Retkellä Savossa

Pari viikkoa sitten tie vei Kuopioon, johon oli saatu sovittua Metallicojen ekat viralliset pentutreffit! Mukaan olivat ilmoittautuneet Joensuun tytöt Esme ja Roosa sekä tietenkin Kuopiossa asusteleva Charlie, kaikkineen siis viisi. Hyvin tuntui ipanat vielä "ekamamman" muistavan, nähtiin isompaa ja pienempää hepulia. Toisiaan hetken tuumailivat, kunnes karauttivat porukalla kauheaan juoksuun pitkin monttua. Omaan silmään ovat ainaki vielä hyvinkin tasaista porukkaa, vaikka jokaisella on omat selkeät ominaispiirteensä. Tytöillä tuntuu luonnetta piisaavan, mutta hyvin mahtuivat vielä samaa kuoppaa kaivelemaan - kiva että typyköillä on yhteinen harrastus...

Two weeks ago, we headed to Kuopio, Eastern Finland, to meet the Metallicas! Along my girls, Roosa and Esme from Joensuu and Charlie from Kuopio came also. All of them recognized me, and after a few different kinds of hello's they met each others. They had so much fun at the sandpit, running and playing. They all still look very even, though everyone has their own unique temperament features. The girls are still quite spicy, but they played very nicely - and they still have the same hobbies...

Tytöt kaivurihommissa

Yhteiskuvan ottaminen oli sekuntipeliä...

Jäätiin Kuopioon Charlien luo yökylään, josta matka jatkui sunnuntaiaamuna Iisalmeen derbyihin. Innalle oli toiveissa kärkipään sijoitus - ellei jopa mantteli - kolmivuotiskilpailussa, Lara teki paluun pentulomalta joten sen kisakunto oli vähän kysymysmerkki. Alkuerästä tyttäret pistelivät tasapisteet ja lähtivät jaetulla 6. sijalla finaaliin. Onneksi eivät arpoutuneet pariksi sentään! Jo toisen kerran arvokilpailussa Inna veti luokan parhaat finaalipisteet, mutta alkuerän tukevan piste-eron turvin manttelin vei EMM-kolmonen Hippa, Fast Pack's Bumblebee ja Innan oli tyytyminen hopeasijaan. Laralle kiva vitossija, ihan kelpo paluu juoksuhommiin. Tulokset SVKL:n sivuilla.

We stayed over nightat Charlie's family, and early sunday morning we headed to Iisalmi for LC Derby, special competition for dogs who turn 3 years this year. I was hoping good results for Inna - even win - Lara was a question mark because she just returned from puppy holiday. After the 1st round girls were placed 6th with same points, in final results Inna 2nd (again, she got the best points from the finals, but that wasn't enough...) after ECC-3 Fast Pack's Bumblebee. Lara gained a very nice 5th place. Results here.

Lara kävi pyörähtämässä näyttelyssä Laukaassa, pikku kämmäilystä johtuen koira tuli ilmoitetuksi ihan väärälle tuomarille ja tuloksena KÄY-H. Lara oli tällä kertaa "ihan kiva".

Lara was entered into a dog show in Laukaa, but due to some little accidents, she was entered to a wrong judge. Result was G in working class. This time she was "enough this and that".

Good type. Excellent bones. Good head and expression.

Scissors bite. Ear carriage could be more even. Good neck.

Topline could be more typical curl. Too sloping croup.

Chest deep enough. Could have better front angulations.

Enough rear angulations. Unbalanced front and rear movement. Too sloping pasterns.

Mrs. Irina Polentaeva, FI

Whippetin mittaaminen: miksi ja miten

Jos mieli kisaamaan whippettinsä kanssa, kilpailukirjan saadakseen koiran tulee olla mitattu vähintään 12kk iässä. Mittauksen tulos ratkaisee, missä säkäluokassa koira juoksee. Rotumääritelmässä on määritelty whippetin ihannekoko, joten koirat, joiden mittaustulos jää alle maksimin, juoksevat omassa sarjassaan ja yli menevät omassaan. Eri säkäluokille on kotimaassa omat arvokilpailunsa, mutta kansainvälisiin FCIn arvokilpailuihin sekä kansainvälisiin kokeissa voivat osallistua vain rotumääritelmän mukaisiin mittoihin menevät koirat. Teknisesti siis mittauksen tuloksella ei niinkään ole väliä, koira saa joka tapauksessa kilpailla.

