Sukuloimassa

Tehtiin joulun jälkeisenä viikonloppuna pikku sukulaisvierailu ja käytiin moikkaamassa kaikki Savo-Pohjois-Karjala-Pohjois-Pohjanmaa -akselilla asuvat Metallicat. Sepäs olikin kyllä mahtava reissu! Kaikki ovat kasvaneet mukavasti ja aikuistuneetkin, ehkä pojat hiukan tyttöjä enemmän. Mitan allekin kokeiltiin, ja ihan mukavallehan nuo näytti. Kaikki tuntuivat muistavan Ekamamman, ja tytöt pääsivät leikittämään kaikkia. Kuviakin otettiin, mutta tuollaisten elohopeoiden kuvaaminen oli vähän haastavaa...

After Christmas we made a trip to visit all the kids who live North from us. That was indeed a fun trip! All of them have grown very nicely, maybe the boys are a bit more adult than girls. All of them seemed to remember me, and my girls got to play with all of them. We took also some pics, but it was quite challenging, because they are as lively as quicksilver...

Vas. Eddy (Enter Sandman), Ella ja Enya

 Vas. Ella, Enya ja Charlie (Fade to Black)

 Vas. Ella, Enya ja Jasper (Master of Puppets)

Vas. Lara, Ella, Enya ja Esme (Cyanide)

Harrastustauolla

Viimeiseltä kisareissulta palatessa takki oli kyllä niin tyhjä, että kamojen purkamiseenkin meni pari päivää. Jotenkin vuosi vuodelta käynyt rankemmaksi tämä harrastaminen, jospa tässä taas talven aikana saisi univelat nukuttua ja toukokuussa taas olisi intoa lähteä reissuun. Ensi vuosi meneekin ihan harrastaessa, yhtä luvattua toimihenkilötehtävää lukuunottamatta aion kerrankin keskittyä vaan olennaiseen! Syyskuun alusta alkaen on siis vaan maattu sohvalla ja syöty. Kelitkin on kyllä olleet vähän mitä sattuu, joten ei ole paljoa pimeässä ja märässä rämpiminen ketään kiinnostanutkaan.

When we came back home from the last LC trip, I was so exhausted it took several days to empty my car. Every year it seems to get harder, hope I'll get a decent rest before the next season. I've planned for next season only do LC and racing for fun, without any volunteer work (well, I've promised to do one, so that's the only). Since october, we've only been lying on the couch and eating. Though, the weather has been awful, just wet and darkness, so no one has been very keen on going out.

No, onneksi sentään kasvatinomistajani ovat olleet ahkerana! Esme (D. Cyanide) piipahti marraskuussa Jyväskylän KV-näyttelyssä pentuluokassa, tällä kertaa jäi ilman KP:ta mutta Esme esiintyi aivan esimerkillisen hienosti ja pokkasi muikean arvostelun! Näyttelyn jälkeen Esme perheineen poikkesi vielä kahvittelemaan, olipas kiva nähdä!

"Hyvin rakentunut pentu. Aavistuksen voimakas otsa. 

Miellyttävä ilme. Kaunis kaula. Erittäin hyvä runko. 

Hyvä ylälinja. Hyväasentoiset raajat. 

 Liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös."

(Paavo Mattila, Suomi)

Esme (D. Cyanide) performed in Jyväskylä Dog Show in November, she had been entered in puppy class. This time, no HP, but a very nice critique instead! After the show, Esme and family visited us for a cup of coffee. It was so nice to see you!

"Well built puppy. Slightly strong forehead.

Nice expression. Beautiful neck. Very nice body.

Good topline. Well constructed limbs.

Moves well. Nice behaviour."

(Paavo Mattila, Finland)

Joulukuun loppupuoliskolla saimme tällaisen ihastuttavan nuoren herran kylään. Eddy (D. Enter Sandman) tuli pariksi viikoksi hoitoon, ja jätkä sujahtikin porukkaan yllättävän kivuttomasti. Mitä nyt kaksi vanhinta hapannaamaa irvisteli poikaparalle viikon verran, mutta nuorisolla on ollut hauskaa koko rahan edestä. Selkeästi Eddyä jo tytöt kiinnostaa, mutta isänsä tapaan hän on herrasmies ja uskoo kun sanotaan.

