Metallicatytöt luonnetestissä

Kausi on loppu ja maastorankingeja vielä odotellaan. Whippet-harrastajien vuoden ratajuoksijalistaus jo julkaistiinkin, mutta sielä nyt ei odotetusti mitään sijoituksia. Paitsi niin, Lara norminarttuvetskujen 3., huimalla kolmella ratastartilla. Omasta mielestä kyllä meni ihan kivasti, taas. Kaikki koirat on suorittaneet tasaisen hyvin, ensi kaudella on 9. kerta putkeen kun meiltä on edustus Suomi-Cupeissa, muistaakseni joka kerta on joku ollut mitalisijoillakin. On kivaa harrastaa hyvillä koirilla, ja omallekin työpanokselle on saanut mukavan vastineen.

Loppukauteen oli vielä pari juttua: Ritalle ja Lolalle viimeiset ryhmät Kaupin makkarajuoksuissa, ja sitten vielä Hailuotoon. Lola kuitenkin satutti polvensa ja joutui kipulääkkeelle. Rita suoritti 350m koejuoksun Kaupin märällä hiekalla aikaan 24,02 (tai jotain siinne päin) ja näin ollen sillä on kirjat odottamassa kevättä. Myös Isla sai kokeilla viehettä, se meni vähän vielä ihmetellessä. Mummokin pääsi vielä pöllyttämään pupua, ja voi sitä onnea! Meni kyllä roskia silmiin vähän kaikilla.

Kuva: A. Oksanen

Hailuotoon kauden päättäjäisiä ja Dinan 10v syntymäpäivää meidän kanssa lähti juhlimaan Jade omistajineen. Oli kyllä huippureissu vaikka keli olikin sunnuntaiaamuun saakka sitä parasta Hailuotoa: +2 ja pohjoistuulta 20m/s veden kera. Rita ja Jade esittelivät melkoisia kuvioita, edes hyinen kurja keli ja vieherikot Ritan alkuerässä eivät tuntuneet haittaavan. Olin taas niin onnellinen tuosta koirankuljettimesta, kun sai märät koirat heti juoksujen jälkeen autoon lämpimään. Jade sijoittui toiseksi 505 pisteellä ja Rita kolmanneksi 504 pisteellä. Tiukkaa oli taas! Harrastuspäissäni ilmoitin vielä Ritan ja Lolan Jyväskylän KV-näyttelyyn...

Isla on kotiutunut oikein kivasti. Se on niin kaunis ja tasapainoinen lapsi, ja luonnekin on mitä mainioin. Islakin pääsee pentunäyttelyyn harjoittelemaan, jännä nähdä mitä siitä sanotaan.

Jotta harrastukset eivät ihan tyystin loppuisi, vietettiin eilinen päivä Korpilahdella luonnetestissä Ellan ja Empun kanssa. Etukäteen maalaamani skenaariot kyllä romuttuivat täysin, hävettää tunnustaa että tunnen näköjään koirani varsin huonosti. Emppu oli vuorossa ensin. Kuten ennustin, se ei leikkinyt tai edes koskenut tarjolla olleisiin leluihin. Kelkkaa se tuijotti minun jalkojeni vieressä, kun kelkka tuli ihan lähelle, Emppu kävi haistamassa sitä. Hyökkäyksessä tuli suurin yllätys, Emppu haukkui hyökkääjää jo kauempaa mutta ihan lähelle tullessa Emppu siirtyi minun eteen haukkumaan. Haalari ja tynnyri menivät ilman suurempia reaktioita, se vaikutti palautuvan aina tehtävien välillä ihan hyvin. Pimeässä huoneessa Emppu ei ehkä tiennyt oikein mitä sen olisi pitänyt tehdä, mutta se työskenteli ihan kivasti ja löysi minut ilman apua. Seinällä se katseli ensin hiljaa, mutta hyökkääjän tullessa lähemmäs se nostikin metakan. Kuten tuomari loppupuheessaan sanoi, "en olisi ikinä uskonut että tuollaisen habituksen alta kuoriutuu näin paljon ominaisuuksia". Ella toimi aika odotetusti, reagoi huutamalla kelkkaan kun se oli kauempana, mutta lähelle tullessa sillä meni hetki ennen kuin se uskalsi tulla katsomaan sitä. Hyökkäyksessä jälleen paljon melua, mutta ihan lähelle tullessa Ella peruutti jalkojeni taa. Haalarin ja tynnyrin jälkeen huomasin sen selvästi kuormittuneen, mutta hienosti Ella selvitti vielä loputkin tehtävät. Tuomarin kommentti oli, että siinä missä Emppu katsoo tilanteen etenemistä rauhassa ja yrittää välttää puuttumista, Ella puuttuu ensin mutta sillä ei riitä kantti viemään tilanteita loppuun, toisin kuin siskollaan. Niin hauskasti erilaiset, mutta kuitenkin niin samanlaiset! Harmi kun ei ollut ketään kuvaamassa.