Mittauksen suorittaa kaksi koulutettua mittamiestä erikoisvalmisteisella, SVKL:n hyväksymällä mittalaitteella. Mittaustilaisuuteen koiran lisäksi tulee ottaa mukaan koiran rekisteritodistus sekä valmiiksi täytetty mittauslomake kolmena kappaleena. SVKL:n sivuilta löytyy kilpailukirja-anomus, johon mittaustulos kirjataan. Myös mittausohjeeseen kannattaa tutustua etukäteen.

Mittaus tulisi suorittaa rauhallisessa paikassa, mieluiten koiran kotona. Tämä ei kuitenkaan aina ole mahdollista, koska olisi kovin epäreilua ajeluttaa mittaajia ympäri kyliä. Usealla paikkakunnalla järjestetään tarvittaessa mittaustilaisuuksia, Whippet-Harrastajien sivuilta löytyy lisäksi lista mittamiehistä. Koiran kanssa olisi hyvä harjoitella etukäteen rauhassa seisomista, jotta itse mittaustilaisuus sujuisi mahdollisimman jouhevasti, ja ennen kaikkea, jotta koira olisi rento.

Mitattavan koiran tulee seisoa tasajaloin rentona, pää ei kuitenkaan saa laskea selkälinjan alapuolelle. Asento ei myöskään ole näyttelyasento, jossa koira seisoo turhan ryhdikkäänä - "varpaillaan" seisovan koiran mitta voi heittää todellisesta jopa useita senttejä!

Oikeaa asentoa voi ohjata ottamalla koiraa kevyesti kuonosta kiinni. Namien jatkuva syöttäminen ei ole kovin suotavaa, koska syödessään koira hiukan heiluu ja tarkan mittaustuloksen saaminen on hankalaa.

Kotona mittausta voi harjoitella seisottamalla koiraa seinän vieressä ja laskemalla kevyesti kirjan sen sä'än päälle. Mikäli koira on varautunut vieraita kohtaan, totuta sitä ennakkoon myös vieraiden ihmisten käsittelyyn.

Kun mittaus on suoritettu, maastokirja-anomuksen voi laittaa postiin saman tien, koska siihen ei vaadita koejuoksuja. Ratakirjaa anoessaan koiran tulee suorittaa yksi soolokoejuoksu ja kaksi ryhmäkoejuoksua, näistä löytyy seikkaperäisempi selostus yllämainituista linkeistä. Sitten voitkin alkaa perehtyä oikeanlaiseen kilpailuvarustukseen...

Yhtä ja toista

Edellisissä blogipostauksissa on tullut raportoitua vain reissujen kuulumisia, mutta onhan meille sattunut yhtä ja toista muutakin.

Dina ja Inna kävivät sydänultrassa Lahdessa toukokuun puolivälissä. Dinalle tämä oli jo neljäs kerta sitten kevään 2011, Innalle ensimmäinen. Uutiset olivat hyviä ja huonoja; Dinan tilanne ei ole juuri muuttunut suuntaan tai toiseen, pieni prolapsin alku tuossa vuotavassa mitraaliläpässä oli, mutta sen merkitys vielä toistaiseksi on mitätön. Arvot hyvät ja vuodon määrä edelleen pieni, harrastelua voidaan jatkaa normaaliin tapaan. Innan tuomio oli pettymys, mutta toisaalta ei yhtään yllättävä - siltä nimittäin löytyi täsmälleen samanlainen läppävuoto kuin Dinalta. Sivuääni on kuultavissa vain joka 3-5 lyönnillä, ultralla sitten on nähtävissä selvä vuoto. Ei myöskään vaikuta harrastuksiin, mutta jalostuskäyttö on Innan osalta unohdettava. Harmin paikka, mutta en uskalla ottaa riskiä.

On previous posts, I have been writing only about our trips, but there's also been all kinds of this and that in our life...

Dina and Inna had an ultrasound heart check in Lahti in mid-May. Dina has had already four checks since spring 2011, but for Inna this was the first. Dina's results were quite good, her situation is quite much the same as previous times, her status is stable. Inna's results were a disappointment for me, but not a big surprise. She has the same kind of leakage as Dina, no audible murmur in every beat, but with ultrasound there was a small leakage in her left mitral valve. It's not significant for coursing or racing, but unfortunatelly there's not going to be a litter for her. It's a big shame, but I can't take a risk.