Kuvat Riina Lummekari

 

In mid-December, we had a lovely visitor. Eddy (D. Enter Sandman) stayed with us for a couple of weeks, and everything has gone so smooth. Well, the two grumpy old ladies have been showing their teeth for a poor kid, but the youngsters seem to enjoy each others' company. Eddy already knows about girls, but like his dad, he is a true gentleman and doesn't bug too much.

Tuli sitten viimein hommattua tilavampi autokin, kun pikkuauto vaihtui heti kerralla pakettiautoon. Kohtapian pääseekin siis rakennushommiin.

Finally, I bought a new car, my tiny car was placed by a big van. Soon there'll be some building project...

Miten meni noin omasta mielestä?

No eihän se yhtään hullummin mennyt, kausi 2015. Inna paransi viime kauden nelossijansa kakkoseksi. Harmittaa kyllä edelleen ne surkeasti menneet karsinnat, mutta katse eteen ja suupielet ylöspäin...

It wasn't so bad after all. Last year Inna was #4 on a Finnish LC Ranking List, this year she is #2! Well done!

Dina

1. ja SERT + DK KVA-M Tanskasta

SMMissä sijoitus viimeinen

Latvia/Viro kisoissa ei mainittavaa menestystä mutta kivat juoksut

Radalla pari starttia, ei SERT-aikoja

1. in Denmark, with CAC and CH-title

Finnish LC Championships, placement last

Latvia/Estonia, nice runs but no success

Couple starts on track, not very good times 

Lara

Pentujen ja kiiman välissä yksi maastokisa Suomessa, josta DVM 5.

Latvia/Viro kisoissa ei mainittavaa menestystä mutta kivat juoksut

Radalla yksi startti, josta voitto - epäpuhtaalla juoksulla

Between pups and heat, one LC competition in Finland (Derby 5.)

 Latvia/Estonia, nice runs but no success

One start on track, placement 1/3 but not a clean run 

Inna

CVM 2.

DVM 2.

SMM 3.

FI & SE & NO & POHJ KVA-M SuomiCupista

2. ja SERT + DK KVA-M Tanskasta

Radalla muutama startti joissa vauhti ei vielä riittänyt lähellekään kärkeä. Viime vuoden hankaluudet huomioon ottaen tämä on kuitenkin merkittävä saavutus!

Vice-Cup Winner

Vice-Derby Winner

Finnish LC Championships 3rd

 LC CH titles from Finland, Sweden, Norway and Denmark, also Nordic LC CH title

Couple starts on track, poor times but considering all the problems last year, this is very significant achievement!

Viimeiset reissut

Niin se loppui tämäkin kausi, meidän osalta tosin jo elokuun lopussa mutta blogipäivittelyyn ei ole muka ollut aikaa. Tai oikein kiinnostustakaan.

Aloitetaan aikajärjestyksessä. SM-maastot juostiin tänä vuonna 21.-22.8. Keski-Suomen kupeessa Humpissa, järjestäjänä oma edustuskerhomme Mopet Show. Saatiinkin aikaan melkoinen spektaakkeli; paikka oli mitä mahtavin, ilma upea ja palkintojenjaon kruunasi maammelaulu! Tästä on paha enää paremmaksi pistää. Henkilökohtaisella tasollakaan ei mennyt hullummin, Inna esitteli taas kykyjään finaalissa ja nousi alkuerän hyvin keskinkertaisen juoksun oikeuttamalta 8. sijalta peräti kolmanneksi. Ja jälleen luokan parhaat finaalipisteet. Ärsyttävää... Tulokset SVKL:n sivuilla.

Kuva: Marko Pessi

Kuva: Riina Lummekari

This year, the Finnish Coursing Championships took place in Humppi, Middle Finland, on 21st and 22nd August. Our own club Mopet Show was the organizer, and what a spectacular event it was! The place was awesome, weather was nice, and the prize ceremony was crowned by the Finnish national hymn. At personal level, it wasn't bad either. Inna made it again, poor run with 8th place on first round, and highest final points of the class and final placement 3rd! It's getting a bit annoying... Results here.