	Enya 119p	Ella 140p	Lara 82p	Inna 111p	Dina 127p
Toimintakyky	+1a	+1b	-1	+1b	+1a
Terävyys	+3	+1a	+1b	+1b	+1a
Puolustushalu	+3	+1	+3	+2	+3
Taisteluhalu	-2	-1	-1	-1	-1
Hermorakenne	+1a	+1b	+1b	+1b	+1a
Temperamentti	+2	+3	+2	+2	+3
Kovuus	+1	+1	+1	+1	+1
Luoksepäästävyys	+3	+3	+2a	+2b	+2a
Laukauspelottomuus	+++	++	++	++	++

Kokosin kaikkien luonnetestitulokset vielä taulukkoon. Kullakin pisteet kyllä vastaa koiraa, paitsi Inna on kyllä testissä kuvattua vilkkaampi ja pehmeämpi. Minua yllätti Empun terävyys, mutta toisaalta nyt en yhtään ihmettele tuota Ritan terävyyttä. Vaikka luonnetesti ei välttämättä ole vinttikoirille se paras arviointityökalu, se kuitenkin antaa suuntaa ja paljastaa asioita, mitkä eivät arjessa välttämättä tule esiin.

Tuloksia ja tuliaisia

Loppukesäkin näemmä vierähti kaikenlaista puuhatessa, ja vaikka ei tuntunut sille että nyt kauhean paljoa missään olisi käyty, niin ilmeisesti kuitenkin käytiin.

Tyttöjen juoksutauon jälkeen ajeltiin Vöyrille SM-maastoihin. Ne olivat Innan 11. arvokisa, ja ensimmäinen kerta kun se jäi podiumsijojen ulkopuolelle. Lara juoksenteli alkuerästä parisataa pistettä, mutta vedin sen pois finaalista. Seuraavana viikonloppuna Ella ja Roosa osallistuivat WH:n kasvattajakisaan Hyvinkään hitaalla radalla. Oletetusti joukkueemme oli viimeinen, kummallakin vielä painoi kiima pahasti jaloissa. Samalla reissulla saatiin Lounalle juostua ensimmäinen ryhmäkoe, aika oli varsin muikea 19,20. Syyskuun alussa Dreamteam 2 osallistui kauden toiseen ajuekokeeseensa, mutta pahaksi onneksi se jäi tällä kertaa hienoon alkuerään. Eläinlääkäri sulki Laran kokeesta varvasvammasta johtuvan ontumisen vuoksi - mitään ontumista en kyllä nähnyt, varvasvammasta puhumattakaan, mutta gracilis sillä oli revennyt. Ottaa päähän ja kohtalaisen lujaa, mutta parannellaan sitä nyt talvi ja katsotaan keväällä tilannetta uudestaan. Onhan sillä tietysti jo 7,5v ikää...

Harmitus vähän helpotti kun lähdettiin pikku lomalle Saksaan Gelsenkircheniin katsomaan ratajuoksun EM-kisoja. Ilman koiria hyvässä seurassa harrastaminen on myös varsin mukavaa. Onhan nuo hommelit ulkomailla vähän erinäköistä katsottavaa, mutta reissussa näkemäni whippetit eivät pelkästään ilahduttaneet...