Tanskan reissun jälkeen suuntasimme katseet EM-maastoihin. Valitettavasti poisjääntejä ei tullut, joten Inna ei päässyt juoksemaan. Vietimme kuitenkin viikonlopun Helsingissä harjoitellen karavaanarielämää lainavaunulla, itse olin talkoilemassa ja tottakai kaikki koirat olivat mukana. Harmiksi päivät olivat vähän turhan pitkiä eikä ulkomailta tulleiden tuttujen kanssa oikein ehtinyt seurustella. Myöskään juoksuja ei juuri ollut aikaa seurailla, mutta whippeturosten palkintojenjaossa oli tarjolla pienoinen yllätys (ensin pääsi huuto ja sitten itku), kun Innan ihanainen velipoika Isac voitti, ja luonnollisesti sai myös Suomen sertin ja valmistui Suomen maastovalioksi! Onnea vielä Åsa ja Robert!

After our Denmark trip, there was ECC's in Helsinki. Unfortunatelly there was no cancellings in whippet females, so Inna didn't run. We spent the weekend in Helsinki anyway, because I was working at the ECC's. The days were hectic and long, so there was just a little time to meet our friends from abroad. I didn't have time to watch the runs either, but in the prize ceremony of whippet males there was a huge surprise (first I screamed, then I cried), when Inna's lovely brother Isac won the ECC championship title, naturally with FI CAC and he also became FI LC CH! Congrats to Åsa and Robert, once again!

Kuva Outi Toni

EMMien jälkeen päästiinkin pikku hiljaa palaamaan arkeen. Ranskanvahvistuksemme kotiutumispäivä ja matkustusmuotokin vahvistuivat, ja pikkujätkä matkusti uuteen kotiinsa lauantaina 13.6. Alunperin minun piti lähteä samalla reissulla Ranskaan lomalle, mutta erinäisten syiden vuoksi lomareissu siirtyi syksyyn. Vieläkään ei ollut haikeaa luopua ipanasta, koko porukka on ollut sen verran luonteikasta että ihan omiin tarpeisiin riittää tämä omakin orkesteri.

After the ECC's, we slowly settled down to our usual everyday life. Our French Kid's homecoming date was confirmed, he left 13th June. Originally I was supposed to go too, but due to different reasons, my vacation will take place later in the autumn. This time I didn't cry either, all of them are quite spicy in nature so I'm just fine with this band of my own.

 

Ehdittiin vielä käydä porukalla Kaupissa treeneissä - olin ilmoittanut Innan Hyvinkäälle sijoituslähtöön 13.6. ja vasta myöhemmin tuli mieleen, että koskas se onkaan viimeksi juossut radalla... Hovivalokuvaajamme Riina oli matkassa mukana. Isot tytöt juoksi 280m, Inna ja Lara kahdesti, ja Ella ja Enya juoksivat etusuoran kiskovieheellä.

Before Little Guy left, we visited Kauppi track for training - I entered Inna to Hyvinkää track race competition, and after that I tried to remember when she had seen the startbox last time... Our Personal Photographer Riina was with us also. Big girls ran 280m, Inna and Lara twice, and Ella and Enya ran a short distance (150m) also.

 Enya

 Ella

 Lara näyttää mallia

Pikkujätkä

Samalla reissulla otettiin äipästä ja kakaroista vielä tyrmäävän upeita seisomakuvia. Tuhannet kiitokset Riinalle!

We also took some stunning stacked pics of mom and the kids. Thank you Riina!

 

 Dinacon Unforgiven

 Dinacon Nothing Else Matters

 Dinacon Phantom Lord

Blackbitch's Lara Croft

 

Juhannusperinteistä poiketen emme lähteneetkään Ouluun, vaan jäimme kotiin pitelemään sadetta ja syömään hyvin. Parin viikon päästä juostaan jälleen...

Unlike previous years, we didn't travel to Oulu for Midsummer Races. Instead, we stayed home and have some good food and rest, away from the rain. In a couple of weeks, we're on the road again...