 

No, uutta matoa koukkuun. Loppukauden suunnitelmana oli käväistä tyttöjen kanssa Latvia/Viro turneella viikko SMMien jälkeen, ja sitten päättää Innan kanssa kausi Vaasaan kv-maastoihin. Viroon meidän matkaseuraksi oli lähdössä Riina itskupoikien kanssa. Odotukset olivat korkealla, mutta melko nopeasti tultiin maan pinnalle: Inna aloitti juoksun juuri lähtöä edeltävänä iltana. En muista että olisi hetkeen ollut otsasuoni näin pinkeänä, mutta minkäs teet. Tampereella tehtiin pikku vaihtarit aamuyöstä, Riina ja pojat hyppäsivät kyytiin ja Inna jäi hoitoon. Tallinnaan saakka päästiin varsin kivuttomasti, mutta heti satamasta lähtiessä rankkasade ja piittaamattomat kanssa-autoilijat aiheuttivat hiukan ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Perille Pärnuun päästiin kuitenkin jo hyvissä ajoin päivällä. Ehdittiin vielä tehdä kävelylenkki rannalla, ja maisemissa ei ollut kyllä moitittavaa! Kaikki kuvat ottanut Riina Lummekari.

 Onnellisia lehmiä jättilaitumella meren rannalla

 Ryhmäkuva

Siellä se meri on

Well, show must go on. Our master plan was to do a little Baltian tour a week after the Championships, and then a week after that Vaasa INT LC's. I had high hopes, but they were chrushed down before we even left home. Inna started her heat. I can't remember when I was so pissed off last time, but what can you do... So, we stopped by in Tampere, and switched Inna to Riina and the boys, and headed to Helsinki Harbour. We arrived in Pärnu early friday afternoon, and we had plenty of time for a nice walk on the beach. The view was just perfect!

Lauantaiaamuna ajeltiin Latvian puolelle Rujienaan. Dinan ja Laran suhteen tavoitteeni oli ainoastaan se, että koirat pääsisivät ehjänä maaliin. Aika kuluikin mukavasti muiden suomalaisten kanssa seurustellessa, tuplakisa oli houkutellut paikalle muitakin.

 Lara (sin.) 4/4

Dina (pun.) sai juosta sekä alkuerän että finaalin Fila-äipän kanssa. 

Kaksi oikein kivaa juoksua joista ei vauhtia puuttunut, Dinan sijoitus 3/4.

Joukkueemme menestyksestä vastasi Nooa, joka voitti yk-itskut ja sai Latvian sertin! 

Matkalla takaisin majapaikkaan pysähdyttiin ihailemaan maisemia:

Early saturday morning we headed to Rujiena, Latvia. There were bunch of other finns, too, so we spent time by socialize with the others. My aim for the girls was to run safe, and they did. Lara was placed 4/4, Dina 3/4. Dina ran both runs with her mom Fila, and there was enough speed indeed... Our team had some success after all, Nooa won the oversize IG class with Latvian CAC! On the way back to hotell we stopped to take pics of the lovely view. 

Sunnuntaina ajeltiin vähän matkan päähän kv maastoihin. Whippetluokka oli kylläkin poisjääntien vuoksi niin pieni, että CACILia ei jaettu. Aamupäivän keli oli kiva vaikkakin tuulinen, mutta pahaksi onneksi juuri ennen Dinan finaalijuoksua alkoi satamaan kaatamalla. Kisa keskeytettiin, mutta vedin Dinan pois finaalista jotta ei suotta tulisi liukastumisia märällä nurmella.

 Dina iloitteli koko rahalla. Sijoitus luonnollisesti 5/5.

Lara pinnisteli hienosti sijalle 3/5.

Nooa juoksi jälleen upean juoksun aluerässä, mutta pahaksi onneksi liukastui finaalissa ja kolautti polvensa rissaan ja matka katkesi siihen. Pikku ensiavun jälkeen selvittiin pelkällä säikähdyksellä, onneksi! Yövyimme vielä yhden yön Männiku hotellissa, ja hyvinnukutun yön jälkeen oli oikein mukava lähteä kotimatkalle. Se kausi oli sitten siinä.