Saksasta palattuamme olikin sitten Karstulan maastot ja Volbeat-siskojen ensikilpa. En muista ikinä jännittäneeni näin kovasti, mutta aika kivastihan tuo meni:

Rita 4/24 483p SERTK (kuva Eija Lähdesmäki)

Lola 6/24 476p SERTK (kuva Eija Lähdesmäki)

Ja bonuksena Inna veteraaninarttujen 1/7 449p (kuva Eija Lähdesmäki)

Seuraavana viikonloppuna juostiin kuninkuusjuoksut Kaupissa, missä kävimme hurraamassa Jadelle ensikilvassa hienon ajan 19,31. Rita ja Lola juoksivat kisan jälkeen 280m ryhmäkokeet hyväksytysti. Syyskuun viimeisenä viikonloppuna juostiin Helsingissä HVK:n syysmaastot. Whippetnarttujen luokka oli järkyttävän suuri ja kovatasoinen, ja päivä oli pitkä ja kolea. Lopputuloksissa Lola upeasti 6/36 468p SERTK ja Rita 8/36 466p SERTK. Rita oli alkuerän jälkeen sijalla 17 ja Lola sijalla 9... Jade juoksi ensikilpansa maastossa, alkuerästä varsin vaatimattomat pisteet mutta finaali oli mahtava ja pisteetkin enemmän juoksun näköiset. Jadelle pisteitä 434 ja sijoitus 27.

Ainiin, sitten vielä yksi juttu. Hän on Isla, 4,5kk, ja muutti meille 27.9. Ranskasta. Islan tulo oli kaikenlaisten sattumusten summa, sen piti ensin mennä kimppakotiin, mutta tavattuani tämän ihastuksen en olisi sitä enää päästänyt mihinkään. Isla on mahdottoman kaunis ja tasapainoinen, "old school" -whippet, ja sen sukutaulu on varsin mielenkiintoinen. Innolla odotan mitä tästä prinsessasta kasvaa!

Kaikenlaisia puuhasteluja

Kesä ja kausi on jo pitkällä, itse asiassa yli puolen välin. On ollut kaikenlaista tapahtumaa, aloitetaan aikajärjestyksessä.

25.5. juostiin Hyvinkäällä DVM ja VMM, Inna ja Lara osallistuivat. Sateisissa ja koleahkoissa olosuhteissa Inna tyylitteli kolmanneksi pisteillä 455 ollen nartuista ylivoimaisesti paras. Lara sijoittui viidenneksi pisteillä 431. Urokset ja nartut juoksivat yhdistetyssä luokassa.

Kuvat Mikko Säe

Kesäkuun alussa juostiin KV-maastot Keuruulla, mutta jäätiin pois koska lämpötila pomppasi +30 asteen pintaan. Turha kiusata inttivalioveteraania pelkän piirinmestaruuden takia. 16.6. käväisimme Kankaanpäässä kokeilemassa uutta ajuekokoonpanoa melko yllättävinkin tuloksin: Dreamteam 2.0 sijoittui toiseksi pisteillä 439! Tälle kaudelle saataisi mahtumaan vielä pari ajuekoetta kalenteriin.

Kuva: Erja Vehkasalo

Juhannukseksi ajeltiin Ouluun, Ella ja Lara juoksivat perjantain ja lauantain kisoissa sijoituslähdöissä kauden ekat startit, kummallekin ihan ok ajat. Myös Roosan porukka oli Oulussa juhannuksenvietossa, Roosalle molempina päivinä SERTK-ajat. Kisojen jälkeen harkkailtiin Volbeat-tyttöjä, Leia juoksi lauantaina kamalassa kaatosateessa soolon hyväksytysti. Seuraavan viikon sunnuntaina käytiin Kartanolla KV-ratakisoissa, Ella juoksi sijoituslähdöissä kaksi matkaa. Ekan startin maalijarrutuksissa ilmeisesti kävi jotain, koska se keskeytti toisessa startissa. Selvää ontumista en kuitenkaan nähnyt joten lopputuloksiin jäi KESK. Ella ja Lara aloittivat seuraavalla viikolla juoksut, joten heinäkuu on pidelty kisataukoa. Roosa kävi Kartanolla 6.7. juoksemassa kaksi matkaa SERTK-tuloksin, ja näin ollen siitä tuli toinen Dinacon kaksoisvalio! Onnea Sirpa ja Jukka!