Tapahtuipa kerran Tanskanmaalla

Alan pikkuhiljaa olla kuuluisa näistä hyvistä ideoistani. Taas jotenkin olin kuvitellut, että a) 20cm kartalla on "ihan tossa lähellä" ja b) tilillä on liikaa rahaa. Ja niimpä me sitten lähdettiin reissuun... Annen kanssa oltiin tästä Tanskan retkestä puhuttu jo muutama vuosi, joten oli korkea aika toteuttaa suunnitelmat. Alun perin minun piti lähteä vain Innan kanssa maastoihin, mutta tulin sitten ilmoittaneeksi Dinankin, ikään kuin seuraneidiksi. Sitten sain jonkun aivan jäätävän hyvän idean osallistua myös samana viikonloppuna pidettävään näyttelyyn, ja hups, ilmoitin kummankin myös siihen. No, näyttelyilmolla on hyvä syy: kyseisessä kisassa jaettiin Smug og Smidig eli "Kaunisjuoksija" -palkinto, tottahan siitä piti päästä kisailemaan. Meidän piti lähteä reissuun vain tyttöjen kanssa, mutta päätin sitten ottaa mukaan kaikki, koska "eihän se nyt niin hankalaa voi olla"...

I'm getting famous of these Splendid Ideas. Again, I somehow imagined that a) 20cm on map is not "very long trip" and b) I have too much money. And then we're on the road again... We had been talking about this Denmark trip with Anne for a few years, so it was time to execute the plan. In the beginning I was supposed to go with Inna for coursing, but then I also entered Dina, for accompany. Then I heard about the Smug og Smidig - or Beauty & Performance -prize, which was given by the results of coursing and show on the same weekend. So, I entered girls to the show also. It would have been easy and nice to go with the girls only, and then I had a thought of "how hard could it be to take them all..."

Tyttöjen mielestä hytin parisänky oli tosi jees

Girls thouht that the double bed in our cabin was great
 

 Joka reissulla pitää olla vähän jotain uutta haastetta...

Every trip needs a new challenge...

Mukaan lähti siis koko hela Hundkarusellen; Dina, Lara, Inna, Ella ja Enya. Laivajonossa mietin että mitä sitä tulikaan taas tehtyä, mutta Ruotsin puolelle päästiin loppujen lopuksi aika kivuttomasti. Pikkupissikset käyttäytyi täysin moitteetta, vaikka vähän autokannen äänet jännittikin. Perjantai-iltana, reilu tuhat ajokilometriä myöhemmin, oltiin viimein perillä Roskildessa, Tanskassa. Majapaikaksi olin valinnut Wittrup Motellin, joka oli noin vartin matkan päässä kisapaikalta. Paikka oli kiva ja palvelu oikein mukavaa, koirista veloitettiin ainoastaan kiinteä maksu eikä per kirsu niinkuin olin pelännyt.

So, I took all my dogs with me; Dina, Lara, Inna, Ella and Enya. While queuing to the boat, I was wondering if this was the most brilliant idea of me, but in the end the first boat trip was quite easy. Little girls behaved very nicely, even though there was a couple of pretty exciting new things. On friday evening, after about 1000 km in a car, we arrived to Wittrup Motell, which I had chosen to stay over night during the trip. There was only about 15min drive to the show/coursing place. The place was very nice, I got excellent service, and they charged me only total price for dogs - not per piece as I thought.

Lauantaiaamupäivällä oli luvassa retkemme hupiosuus, Roskilden kansallinen näyttely. Inna esiintyi avoimessa luokassa 9 muun whippetin kanssa. Inna sai EH:n mikä oli varsin kiva yllätys, arvostelukin oli oikein kiva! Näyttely oli Innalle vasta toinen, edellisestä olikin aikaa reilu vuosi, mutta esiintyminen oli jälleen oikein hienostunutta ja korrektia. Dinan olin ilmoittanut käyttöluokkaan, ja siinä esiintyi kaksi muutakin whippettiä. Dina on saanut Suomen näyttelyissä kaikkea T:stä EH:ään, joten odotukset ei olleet varsin korkealla. Tuomari Katrin Raie kuitenkin tykkäsi Dinasta EH:n verran (huonot etuliikkeet pudottivat arvosanaa, eli kuononmitan päässä oli ERI) ja sijoitti sen kilpailuluokan toiseksi! Vähänkö olin ylpeä! Dinan arvostelu on aivan ihana, erityisen paljon lämmitti mieltä loppukaneetti "muodostaa seistessään kauniin silhuetin". Olipa muuten ensimmäinen kerta kun läksin pois näyttelystä erityisen tyytyväisenä! Tulokset ja arvostelut löytyvät täältä.

On Saturday forenoon started the fun part of the trip: Roskilde NAT dog show. Inna performed in an open class with 9 other whippets. She got VG with very nice critique, I was so happy! She had been in dog show once before, over a year ago, and she behaved very well. Dina performed in working class with two other whippets. For my big surprise, Dina also got VG, and was placed 2nd in the class! SO cool! Her critique was very nice also, specially the last sentence "makes a beautiful silhuet when standing" melted my heart. Many thanks to judge Ms. Katrin Raie. This was the first time ever I left dog shows with a smile on my face. Results and critiques here.