On sunday we drove few kilometers to south from our hotell for the INT LC competition. There was only 5 standard whippets, so no CACIL though. The weather in forenoon was nice, but just before Dina's run it started to rain. So, we had a break and the race continued when the rain stopped, but I took Dina off the finals to avoid injuries because the field was very wet. So, Dina was placed 5/5, and Lara nicely 3/5. Nooa was again amazing on the 1st round, but unfortunatelly he slipped and hurt his knee. It looked very bad, Nooa was limping, but after quick first aid he was fine. We stayed one more night in Männiku hotell, and next forenoon we headed back home. So, that was the end of our season.

Radalla

Koska kaikki kisaavat koirani ovat jo maastovalioita, en viitsi juoksuttaa niitä tavallisissa kansallisissa pikkukisoissa. Derbyjen jälkeen olikin siis luvassa pikku tauko maastoista, seuraavat ovat SMM:t ja sitten lähdemmekin taas pikku retkelle. Sen sijaan käytiin Etelä-Suomessa harjoittelemassa ratajuoksua reilun viikon sisään kolme kertaa...

Since all my adult girls are LC CH's, I don't want to race them in small national competitions. So, after LC Derby, there's a little break before LC Finnish Championships, and after that we'll have a little trip again. Meanwhile we had some time to practise track racing, and we visited in Southern Finland three times in 1,5 weeks...

 Kuvat Riina Lummekari

Keskiviikkona 22.7. Kartanon Kannussa juoksivat Inna (280m sijoitus, aika 19,88s, 3/4) ja Dina (480m sijoitus, 34,44s, 2/2). Kummastakaan ei nyt mitään suurempaa mainittavaa, Inna sentään paransi enkkaansa vajaalla sekunnilla, mutta teknisesti sen juoksu on vielä aika huonoa. Dina juoksee jo aika liki kiskoa, mutta aika reilusti se jäi kv-ajasta. Pikkutytötkin pääsi treenailemaan, ja sepä olikin super-hauskaa etenkin Ellan mielestä!

On wednesday 22nd June, in Helsinki Kartanon Kannu -race, Inna ran 280m (time 19,88s, placement 3/4) and Dina 480m (time 34,44s, placement 2/2). Both were "ok", Inna is technically not very good yet, but she made a new personal best. Dina runs closer to the rail, but she is slow. Little girls had a short training session too, and that was so fun, specially Ella loved it!

 Kuvat Riina Lummekari

Lauantai 25.7. vietettiin aurinkoisessa säässä Hyvinkäällä Whippet-Harrastajien ratamestaruuskisoissa, mihin olin ilmoittanut Laran. Larppi juoksikin heti ensimmäisessä lähdössä kovassa seurassa, mutta lähtö jouduttiin ottamaan uusiksi vieherikon vuoksi. Toisella yrittämällä päästiin matkaan, ja viimeiseen kaarteeseen saakka Lara sinnitteli hännillä. Seurasin lähtökopin takaa, kun se hienosti pujahtaa sisäradalle - ja juuri maalilinjalla kääntää päänsä jutellakseen vieressä juoksevalle Kyllille (Barchabell's Katharsis)! Noukin koiran vieheeltä ja odotan kun tuomarit kokoontuvat. Tuhat kirosanaa, ensimmäinen diski koko kymmenvuotisen harrastusurani aikana. Mutta ei, lähtö tuomitaan puhtaaksi, ja Lara vieläpä voittamaan se. Ärsyttää niin että otsasuoni on revetä.  Laran uran hienoin juoksu ja vieläpä voitto, paikka A-finaaliin mutta en missään nimessä voi laittaa sitä juoksemaan uudelleen, ja vielä täyteen lähtöön. Noh, loppupäivän pissikset saivat jälleen tutustua kisavilinään ja pääsivätpä taas kokeilemaan juoksuakin. Enya oli selvästi väsynyt päivän tapahtumista, mutta Ella kävi testaamassa 350m kopin ja voi kun oli hauskaa taas! Parin päivän päästä kisoista Lara aloitti juoksun, taisi löytyä kärttyilyyn (ONNEKSI) ihan oikea syy...

