Oikomishoidossa

Sosiaalisessa mediassa käydään kuumaa keskustelua harrastus- ja urheilukoirien huoltamisesta, mikä on tärkeää, tarpeellista tai turhaa. Itse olen nyt parin vuoden ajan käyttänyt koko porukan säännöllisesti pari-kolme kertaa vuodessa osteopaatin käsittelyssä, ja siitä on ollut hurjasti apua. Lisäksi hieron koko porukan itse muutamia kertoja kuukaudessa, arkirutiineihin kuuluvat lisäksi venyttelyt sekä erilaiset päivittäin annettavat lisäravinteet. Ongelmallisimmat tapaukset omassa porukassa ovat/olivat Sämpy-vainaan kipuileva kaularanka, pappakoira kun ei pahimmillaan saanut päätään käännettyä. Dinalle säännöllinen huolto on myöskin tarpeen, koska sen vasen silmä on sokea ja se liikkuu sen vuoksi jo lähtökohtaisesti vinossa. Lauman nuorimmaiset ovat käyneet näytillä lähinnä varmuudeksi, ja joka kerralla on pientä hienosäädön tarvetta ollutkin.

Tänään matkasimme jälleen Pohjanmaalle "päiväkahville" Jaana-Kaisan luo Tmi Terveystassuun. Dinan etupää on kuormittunut agiharrastuksen myötä hyvinkin paljon, ja jälleen löytyi lukkoja C-Th -rangan ylimenoalueelta. Lisäksi Dinalla on lanneselässä yksi vakiopaikka, joka vaatii oikomista. Bonuksena tarkastettiin vielä toukokuussa vammautunut takajalan varvas, joka vaikutti parantuneen hyvin. Pientä fleksiosuunnan liikerajoitetta nivelkapselin vaurioitumisen seurauksena on havaittavissa, mutta ei mitään sellaista mikä rajoittaisi harrastamista. Pientä löysyyttä on havaittavissa ylempänä kinnernivelessä, odotettavissa on että jompaan kumpaan kehittyy myöhemmin nivelrikkoa, mutta hyvällä oheishuollolla sekä nivelvalmisteiden käytöllä koiralla on edessään vielä paljon aktiivisia vuosia. Kovalla käytöllähän tuo koira on ollut, että sikäli en ole yllättynyt.

Inna on käynyt Jaana-Kaisan käsittelyssä vasta muutaman kerran eikä aiemmilla kerroilla ole mitään isompaa löytynyt. Innalla on selkeästi jäntevämpi lihaksisto kuin mustilla tytöillä, joten hiukan jännityksellä olen sen kilpailu-uran aloitusta seuraillut (lähinnä siksi, tarvitseeko se tiheämpää huoltoa kuin muut), mutta C-Th -ylimenoalueen muutamaa fasettilukkoa lukuunottamatta Pikkutiikeri oli oikein hyvä. Sikäli iloisesti yllättävää, koska Inna on kovin liikkuvainen ja vauhdikas tapaus. Kaulalta tosin löytyi melko tuore lihasvamma, mutta se on jo onneksi paranemaan päin.

Lara on kudostyypiltään selkeästi pikkuserkkujaan joustavampi, eikä nytkään löytynyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Kesäkuinen lihasjumiepisodi tosin oli jättänyt jälkeensä lannerankaan sekä hännänjuureen (...?!) lukkoja, mutta nekään eivät olleet pahoja. Saamme siis hyvillä mielin lähteä Ruotsinvalloitukseen ensi viikolla! Kiitos Jaana-Kaisalle jälleen porukan oikomisesta!

 

Today we travelled to Western Finland and the girls met osteopath Jaana-Kaisa in Tmi Terveystassu. They usually have an osteopathic treatment 2-3 times per year, in addition I massage them a few times per month. Dina usually has some tightness in her neck, and there was some also this time. Her injured toe was also taken care, and it seemed fine. There is a high possibility of osteoarthritis in her older days, but with a regular treatment and dietary supplements she has many active years left. Inna has tight muscles, but there was only minor tight spots in her spine - which was a pleasant surprise, because she moves so much. Lara usually doesn't have bigger problems, this time either, even though she had lower back pain earlier this summer. So, we've got permission for the "Sweden Conquest" next week!