Ahkera näyttelijä ja reissupirkot uupuneina

Showdog and the Travelers exhausted

Lauantai-iltana kisaretkueemme Ruotsin jaosto, Anne ja Derraco, saapuivat. Iltapuuhien jälkeen vetäydyimme nukkumaan, ja aamulla heti kahdeksalta olimme pelipaikoilla. Tanskan kisat ovat kansallisia, ja kansallisten sääntöjen mukaan kisapaikalla ei tarvitse olla eläinlääkäriä. Tämä aiheutti ensin järkytyksen sekaista huvittuneisuutta (myöskään kukaan ei halunnut nähdä koirien rokotuksia, saati muita papereita - joko tanskalaiset luottavat ihmisiin liikaa tai heitä ei kiinnosta?), mutta sitten mieleen pälkähti että kukahan koirien passeihin kuittaa matolääkkeet jotta päästään takaisin Suomeen... Eipä ollut tullut puheeksi aiemmin. No, kisataan nyt ensin ja mietitään sitten. Alkueräarvonnat ilmaantuivat ilmoitustaululle, ja odotellessa oli aikaa silmäillä kilpakumppaneita. Edellispäivänä Dina oli ollut näyttelyn ainoa musta whippet, ja näytti siltä että se edusti myös kisapäivänä värivähemmistöä. Uroksissa sentään velipoika Derracon lisäksi juoksi toinenkin musta. Suomessa on tottunut näkemään mustia ja ylipäätään tummapigmenttisiä koiria, joten oli aika outoa kun suurin osa koirista oli väriltään valkopohjaisia particoloreja tai fawneja. Pikasilmäyksellä muut whippetosallistujat paria poikkeusta lukuunottamatta olivat näyttelylinjaisia. Pikkutytötkin herättivät kiinnostusta, todella moni kysyi rotua (ensimmäisen kysyjän kohdalla olin purskahtaa itkuun, kyllä ne minusta whippeteiltä näyttävät, mutta...), ja sen kuultuaan olivat aivan ihastuksissaan etenkin Enyasta. Punaruskea brindle väri tuntui olevan hyvinkin eksoottinen.

On Saturday eve, the rest of our crew - Swedish division Anne and Derraco - arrived. Early Sunday morning we were at the coursing place. Because Denmark's coursing events are national, according to their rules there's no vet check. First I was slightly shocked and amused (no one did want to see girls' passports or papers either - do they trust blindly, or do they even care?), but then it crossed my mind who the h**l is going to sign up girls' passports for deworming... Didn't have a word about that earlier. Well, let's do some coursing first. The 1st round start list was published. While warming up the girls, I had an overview of the other competitors. Yesterday Dina was the only black whippet in the show, and also today she represented colour minority. Most of the others were light fawn and white particolours, more like show than racing line. In Finland, I'm used to see more dark coloured whippets. People kept asking for the breed of my kids (I almost cried, I thought they looked like whippets...), and they seemed to be very interested in especially Enya. Obviously the dark red colour was somehow exotic.

Suomi-Hollanti maajoukkueemme

Our Finnish-Dutch National Team

 

Derraco

Narttujen alkuerät

Alkuerät menivät kivasti; Inna toisena 3 pistettä johtavasta, Dina hiukan yllättäen kolmosena 2 pistettä Innan perässä! Velipoika Derraco oli myös varsin mukavissa asemissa jaetulla kakkossijalla. Alkuerärata oli noin 700m pitkä, alustana tasainen nurmikenttä. En juurikaan ehtinyt seurata muiden suorituksia, mutta omat tytöt veti oikein kivasti, Dinakin seurasi suurimman osan matkaa hyvin intensiivisesti ja kunto tuntui riittävän. Iltapäivään kohden keli alkoi lämpenemään, ja finaaleihin koiria lämmitellessä joutui jo riisumaan takkia. Finaalisuorituksia ehdin seurata enemmän, ja molemmat omista juoksivat oikein kivasti. Myös finaalirata oli n. 700m pitkä, eli koirat joutuivat ihan tosissaan tekemään töitä. Sitten odoteltiin...

Results after 1st round was very nice; Inna 2nd, and Dina 3rd! Also Bro Derraco was doing fine, on 2nd place. The track was about 700 m, on short grass field. I didn't have much spare time to watch the others' runs, but my girls ran pretty nicely, even Dina. The final track was about the same length, I had a bit more time to watch the dogs, and at least both of mine ran nicely. Then we waited...
 