On Saturday 25th June, we spent a sunny day in Hyvinkää track at Finnish Whippet Club's Track Racing Championships where I had entered Lara. She ran in the first start in a tough company. After some minor problems with the lure, the dogs were on the way. In the last curve, Lara was hanging in but then she made a very nice passing through inner line - and then she turns her head to "have a conversation" with Kylli (Barchabell's Katharsis) who runs next to her! I grab her from the lure and walk with her while the judges talk about the start. It definitely should have been disqualification (which would have been first for my dogs during my 10 years hobbying career), but the judges decide it was clear. I'm so pissed off, this was Lara's nicest run, and she even wins the start and gaines a place to A final, but clearly I can't race her anymore on that day. So, the rest of the day I follow the races with little girls, and they even got a chance to practise again a little. Enya was a bit tired already, but Ella ran through an open box, and that was SO fun! A couple of days after the races, Lara started her heat, so LUCKILY there was a real reason for her being grumpy...

 

Kuva Riina Lummekari

Noh. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Joku ääni pään sisällä (no okei, whippetnarttuja oli ilmoitettu niin vähän että luokkia uhkasi yhdistäminen joten ajattelin kerrankin olla kiva...) pakotti ilmoittamaan Innan SM-ratakisoihin Helsinkiin 1.8., ja tällä kertaa reitti olikin jo varsin tuttu. Noista kisoista ei juuri kerrottavaa jäänyt, Inna oli odotetusti jumbosijalla B-finaalissa, mutta kaikki viimevuotiset vaikeudet huomioonottaen ollaan nyt jo kuitenkin voitettu aika paljon. Sitäpaitsi, Inna juoksi ekaa kertaa 350m kisalähdön, ja paransi finaalissa alkueräaikaansa puolisen sekuntia (ae 25,17s, fin 24,81s). Taidetaan kuitenkin Innan osalta jättää ratahommat ensi vuoteen. Joka reissulla on sentään ollut ykkösluokan seuraa, kun Riina on ollut kartturina ja tyttöjä ovat viihdyttäneet vuorotellen ihanat itskupojat Lenni ja Nooa. Nooa on vastannut siitä, että sentään joku mestari on meidänkin kyydissä kotiin lähtenyt - viikon sisään SICin mestaruus sekä yk-iskujen Suomenmestaruus! Onnea vielä! 

Lauantain reissun päätteeksi napattiin pikkutytöistä vielä uudet seisomakuvatkin, aika kivannäköiset ipanat vaikka omia taas kehunkin! Kumpikin on taas kasvanut niin pituutta kuin korkeuttakin, mutta kotimitalla vaikuttaisivat olevan ihan maltillisen kokoisia, n. 44-45cm.

Well, back to the drawing board. Some weird voice in my head (actually, a real voice who told that there wasn't enough standard whippet females for their own class, so I thought I would be nice...) told me to enter Inna to Finnish Track Racing Championships in Helsinki on 1st August. This time the road was familiar already. There was not much to tell about the race itself, Inna was placed 3/3 in B-final, but considering all the problems last year, we have won a lot! In addition, this was her first 350m start, and from the 1st run she improved her PB about 0,5 seconds (from 25,17s to 24,81s). Still, I think we'll get back on tracks next year. Luckily we have had 1st class company on every trip, when Riina and IG boys Lenni and Nooa have been keeping us company. Specially Nooa's races have been great, two national class championship (Finnish IG Club's Racing Championship and Finnish Track Racing Championship) in one week! Congrats again! 

At the end of our trip on Saturday, we took some new stacked pics of little girls. They look so great! Both have had more length and height, but bot are under 45cm by home measurement.