Volbeat-lapset ovat harkkailleet ahkerasti, ja Leian lisäksi Rita, Lola ja Meera ovat suorittaneet soolokokeen hyväksytysti. Lolalla ja Meeralla on ollut jo ensimmäinen kiima, Rita aloitti myös reilu viikko sitten. Katsotaan miten se palautuu, päästäänkö syksyllä kisaamaan. Lapsista ensimmäinen ehti jo käväistä näyttelyissäkin, kun Montyn kanssa lähdettiin pikku lomareissulle Tarttoon.

27.7. Tartto kr JUN ERI1 junSERT junVSP VSP

28.7. Tartto kr JUN ERI4

Kuva: Päivi Olkkonen

Monty esiintyi kerrassaan upeasti, ottaen huomioon että jätkä oli ekaa kertaa reissussa ja kehässä. Se on siskojensa tapaan varsin tasapainoinen ja hyväpäinen koira, jännä nähdä mitä tästä kaverista vielä kasvaakaan!

Päivitystä

Muutaman kerran olen miettinyt kuulumisten kirjoittamista, mutta sitten en olekaan enää jaksanut paneutua asiaan. Koulu on vienyt kevättalvella todella paljon aikaa, joten kaikki toissijainen on pitänyt jättää tuonnemmaksi, eikä toisaalta ole oikein ollut mitään mistä kannattaisi kirjoittaa. Kokeilen motivaation lisäämistä kirjoittamalla jatkossa vain Suomeksi. If you want it in English, use Google Translator, please!

Olen nähnyt kaikkia Volbeat-lapsia aika säännöllisesti tässä talven ja kevään aikana, mutta maaliskuulla pidettiin ihan viralliset treffit. Aluksi käytiin porukalla juoksemassa Hankasalmella maneesilla, mukana oli kaikkiaan 7 kakaraa. Lisäksi juoksukarkeloihin osallistuivat Metallica-pentueesta Roosa ja Esme sekä isotäti Helmi (Blackbitch's Love Me If You Dare). Lopuksi kaikki sai kokeilla tassuviehettä. Jatkot oli sitten meillä, taitavan handlerin ja valokuvaajavirtuoosin yhteistyöllä kaikista saatiin jonkinmoiset seisomakuvat. Katsoin kaikki myös läpi, kellään ei vaikuta olevan kropassaan mitään pahempia kireyksiä vaikka vauhtia onkin. Kiitos kaikille kun kävitte!

Vasemmalta Meera, Roosa, Jade, Louna, Kevan, Lola, Rita ja Leia

Kuva: Sirpa Lihavainen

Inna ja Lara saivat varasijoilta kutsun Suomicuppiin, joka juostiin tänä vuonna Sastamalassa 11.5. Tämä oli Innan viides SuomiCup. Aamu oli aika viileä ja oli aika työ saada pidettyä koirat lämpiminä. Jokakeväinen pelkoni oli jälleen aiheeton, molemmat vaikuttivat olevan suht ok kunnossa veteraaneiksi. Inna sitten lopulta putsasi pöydän ja voitti. On se vaan aika peli!

Kuva: Anniina Oksanen

Eilen sitten pikkutytöt pääsivät harrastamaan. Ensin aamusta käytiin ottamassa parit harkkavedot vieheellä. Kumpikaan ei ole tassuviehettä kummempaa vielä nähnyt, mutta Ritalla on jo hyvä meininki ja se ampuu muovipupuun kiinni todella hyvin. Lola lopetteli juoksunsa pari viikkoa sitten, sekin kyllä lähti mutta ei jäänyt vieheelle koska vieheenvetäjä oli paljon jännempi... No, hyvin tässä vielä on aikaa treenailla. Treeneistä mentiin suoraan mätsäriin vähän kokeilemaan kehäkäyttäytymistä. Varsin mallikkaasti käyttäytyivätkin, Lola oli pienten pentujen SIN4, Rita samassa luokassa SIN1 ja lopulta BIS5! Sain houkuteltua mukaan myös Ronjan, Esmen ja Meeran, Meera pienissä pennuissa PUN ei sij., Esme pienten aikuisten PUN4. Myös Meera ja Esme esiintyivät ihanan rennosti ja itsevarmasti.