 Keli oli komea - sen huomalsi illalla naamastaan...

The weather was nice - you could see it in your face in the evening...

 

 Eipä kauheasti ollut korkeuseroja.

The scene was pretty flat.

 

 Inna sinisellä // Inna on blue

Kuva Kaj Frøling

 Dina

Kuva Kaj Frøling

 

Retken virallinen tavoite oli Innalle SERT ja Dina viiden joukkoon. Noh. Kun kolmanneksi tulleen nimi sanottiin, alkoi todellisuus valjeta: tytöt ottivat kaksoisvoiton (silmämääräisesti arvioiden niillä juoksuilla ei voinut pudota viitossijan ulkopuolelle). Tuosta hetkestä eteenpäin on muistikuvia vain ruutu kerrallaan: toiseksi tuli Inna v. Dia-Robinne, pisteillä 332, SERT ja DK KVA-M. Voittaja Tuulikellon Dinaco, pisteitä 333, SERTK ja DK KVA-M. Ja sitten pääsi itku.

The official aim of this trip was CAC for Inna, and Dina placed 5th or better. Well. After I heard the name of the dog who was placed 3rd, I began to realize it: my girls got a double win (approximatelly they ran very nicely, not beyond 5th place). From that moment on my memories are small screens: second place, Inna v. Dia-Robinne, 332 points, CAC, new DK LC CH. Winner, Tuulikellon Dinaco, 333 points, CAC, new DK LC CH. Then my eyes got full of tears.

 Kuva Anne Huhtalo

 Kuva Kaj Frøling

Alkuvuosi on ollut niin uskomatonta hulabaloota että ihme kun koirat ovat näinkin hyvässä kunnossa. Yrityksen perustaminen ja pentueen kasvattaminen yksistäänkin ovat haastavia ja aikaavieviä, saati sitten yhtä aikaa toteutettuina. Joskus on ollut usko koetuksella, mutta tyttöjen järjestämän jättipotin turvin sitä taas jaksaa aika pitkälle. On mulla vaan mahtavat koirat! Kotimatkan toiseksiviimeinen etappi alkoi, kun läksimme Annen kanssa ajelemaan kohti Jönköpingiä, jossa yövyimme viimeisen yön. Myöskään velipojan matka ei ollut turha, sillä Derraco sijoittui urosten luokassa toiseksi, sai SERTin ja valmistui Tanskan maastovalioksi sekä Pohjoismaiden käyttövalioksi! Valtaisat onnittelut! Kisan tulokset löytyvät Myndeklubbenin sivuilta. Ps. Dina oli Smug og Smidig -kilpailun jaetulla kakkossijalla ja VSP:nä! Jätettiin sentään muillekin jotain...

The first half of this year has been incredibly busy, it's a miracle that the girls are even shape that good. Starting an own business or having pups is pretty exhausting event, but done at the same time it's nearly impossible. I've had some hard times, but with this I'll keep on going for some time. I have such wonderful dogs! Anne didn't have to leave empty handed either, because Derraco was placed 2nd with CAC, so also Derraco is new DK LC CH and also NORD LC CH! Big congratulations!  We spent the night at Anne's in Jönköping, and that was next to last pit stop on our trip. Results are here in Myndeklubben's homepage. Ps. Dina was 2nd on Smug og Smidig -competition, unofficial BOS! At least we left something for the others, too...

Voitonhuuman lomassa muistuivat mieleen realiteetit - edelleenkään meillä ei ole passeissa leimoja matolääkityksistä. Paluumatkalla hioimme taktiikkaa, ja loppujen lopuksi kaikki sitten sujuikin parhain päin ja passit tulivat leimatuksi. Jos olisin ollut oikein fiksu, olisin madottanut koirat 28 vrk:n säännöllä, mutta sille olisi tullut niin suolainen hinta (viime vuonna 3 koiran madotus ko. systeemillä olisi maksanut lähiklinikallamme yli 200e) että luovuin ajatuksesta heti. Lisäksi olemme lähdössä vielä elokuussa yhdelle ulkomaan reissulle, joten matolääkettä menee takuulla ihan tarpeeksi. Ulkomaan reissuun havitteleville vinkiksi, kannattaa tutustua kohdemaan sääntöihin hyvin ennen kisaa. Mitään - kuten vaikkapa eläinlääkärin läsnäoloa - ei kannata pitää itsestään selvyytenä vain siksi, että Suomessa on tottunut tietynlaisiin käytäntöihin. Tekee kyllä ihan hyvää vähän nähdä maailmanmenoa muuallakin, sitä kummasti oppii arvostamaan näitä kotimaan kuvioita.