 

 Kuvat Riina Lummekari

Retkellä Savossa

Pari viikkoa sitten tie vei Kuopioon, johon oli saatu sovittua Metallicojen ekat viralliset pentutreffit! Mukaan olivat ilmoittautuneet Joensuun tytöt Esme ja Roosa sekä tietenkin Kuopiossa asusteleva Charlie, kaikkineen siis viisi. Hyvin tuntui ipanat vielä "ekamamman" muistavan, nähtiin isompaa ja pienempää hepulia. Toisiaan hetken tuumailivat, kunnes karauttivat porukalla kauheaan juoksuun pitkin monttua. Omaan silmään ovat ainaki vielä hyvinkin tasaista porukkaa, vaikka jokaisella on omat selkeät ominaispiirteensä. Tytöillä tuntuu luonnetta piisaavan, mutta hyvin mahtuivat vielä samaa kuoppaa kaivelemaan - kiva että typyköillä on yhteinen harrastus...

Two weeks ago, we headed to Kuopio, Eastern Finland, to meet the Metallicas! Along my girls, Roosa and Esme from Joensuu and Charlie from Kuopio came also. All of them recognized me, and after a few different kinds of hello's they met each others. They had so much fun at the sandpit, running and playing. They all still look very even, though everyone has their own unique temperament features. The girls are still quite spicy, but they played very nicely - and they still have the same hobbies...

Tytöt kaivurihommissa

Yhteiskuvan ottaminen oli sekuntipeliä...

Jäätiin Kuopioon Charlien luo yökylään, josta matka jatkui sunnuntaiaamuna Iisalmeen derbyihin. Innalle oli toiveissa kärkipään sijoitus - ellei jopa mantteli - kolmivuotiskilpailussa, Lara teki paluun pentulomalta joten sen kisakunto oli vähän kysymysmerkki. Alkuerästä tyttäret pistelivät tasapisteet ja lähtivät jaetulla 6. sijalla finaaliin. Onneksi eivät arpoutuneet pariksi sentään! Jo toisen kerran arvokilpailussa Inna veti luokan parhaat finaalipisteet, mutta alkuerän tukevan piste-eron turvin manttelin vei EMM-kolmonen Hippa, Fast Pack's Bumblebee ja Innan oli tyytyminen hopeasijaan. Laralle kiva vitossija, ihan kelpo paluu juoksuhommiin. Tulokset SVKL:n sivuilla.

We stayed over nightat Charlie's family, and early sunday morning we headed to Iisalmi for LC Derby, special competition for dogs who turn 3 years this year. I was hoping good results for Inna - even win - Lara was a question mark because she just returned from puppy holiday. After the 1st round girls were placed 6th with same points, in final results Inna 2nd (again, she got the best points from the finals, but that wasn't enough...) after ECC-3 Fast Pack's Bumblebee. Lara gained a very nice 5th place. Results here.

Lara kävi pyörähtämässä näyttelyssä Laukaassa, pikku kämmäilystä johtuen koira tuli ilmoitetuksi ihan väärälle tuomarille ja tuloksena KÄY-H. Lara oli tällä kertaa "ihan kiva".

Lara was entered into a dog show in Laukaa, but due to some little accidents, she was entered to a wrong judge. Result was G in working class. This time she was "enough this and that".

Good type. Excellent bones. Good head and expression.

Scissors bite. Ear carriage could be more even. Good neck.

Topline could be more typical curl. Too sloping croup.

Chest deep enough. Could have better front angulations.

Enough rear angulations. Unbalanced front and rear movement. Too sloping pasterns.

Mrs. Irina Polentaeva, FI

Whippetin mittaaminen: miksi ja miten

Jos mieli kisaamaan whippettinsä kanssa, kilpailukirjan saadakseen koiran tulee olla mitattu vähintään 12kk iässä. Mittauksen tulos ratkaisee, missä säkäluokassa koira juoksee. Rotumääritelmässä on määritelty whippetin ihannekoko, joten koirat, joiden mittaustulos jää alle maksimin, juoksevat omassa sarjassaan ja yli menevät omassaan. Eri säkäluokille on kotimaassa omat arvokilpailunsa, mutta kansainvälisiin FCIn arvokilpailuihin sekä kansainvälisiin kokeissa voivat osallistua vain rotumääritelmän mukaisiin mittoihin menevät koirat. Teknisesti siis mittauksen tuloksella ei niinkään ole väliä, koira saa joka tapauksessa kilpailla.