Lola ja Rita

Kuva: Sami Partinen

Valopilkkuja pimeydessä

Ollaan oltu  aika tiiviisti kotimaisemissa kun kausi loppui. Onneksi tuli sentään talvi, mutta lunta on taas niin paljon että kukaan ei halua juosta omassa pihassa. Jäällekään ei ole vielä uskaltauduttu. Muutenkin pitää nyt katsoa mitä noiden veteraanien kanssa enää jaksaa ja viitsii tehdä...

Tytöt kävi marraskuussa ajuetreeneissä kokeilemassa kuinka Ellalta onnistuisi ajuetyöskentely Laran ja Innan kanssa. Sänki oli vähän turhan pitkä ja Ella kaatui joten se jäi muista eikä oikein kunnon ajuekuviota tullut paitsi radan loppupuolella. Lähetys onnistui hyvin, ja nyt vasta huomaan kuinka hankala ja nopeasti kiihtyvä koira Dina oikeastaan olikaan. Pennutkin pääsi kokeilemaan pikkupätkät, vielä oli vähän jännää mutta eipä me toisaalta ole mitään viehejuttuja tehtykään. Pennuillakin on oikeus lapsuuteen, ensi keväänä kerkeää ihan varsin hyvin.

Käväistiin loppuvuodesta myös Kuopiossa, tytöt pääsi osallistumaan silmäsairauksiin erikoistuvan eläinlääkärin tutkimukseen. Kaikille tehtiin varsin kattava silmätarkastus: peilattiin, mitattiin silmänpaineet ja kuvattiin silmänpohjat. Dinan suhteen uutiset olivat mahtavia, vammasilmän paineet eivät ole kohonneet (microftalmiaan kun voi liitännäissairautena kuulua myös glaukooma) ja toinen silmä on täysin terve! Laralla hiukan ikään liittyvää hippua, jolla ei sinällään ole merkitystä. Ella, Emppu, Lola ja Rita saivat terveen paperit, tosin epävirallisesti. Innalla on alkavaa kaihia linssin alareunassa, mutta koska tuosta peilauksesta ei saatu virallisia diagnooseja eli täytyy viedä Inna viralliseen peilaukseen. Sukutaustan puolesta ei yllätä.

Whippet-Harrastajien vuoden juoksija -listat julkaistiin loppuvuodesta. Ella oli omassa sarjassaan ratatilaston kympin joukossa, Lara vuoden vetskumaastojuoksija ja Inna saman tilaston kolmonen! Hienot tytöt!! Suomicup-listalla Lara ja Inna ylsivät mittanarttujen listalla sijoille 10 ja 11 - ovat muuten top 15 joukossa vanhimmat. Innalla on ollut koko kisauransa ajan osallistumisoikeus SuomiCuppiin, toivotaan että kutsu tulee myös tänä keväänä vaikka varasijalle jäikin. Ja Lara, tämä lady todellakin vaan parantaa suorituksiaan vuosi vuodelta! Jasper oli mittauroksissa myös varasijalla SuomiCuppiin.

Käväistiinhän me tosiaan näyttelyssäkin. Nyt oli aika lunastaa lupauksensa siitä Messarista, ja niinpä sitten vietettiin viikonloppu Helsingissä. Jade (D. Evelyn) esiintyi lauantaina pentunäyttelyssä oikein reippaasti ja iloisesti saaden tosi kivan arvostelun. Ei kuitenkaan sijoittunut, mutta olen tosi onnellinen siitä että se suhtautuu näemmä uusiin tilanteisiin, ääniin ja ihmisiin samalla itsevarmuudella kuin siskonsa. Samaa ei voinut sanoa ihan kikista pennuista... Lara ja Inna esiintyivät sunnuntaina KV Voittaja -näyttelyssä ollen KÄY EH1 ja KÄY EH 2 intialaisella C.V. Sudarsanilla. Arvosteluista ei oikein saanut selvää, paitsi Innalla hyvät kulmaukset. Sillä vähän lähti kilpailuluokassa juostessa lepattamaan mutta en hennonut kieltää kun sillä oli kerrankin oli niin kivaa kehässä. Kiitoksen Anniinalle Lalun esittämisestä ja seurasta viikonloppuna!