In the flush of victory, the vet issue crossed my mind - the girls didn't yet have the signatures in their passports. On the way to Anne's, we made a plan for that, and everything went pretty well afterall. If I had been smart, I would have dewormed them according to 28 day rule, but the costs had been cosmic (last year, 28-day-rule deworming for 3 dogs was over 200 EUR), so I gave up that plan right at the beginning. We're going to have another trip later on this autumn, so I try to give them the minimum amount of medications as possible. For those who plan to travel abroad, please note that read the national rules carefully. You can't take anything for granted just because things are done in a certain way in Finland. But, it's mind-opening to see the world a little, you'll appreciate things more afterwards.

Kiitos Tanska - Thank you Denmark!

Inna teki historiaa

Parin viikon takaisessa kisassa Inna jäi 4 pisteen päähän SERTistä, joten SuomiCupeissa oli revanssin paikka. Lähdettiin reissuun jo perjantai-iltana ja yövyttiin Mustialassa, tämä oli helpoin ratkaisu kun tettiläiset oli taas tietysti matkassa mukana. Jasperhan muutti helatorstaina Ouluun, joten kotona on enää nämä omat himatuikut sekä loppuja rokotuksia odottava Lestat, eli suomalaisittain Jaska.

Alkuerä ei taaskaan näyttänyt oikein innamaisen raivokkaalle, mutta sentään pisteitä 222 ja sijoitus 4/8. Ykköseen matkaa kuitenkin 14 pistettä, eli hiukan oli taas haastetta... Finaaliin saatiin pariksi Whiplandian Highway Star, ja parin meno olikin aivan upeaa katseltavaa! Se palkittiin loistavilla pisteillä, ja Inna veti juoksulla koko luokan ylivoimaisesti parhaat finaalipisteet 256. Kiri ei kuitenkaan ihan riittänyt voittoon, vaan manttelin tänä(kin) vuonna vei seuratoveri Sökövintin CG Herran-Terttu. Tyhjin käsin ei meidänkään tarvinnut silti lähteä: Inna palkittiin VintYt -palkinnolla, koska se sai puuttuvan SERTinsä ja valmistui Suomen, Ruotsin, Norjan sekä Pohjoismaiden käyttövalioksi - (minun tietojeni mukaan) ensimmäisenä suomalaisena whippettinä!!! Nyt on pakko taputella itseään olalle, koira on aivan mahtava ja sillä on todella hyvä juoksutekniikka, mutta ottaen huomioon uudet työkuviot ja helmikuussa syntyneet pennut olen kuitenkin jollain ihme konstilla onnistunut repimään aikaa laittaa koiraa edes kohtuulliseen juoksukuntoon. Suloista!!! SuomiCupin tulokset löytyvät täältä.

Tästä on hyvä jatkaa kautta, vajaan viikon päästä lähdemmekin Tanskaan koittamaan onnea, ja vielä parisen viikkoa jännitämme muuttuuko Innan kakkos-varakoirapaikka ihan oikeaksi paikaksi Suomen EMM-maajoukkueeseen... Noin muutoin tämä loppukausi meneekin sitten maastojen osalta melko loivasti, seuraava koitos on Derbyt ja elokuulla SMM sekä yksi pikkuretki ulkomaille jos kaikki menee hyvin. Juhannuksena täytyisi varmaan lähteä korkkaamaan ratakirjat - jospa sinnekin saisi jotain kivoja numeroita.

Kippis!

Two weeks ago, Inna was 4 pts from the last CAC, so this weekend at SuomiCup there was another chance. 1st round didn't again look so much like Inna, but 2nd round was the very best of her. Inna and her pair, Whiplandian Highway Star, made a really fantastic run, and Inna gained by far the best final points of the whole class. She came 2nd, 4pts behind Sökövintin CG Herran-Terttu who represents the same club as we. Nonetheless, Inna was awarded with the special trophy of the Head Judges - there's no special rules on giving that trophy, but this time it was given to Inna for her Finnish, Swedish, Norwegian AND Nordic LC Championship titles. According to my knowledge, she is the first Finnish whippet who has gained that title. So sweet!!! I also have to give credit to myself, I have a wonderful dog with splendid skills, but somehow between running my own business and having a litter I've managed to make things right and get her in proper shape. Results of SuomiCup here.