Mittauksen suorittaa kaksi koulutettua mittamiestä erikoisvalmisteisella, SVKL:n hyväksymällä mittalaitteella. Mittaustilaisuuteen koiran lisäksi tulee ottaa mukaan koiran rekisteritodistus sekä valmiiksi täytetty mittauslomake kolmena kappaleena. SVKL:n sivuilta löytyy kilpailukirja-anomus, johon mittaustulos kirjataan. Myös mittausohjeeseen kannattaa tutustua etukäteen.

Mittaus tulisi suorittaa rauhallisessa paikassa, mieluiten koiran kotona. Tämä ei kuitenkaan aina ole mahdollista, koska olisi kovin epäreilua ajeluttaa mittaajia ympäri kyliä. Usealla paikkakunnalla järjestetään tarvittaessa mittaustilaisuuksia, Whippet-Harrastajien sivuilta löytyy lisäksi lista mittamiehistä. Koiran kanssa olisi hyvä harjoitella etukäteen rauhassa seisomista, jotta itse mittaustilaisuus sujuisi mahdollisimman jouhevasti, ja ennen kaikkea, jotta koira olisi rento.

Mitattavan koiran tulee seisoa tasajaloin rentona, pää ei kuitenkaan saa laskea selkälinjan alapuolelle. Asento ei myöskään ole näyttelyasento, jossa koira seisoo turhan ryhdikkäänä - "varpaillaan" seisovan koiran mitta voi heittää todellisesta jopa useita senttejä!

Oikeaa asentoa voi ohjata ottamalla koiraa kevyesti kuonosta kiinni. Namien jatkuva syöttäminen ei ole kovin suotavaa, koska syödessään koira hiukan heiluu ja tarkan mittaustuloksen saaminen on hankalaa.

Kotona mittausta voi harjoitella seisottamalla koiraa seinän vieressä ja laskemalla kevyesti kirjan sen sä'än päälle. Mikäli koira on varautunut vieraita kohtaan, totuta sitä ennakkoon myös vieraiden ihmisten käsittelyyn.

Kun mittaus on suoritettu, maastokirja-anomuksen voi laittaa postiin saman tien, koska siihen ei vaadita koejuoksuja. Ratakirjaa anoessaan koiran tulee suorittaa yksi soolokoejuoksu ja kaksi ryhmäkoejuoksua, näistä löytyy seikkaperäisempi selostus yllämainituista linkeistä. Sitten voitkin alkaa perehtyä oikeanlaiseen kilpailuvarustukseen...

Yhtä ja toista

Edellisissä blogipostauksissa on tullut raportoitua vain reissujen kuulumisia, mutta onhan meille sattunut yhtä ja toista muutakin.

Dina ja Inna kävivät sydänultrassa Lahdessa toukokuun puolivälissä. Dinalle tämä oli jo neljäs kerta sitten kevään 2011, Innalle ensimmäinen. Uutiset olivat hyviä ja huonoja; Dinan tilanne ei ole juuri muuttunut suuntaan tai toiseen, pieni prolapsin alku tuossa vuotavassa mitraaliläpässä oli, mutta sen merkitys vielä toistaiseksi on mitätön. Arvot hyvät ja vuodon määrä edelleen pieni, harrastelua voidaan jatkaa normaaliin tapaan. Innan tuomio oli pettymys, mutta toisaalta ei yhtään yllättävä - siltä nimittäin löytyi täsmälleen samanlainen läppävuoto kuin Dinalta. Sivuääni on kuultavissa vain joka 3-5 lyönnillä, ultralla sitten on nähtävissä selvä vuoto. Ei myöskään vaikuta harrastuksiin, mutta jalostuskäyttö on Innan osalta unohdettava. Harmin paikka, mutta en uskalla ottaa riskiä.

On previous posts, I have been writing only about our trips, but there's also been all kinds of this and that in our life...

Dina and Inna had an ultrasound heart check in Lahti in mid-May. Dina has had already four checks since spring 2011, but for Inna this was the first. Dina's results were quite good, her situation is quite much the same as previous times, her status is stable. Inna's results were a disappointment for me, but not a big surprise. She has the same kind of leakage as Dina, no audible murmur in every beat, but with ultrasound there was a small leakage in her left mitral valve. It's not significant for coursing or racing, but unfortunatelly there's not going to be a litter for her. It's a big shame, but I can't take a risk.

