin ilmoittanut mustat tytöt HVK-Cupiin 480m sijoituslähtöön. Kaikki katastrofin ainekset olivat ilmassa, kirjaimellisesti: puoli tuntia ennen kisan alkua ukkosti ja vettä tuli kuin erään naisihmisen hanurista. Kisan alkuun sade sopivasti taukosi ja tyttöjen lähtö saatiin juostuksi lähes kuivin taminein. Olosuhteista huolimatta Lara paransi omaa 480m ennätystään, uudet numerot 33,50s ja kolmas SERTK! Dina ei tällä kertaa kv-rajaa alittanut, mutta ihan kivasti kulki juoksu. Tyttöjen lähdön jälkeen taivas sitten repesikin lopullisesti, ja loppukisa jouduttiin perumaan. Joskus käy tuuri oikeissa kohdissa!

Due to several coincidences, I spent the rest of my summer vacation at the end of August. Surely this ment (again) something crazy...

First, the black girls ran at Helsinki, Tuomarinkartano track racing competition on 480m. The weather was poor, there was a thunder storm just before the race started. Luckily it was over before the girls start. Lara did a fantastic job, new PB 33,50 on 480m! Dina had a nice run too, but the time wasn't best of her. Later the weather got worse, and the rest of the races got cancelled. Sometimes I have luck!

 Torstai kuluikin näissä merkeissä / Thursday went like this

 On the road!

Varsinaisen retkemme päämäärä oli Göteborgin pohjoispuolella sijaitseva Lycke ja kansainväliset maastokisat. Matkalla pysähdyimme yökylään Annen ja Jonaksen luona, olipa ihanaa nähdä taas! Tuhannet kiitokset vielä! Lauantaina ajelimme Kungälviin, jossa yövyimme ihanassa hostellissa ihan oikean linnan takapihalla!

Our aim was Lycke, which was located north from Göteborg, and the INT LC competition. We stayed overnight at Anne and Jonas, thank you so much! It was so nice to see you again! On Saturday we drove to Kungälv, where we slept at the backyard of a real castle!

Sunnuntaiaamu koitti yllättävän äkkiä. Kuuden maissa olimme jo kisapaikalla, mutta sitten eivät hommat menneetkään niinkuin Strömsössä. Muutaman erittäin jännittävän käänteen ja usean tunnin odottelun (ja parin kahvikupillisen) jälkeen päästiin kuitenkin viimein itse asiaan. Tytöt juoksivat lähes peräkkäisissä lähdöissä, mutta onneksi sain parikin mieshenkilöä avuksi! Kiitos asianosaisille! Keliolosuhteet vaihtelivat auringonpaisteesta kaatosateeseen, eikä ilman teknisiä ongelmiakaan selvitty. Lopulta melkoisen odottelun jälkeen kilpailuttajille ilmoitettiin, että kisassa juostaan vain yksi kierros, eli palkinnot jaetaan alkuerätulosten perusteella.

Sunday morning came very quickly. Around 6 am we were at the coursing place, but then the things didn't go so smooth. Afterall (and after several cups of coffee), the girls got to the field. Their starts were close to each others, but luckily I had extra hands! Thank you! There was also some tecnical problems, and after a long wait we got the information that the prizes are given according to the results of the first round.

Sitten putosikin varsinainen pommi: Inna voitti nartut, ja sai SERTin ja CACILin!!! En ollut uskoa korviani (ja silmiäni, koska näin Innan kirjan pinkan alimmaisena...)! Minun pieni raidallinen lelutiikerini, meni ja voitti! Pari kyyneltäkin siinä taisi vierähtää. Innan velipoika Isac korjasi potin urosten sarjassa (tosin ilman CACILia, koska Isac juoksi kansallisessa luokassa koska sillä ei ole vielä Ruotsin sääntöjen mukaista mittaustulosta). Aivan mahtava päivä sisaruksilla!!

Then the real bomb exploded: Inna won the whippet female class with CAC and CACIL!!! I couldn't believe my ears (or eyes, because I saw Inna's license book at the bottom of the book pile...) My sweet toy tiger! There was a couple of tears too. Inna's brother Isac won the male class (though without CACIL, because of a lacking measurement result). What a day!!!

 

Maanantaiaamuna aikaisin olimme Tukholmassa laivajonossa, ja tiistaina iltapäivällä kotona. Olipahan reissu kaikkine mutkineen, mutta erinomaisen hyvä sellainen! Kiitos kaikille meitä reissun aikana majoittaneille tai muuten viihdyttäneille tahoille. Samana viikonloppuna juostiin SM-maastot, joista valitettavasti saimme melko ikäviäkin uutisia. Lämpimät osanotot asianosaisille <3

Early monday morning we were in Stockholm, and tuesday afternoon at home. What a trip, with all possible turns, but a very good one! Thanks to those who accomodated and entertained us during our trip. On the same weekend there was LC Finnish Championship, which didn't have so pleasant results. Warm sympathies to all litigants, so sorry for your loss.