Syysterkkuja lomalaisilta

Niin se vain päättyi pitkä ja kuuma kesä. Kaikenlaista puuhaa on ollut riittämiin, joten blogi on jäänyt vähän omiin oloihinsa. Kisakausi päättyi viime viikonloppuna Tuomarinkartanolle Kuninkuusjuoksuihin, ja vihdoin saamme hengähtää reissaamisten suhteen. Palataan blogilokissa pikkuisen taaksepäin.

Hot and lovely summer seems to be over. We have been busy, so this blog has been left by it's own. Our LC/racing season ended last weekend, at Long Distance Championships "Kuninkuusjuoksu" event, so holiday is just around the corner. But let's go a bit backward in time.

Sansa eli Jade (D. Evelyn) muutti Vaasaan lk collien ja whippetin pikkusiskoksi, ja on viihtynyt siellä erinomaisesti. Kevan (D. Still Counting) oli jo pakannut laukkunsa lähteäkseen Ruotsiin, mutta lähtö peruuntui ihan viime hetkellä koirasta riippumattomista syistä. Kevan siis etsiskelee itselleen uutta, harrastavaa kotia. Tämä nuorimies on kyllä niin ihana ja sympaattinen kaveri, hirmu avoin ja reipas, sopeutuu kaikkiin tarjottuihin olosuhteisiin ja viehe (ja kaikki muukin liikkuva) tuntuu kiinnostavan kovasti. Harmi kun ei voi itselle jättää, mutta toivottavasti jäisi johonkin lähelle. Kevanista saa halutessaan lisätietoja sähköpostitse osoitteesta dinacon.whippets(a)gmail.com.

Sansa, or nowadays Jade (D. Evelyn) moved to Vaasa to live with smooth Collie and whippet, and she enjoys her life there. Kevan (D. Still Counting) had packed his bags, but suddenly it was cancelled for reasond not depending on him. So, Kevan is looking for new LC/racing home. I would keep him, but I think I have already hands full... More information at dinacon.whippets(a)gmail.com.

Kuva: S. Lihavainen

SM-maastot juostiin tuossa ihan meidän kulmilla elokuun puolivälissä. Ella kurvaili alkuerässä itsensä jaetulle kakkossijalle, mutta finaalissa sitten tykitti täysiä silmät kiinni, josta nolla. Lara 9/30 SERTK-tuloksella, Inna SMM-4. Inna se vaan jatkaa tasaista suorittamistaan, 8. arvokilpailu ja 8. sijoitus neljän parhaan joukossa. Ella ja Esme kävivät kipaisemassa Kartanolla W-H:n kasvattajakilpailussa, ja iloiseksi yllätykseksi sijoittuivat 7. sijalle kaikkiaan 13 joukkueesta. Ella juoksi jo toistamiseen tälle kaudelle uudet enkat 350m matkalle.

Finnish Coursing Championships took place nearby us. Ella was 2nd after the preliminaries, but in the finals she screw up totally, zero points and last place for running like mad. Lara was 9 out of 30 standard bitches, Inna 4th, both with CAC. Well done girls! Ella and Esme participated in Breeder Race as Team Metallica, and they were placed 7th, out of 13 teams! Ella did PB time on 350m - again.