Tanskan reissun jälkeen suuntasimme katseet EM-maastoihin. Valitettavasti poisjääntejä ei tullut, joten Inna ei päässyt juoksemaan. Vietimme kuitenkin viikonlopun Helsingissä harjoitellen karavaanarielämää lainavaunulla, itse olin talkoilemassa ja tottakai kaikki koirat olivat mukana. Harmiksi päivät olivat vähän turhan pitkiä eikä ulkomailta tulleiden tuttujen kanssa oikein ehtinyt seurustella. Myöskään juoksuja ei juuri ollut aikaa seurailla, mutta whippeturosten palkintojenjaossa oli tarjolla pienoinen yllätys (ensin pääsi huuto ja sitten itku), kun Innan ihanainen velipoika Isac voitti, ja luonnollisesti sai myös Suomen sertin ja valmistui Suomen maastovalioksi! Onnea vielä Åsa ja Robert!

After our Denmark trip, there was ECC's in Helsinki. Unfortunatelly there was no cancellings in whippet females, so Inna didn't run. We spent the weekend in Helsinki anyway, because I was working at the ECC's. The days were hectic and long, so there was just a little time to meet our friends from abroad. I didn't have time to watch the runs either, but in the prize ceremony of whippet males there was a huge surprise (first I screamed, then I cried), when Inna's lovely brother Isac won the ECC championship title, naturally with FI CAC and he also became FI LC CH! Congrats to Åsa and Robert, once again!

Kuva Outi Toni

EMMien jälkeen päästiinkin pikku hiljaa palaamaan arkeen. Ranskanvahvistuksemme kotiutumispäivä ja matkustusmuotokin vahvistuivat, ja pikkujätkä matkusti uuteen kotiinsa lauantaina 13.6. Alunperin minun piti lähteä samalla reissulla Ranskaan lomalle, mutta erinäisten syiden vuoksi lomareissu siirtyi syksyyn. Vieläkään ei ollut haikeaa luopua ipanasta, koko porukka on ollut sen verran luonteikasta että ihan omiin tarpeisiin riittää tämä omakin orkesteri.

After the ECC's, we slowly settled down to our usual everyday life. Our French Kid's homecoming date was confirmed, he left 13th June. Originally I was supposed to go too, but due to different reasons, my vacation will take place later in the autumn. This time I didn't cry either, all of them are quite spicy in nature so I'm just fine with this band of my own.

 

Ehdittiin vielä käydä porukalla Kaupissa treeneissä - olin ilmoittanut Innan Hyvinkäälle sijoituslähtöön 13.6. ja vasta myöhemmin tuli mieleen, että koskas se onkaan viimeksi juossut radalla... Hovivalokuvaajamme Riina oli matkassa mukana. Isot tytöt juoksi 280m, Inna ja Lara kahdesti, ja Ella ja Enya juoksivat etusuoran kiskovieheellä.

Before Little Guy left, we visited Kauppi track for training - I entered Inna to Hyvinkää track race competition, and after that I tried to remember when she had seen the startbox last time... Our Personal Photographer Riina was with us also. Big girls ran 280m, Inna and Lara twice, and Ella and Enya ran a short distance (150m) also.

 Enya

 Ella

 Lara näyttää mallia

Pikkujätkä

Samalla reissulla otettiin äipästä ja kakaroista vielä tyrmäävän upeita seisomakuvia. Tuhannet kiitokset Riinalle!

We also took some stunning stacked pics of mom and the kids. Thank you Riina!

 

 Dinacon Unforgiven

 Dinacon Nothing Else Matters

 Dinacon Phantom Lord

Blackbitch's Lara Croft

 

Juhannusperinteistä poiketen emme lähteneetkään Ouluun, vaan jäimme kotiin pitelemään sadetta ja syömään hyvin. Parin viikon päästä juostaan jälleen...

Unlike previous years, we didn't travel to Oulu for Midsummer Races. Instead, we stayed home and have some good food and rest, away from the rain. In a couple of weeks, we're on the road again...