Oikomishoidossa

Sosiaalisessa mediassa käydään kuumaa keskustelua harrastus- ja urheilukoirien huoltamisesta, mikä on tärkeää, tarpeellista tai turhaa. Itse olen nyt parin vuoden ajan käyttänyt koko porukan säännöllisesti pari-kolme kertaa vuodessa osteopaatin käsittelyssä, ja siitä on ollut hurjasti apua. Lisäksi hieron koko porukan itse muutamia kertoja kuukaudessa, arkirutiineihin kuuluvat lisäksi venyttelyt sekä erilaiset päivittäin annettavat lisäravinteet. Ongelmallisimmat tapaukset omassa porukassa ovat/olivat Sämpy-vainaan kipuileva kaularanka, pappakoira kun ei pahimmillaan saanut päätään käännettyä. Dinalle säännöllinen huolto on myöskin tarpeen, koska sen vasen silmä on sokea ja se liikkuu sen vuoksi jo lähtökohtaisesti vinossa. Lauman nuorimmaiset ovat käyneet näytillä lähinnä varmuudeksi, ja joka kerralla on pientä hienosäädön tarvetta ollutkin.

Tänään matkasimme jälleen Pohjanmaalle "päiväkahville" Jaana-Kaisan luo Tmi Terveystassuun. Dinan etupää on kuormittunut agiharrastuksen myötä hyvinkin paljon, ja jälleen löytyi lukkoja C-Th -rangan ylimenoalueelta. Lisäksi Dinalla on lanneselässä yksi vakiopaikka, joka vaatii oikomista. Bonuksena tarkastettiin vielä toukokuussa vammautunut takajalan varvas, joka vaikutti parantuneen hyvin. Pientä fleksiosuunnan liikerajoitetta nivelkapselin vaurioitumisen seurauksena on havaittavissa, mutta ei mitään sellaista mikä rajoittaisi harrastamista. Pientä löysyyttä on havaittavissa ylempänä kinnernivelessä, odotettavissa on että jompaan kumpaan kehittyy myöhemmin nivelrikkoa, mutta hyvällä oheishuollolla sekä nivelvalmisteiden käytöllä koiralla on edessään vielä paljon aktiivisia vuosia. Kovalla käytöllähän tuo koira on ollut, että sikäli en ole yllättynyt.

Inna on käynyt Jaana-Kaisan käsittelyssä vasta muutaman kerran eikä aiemmilla kerroilla ole mitään isompaa löytynyt. Innalla on selkeästi jäntevämpi lihaksisto kuin mustilla tytöillä, joten hiukan jännityksellä olen sen kilpailu-uran aloitusta seuraillut (lähinnä siksi, tarvitseeko se tiheämpää huoltoa kuin muut), mutta C-Th -ylimenoalueen muutamaa fasettilukkoa lukuunottamatta Pikkutiikeri oli oikein hyvä. Sikäli iloisesti yllättävää, koska Inna on kovin liikkuvainen ja vauhdikas tapaus. Kaulalta tosin löytyi melko tuore lihasvamma, mutta se on jo onneksi paranemaan päin.

Lara on kudostyypiltään selkeästi pikkuserkkujaan joustavampi, eikä nytkään löytynyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Kesäkuinen lihasjumiepisodi tosin oli jättänyt jälkeensä lannerankaan sekä hännänjuureen (...?!) lukkoja, mutta nekään eivät olleet pahoja. Saamme siis hyvillä mielin lähteä Ruotsinvalloitukseen ensi viikolla! Kiitos Jaana-Kaisalle jälleen porukan oikomisesta!

 

Today we travelled to Western Finland and the girls met osteopath Jaana-Kaisa in Tmi Terveystassu. They usually have an osteopathic treatment 2-3 times per year, in addition I massage them a few times per month. Dina usually has some tightness in her neck, and there was some also this time. Her injured toe was also taken care, and it seemed fine. There is a high possibility of osteoarthritis in her older days, but with a regular treatment and dietary supplements she has many active years left. Inna has tight muscles, but there was only minor tight spots in her spine - which was a pleasant surprise, because she moves so much. Lara usually doesn't have bigger problems, this time either, even though she had lower back pain earlier this summer. So, we've got permission for the "Sweden Conquest" next week!

Agiavautumista

Jos muilla osa-alueilla harrastusrintamalla meneekin ihan kohtuullisesti, agilityssä sen sijaan uimme Dinan kanssa syvissä vesissä. Keväällisen varvasvamman vuoksi olimme pois treeneistä pari kuukautta, joka sitten valitettavasti näkyi suorituksissa... Harmittaa, tavoite oli päästä kisaamaan syksyllä, mutta eipä tilanteelle oikein voi mitään. Uusia ongelmia tuntuu pompsahtelevan esiin, milloin se on joku yksittäinen este, milloin ohjaus, milloin koirasta johtuva. Viimeisimpänä kirsikkana tähän katastrofikakkuun totesimme yhdessä kouluttajamme kanssa Dinan hyppytekniikan melko karmeaksi - sitähän se on aina ollut, mutta parin viikon takaisissa treeneissä Dina veti huolella päin rengasta, ja minä lähdin itkua nieleskellen treeneistä. Treenin puutteestahan se enimmäkseen johtuu, mutta se ei poista sitä tunnetta, joka tällä hetkellä on koko lajia kohtaan: syvä epätoivo ja ankara v-harmitus. Täytynee ryhtyä toimenpiteisiin kunhan tytöt käyvät osteopaatin käsittelyssä ja päästään taas kisarupeamasta yli. Erästä harrastajakollegaani lainatakseni, "antaa saa, mutta periksi ei koskaan."

We've had some difficulties in agility with Dina. Her toe injury in spring caused a 2 months long period off from training, so now we're quite far from our usual standard. I had planned some agility competitions for us, but we still have a lot of work to do, including some new problems besides the old ones (me being too slow, Dina being too fast, younameit). After the girls have their ostheopatic treatment and our racing tour is over, I may have to take action on this...