Elo-syyskuun vaihteessa käytiinkin sitten vähän seikkailemassa, määränpäänä Liettuan kansalliset maastot. Mukaan lähti kaksi sloughia omistajansa Liinan kanssa. Kaikenlaisia jännittäviä ja hauskoja tilanteita riitti, navigaattori ajatti maisemareittejä ja mm. yritti tarjoilla McDonald'sin parkkipaikkaa nukkumapaikaksi. Kisapaikalla villinpuoleinen meno jatkui, näin sääntöihin tottuneen suomalaisen näkökulmasta joissain kohdin oiottiin aika railakkaasti, mutta kotiin lähti viisi ehjää koiraa joista kaksi uutta Liettuan käyttövaliota! Innalle kylläkin lähdin sieltä sertiä hakemaan, mutta Laralle lopulta sattui oikeat lottonumerot. Ihanaa että vetsku vielä rokkaa noin! Ellan maastot sen sijaan on maastoiltu, se suoritti täydellisen toisinnon SM-maastoista. Tällä kertaa oikeasti pelotti, ja taisi vieheenvetäjääkin vähän jännittää. Onneksi ei sattunut mitään.

In first weekend of September, we travelled to Lithuania for NAT LC competition. My frien Liina with her sloughis came along. We had such nice road trip with full load of laugh, excitement and adventure. The event itself was quite exciting too, but all five left home with no severe injuries, and two of them followed by new LT LCCH titles! I had planned that title for Inna, but this time Lara had right lottery numbers... Ella performed a rerun of Finnish LC Championships, so no more coursing for her anymore, as she still has all four legs.

 

Odottelin Ellan juoksuja alkavaksi jo aiemmin loppukesästä, mutta kun niitä ei vielä kuulunut, niin ilmoitin sen sitten vielä Kunkkuihin. Ella ei ole aiemmin pitkää matkaa juossut, ja muutenkin nuo arvokilpailut on olleet vähän... no, sanotaan nyt näin, että ei kiinnosta osallistua jos ei ole edes mahdollisuuksia A-finaaliin. Olen näköjään aliarvioinut Ellaa. Aikajuoksuissa huonohkolla startilla ulkona juosten 32,60, samalla ajalla viimeisenä A-finaaliin menneen kanssa! Eroa oli vain viiksikarvan verran. B-finaalissa Ella antoi ihan törkytasoituksen kaverille, joka loppusuoralla kuittasi ohi Ellan juostessa todella ulkona. Voimakkaat sadekuurot olivat kastelleet radan, ja tuuli oli voimakas ja puuskainen eli olosuhteet eivät olleet niin kovin mukavat. Mutta vaikka palkinnotta jäätiin, oli hieno harjoitus. Talvipuuhiksi pitää nyt sitten ottaa se kaarretreeni...

I waited Ella's heat already earlier this summer, but as it didn't show, I entered her to Long Distance Racing Championships in Helsinki. She has never done 480m before, but a nice 32,60 in preliminaries - she was left out of A-finals by only some millimeters! Even though she was 2/2 in B-finals (she runs pretty far from the rail), I'm so pleased with this result, now some rail train for her during winter...

Ella punaisella, kuva Mikko Säe

 

Vielä mummoterveiset loppuun, eli Dina on voinut todella hyvin koko kesän. Se on saanut humputella pihalla muiden kanssa, ja on tilanteeseen ja toimintakykyynsä nähden varsin mainiossa kunnossa. Ulkopuolinen ei välttämättä osaa sen liikkeestä katsoa kumpi jalka on operoitu. Jalka kuvattiin heinäkuulla ja alimmat ruuvit ovat hieman alkaneet löystyä, seurataan miten tilanne etenee ja mahdollisesti talvella mietitään metallin poistoa. Operaatiosta tuli vuosi 21.9. Niin me vaan selvittiin tähän saakka, lämmin kiitos kaikille tuestanne!

Last but not least, some Granny Greetings. Dina has been in so good condition for the whole summer. She has had free access to go out, and she had been sniffing around the garden in her own pace. She uses the leg normally, and an outsider can't see the difference when she moves. She had control x-ray in July, and maybe we'll consider removing the metals next winter. On 21st September, it's one whole year from the operation. We certainly did it, warmest thanks to all for your support!

Huh hellettä!

Kesä on kerrankin näyttänyt parhaita puoliaan, ja täytyy myöntää että ajoittain on ollut hyvinkin tukalaa. Mutta kun muistelee niitä viime talven lumukinoksia ja tossushow'ta, en valita ainakaan ääneen. Vanhassa kodissa elo olisi ollut moninkertaisesti nykyolosuhteisiin verrattuna tuskaisempaa, eli residenssissämme asiat ovat varsin hyvin: vapaa liikkuminen isolla pihalla, puiden varjo ja uima-allas ovat tuoneet helteeseen helpotusta ja jonkinmoinen kisakunto on pysynyt yllä.

Kankaanpään kisojen ja pikku tauon jälkeen oli vuorossa muutamat ratakisat. Kartanolla Tähtisprinteissä 16.6. Ella juoksi sijoituslähdössä muikeat uudet enkat, 18,87/280m. Lara vetskulähdössä 19,55, ja se sitten aloittikin kuun vaihteessa kiiman. Ella, Eddy ja Esme juoksivat Hyvinkäällä rataderbyissä 30.6., Ella 7., Eddy 6. ja Esme myös 6. Rata oli kamalan hidas, joten sinne tuskin on enää tänä kesänä asiaa. 8.7. ajeltiin Ellan ja Eddyn kanssa kartanolle WH:n ratamestaruuksiin. Sijoituksilla ei taaskaan juhlittu, mutta molemmille uudet omat enkat (Ella 23,77/350m) ja Ellalle FI KVA-R. Kumpikin selvästi tarvitsee vielä paljon kokemusta täysissä lähdöissä juoksemisesta. Heinäkuun puolivälissä juostiin Tampereella PM-maastot, mutta paahtavan helteen ja ennakkoon tiedossa olleen todella pitkän kisapäivän vuoksi jäimme kotiin. Se oli vallan hyvä ratkaisu. 21.7. ajeltiin Vieremälle Laran, Innan ja Ellan sekä turistimummo-Dinan kanssa, olin ilmoittanut kaikki kansallisiin maastoihin ja Charlien oli myös tarkoitus tulla korkkaamaan uutukainen maastokirjansa, mutta pahaksi onneksi Charlie joutui jäämään pois umpeen menneiden rokotusten vuoksi. Pelto oli kiva, profiililtaan kumpuileva ja kelikin sattui juuri sinä päivänä olemaan siedettävä ja jopa viileä. Kaikille SERT-tulokset, mutta ei mitään kummoisia sijoituksia. Inna ainakin näytti olleen seuraavana päivänä todella jumissa, eli keskitymme lihashuoltoon ennen SM-maastoja.

No pennut sitten. Viisi Volbeattia on muuttanut omiin koteihinsa: Leia ja Louna Joensuuhun, Monty Kuopioon, Samppa Helsinkiin ja Meera tuohon lähelle Jyväskylään. Kaikki ovat kotiutuneet hyvin ja ongelmitta, arki on alkanut sujua kivasti ja kaikki ovat jo ystävystyneet myös perheen vanhempien koirien kanssa. Ihanaa oli laittaa maailmalle niin reippaita ja iloisia lapsia! Kotona jännitystä ja vauhtia pitävät vielä yllä Kevan, joka odottelee rabiesrokotusta, sekä Sansa, joka on piakkoin lähdössä koeajalle uuteen kotiin. Lyhyellä matikalla siis on laskettavissa, että kotiin on jäämässä kaksi siskosta. Lola (D. Lola Montez) ja Rita (D. Lonesome Rider) jäävät molemmat kotiin kasvamaan. 

This summer has been extremely warm, so we've been spending time mostly on our own yard, which has shadow from the trees, and also a nice pool. Only a few races, not any splendid success, but Ella made new PB times on 280m (18,87) and 350m (23,77), and she also finished her FI RCH title. I cancelled my dogs from Nordic LC Championships because of the warm weather. A week later we participated in Vieremä NAT LC competition, CAC results for all, but no very good placements.

Five of Volbeat kids have moved into their new homes. All of them are doing great, they are happy and open-minded kids with such lovely temperament, and they have already made friends with older dogs. Kevan and Sansa are still at home, waiting for moving to their own homes, and Lola and Rita are staying home.