From this we continue to Denmark next week, and cross our fingers to Inna's 2nd reserve dog place turning to a real place in Finland's ECC Team. I have planned only a few more LC competitions for this year, LC Derby (for dogs who turn 3 yrs that year) and Finnish LC Championships in Finland, and maybe one more trip to abroad. We'll also start collecting (hopefully nice) numbers on Inna's racing lisence book.

Tettiläiset reissussa

Vapunpäivänä omiin koteihinsa lähtivät Esme (Joensuuhun) ja Charlie (Kuopioon), mutta eipä kahden puuttumista juuri huomannut. Väki vähenee ja pidot paranee, vai kuinka se menikään... Maastokisakausi korkattiin Mustialassa Whippet-Harrastajien maastomestaruuksissa vappuviikonloppuna, ja kaikki jäljellä olevat koirat luonnollisesti lähtivät mukaan. Oli kyllä aika tunnelmallinen reissu...

On 1st May, Esme and Charlien letf to their new homes, but I hardly noticed two of them were missing. Coursing season started at the same weekend, and I travelled to Mustiala with all the rest of them. And boy, there was some vibes on that trip...

Meidän porukasta ainoa kisaan osallistunut oli Inna. WH:n mestaruuden lisäksi kisassa jaettiin paikat kesäkuun EM-maastojen edustusjoukkueeseen, eli pelissä oli paljon. Jännitystä ei yhtään lieventänyt se, että Innalta puuttui se viimeinen SERT FI KVA-M arvoon. Alkuerästä poimitut 214 pistettä kuitenkin oikeuttivat vasta sijoitukseen 31/44, eli hyvästi joukkuepaikka. Jotenkin tiikerin meno oli tahmean oloista, ihan kuin olisi ollut käsijarru päällä. Meinasin jo vetää Innan finaalista, mutta laitoin sen sitten kuitenkin juoksemaan. Ihan hyvä päätös, sillä finaali sitten näyttikin jo paljon paremmalle. Finaalista pisteitä 232, viimeinen SERT jäi harmittavasti neljän pisteen päähän! Varsinainen yllätys nähtiin palkintojenjaossa - en tiennyt muuta kuin pisteet, enkä ollut yhtään tietoinen miten muut olivat juosseet. Inna oli lopputuloksissa sijalla 10. Kisat juostiin kahdella hyvin erilaisella radalla, ja luokan lopputulokset olivat kyllä varsin erinäköiset kuin alkuerätulokset. Ottaen huomioon alkueräräpellyksen, olen enemmän kuin tyytyväinen tiikerin pikku taikatemppuun! Tällä tuloksella nimittäin Inna lunasti paikan Suomen EM-joukkueen varakoirana!

Inna was the only one who participated in competition. It was Finnish Whippet Club's Championships, and also qualification race to European Championships in Helsinki in June. Inna's first run wasn't as good as usual, only 214 pts and placement 31/44. I didn't have high hopes at that point, but my little Tiger did a real magic trick: final points 232 pts, placement 10/44! I couldn't believe it!! I was SO happy, because with this result, Inna will represent Finland in ECC's as a reserve dog!

Lisää ilonaiheita viikonloppuun toivat pennut, jotka olivat ihan ensikertaa elämässään "ihmisten ilmoilla". Suurin järkytys liittyi valjaissa kävelyyn, sitä kun ei oltu kauheasti vielä kotioloissa ehditty treenata. Viikonlopun aikana ipanat kuitenkin sujahtivat mukaan porukoihin todella reippaasti, tyypit moikkaili ihmisiä ja koiria ja tutustuivat kisavilinään tippaakaan arkailematta. Kaikki ovat kyllä niin ihanan avoimia ja itsevarmoja. Myös pupujutut tuntuisi kiinnostavan, tyypit seurailivat viehehommia sylistäkäsin ja pikkupojat pyydystivät tuulessa lentävän muovipussin, ja sepä oli hauska leikki!

Ella moikkasi siskopuoli Onervaa

During weekend, I was so pleased of how the kids behaved. They haven't seen so many dogs and people before, but they were so cheery and met everyone very openly. I just love how self-confident they all are. Everyone seems to be keen on lure, they were watching other dogs running from my lap. Boys catched a plastic bag moving in the wind, and that was an awesome play!

Riina otti Ellasta ja Enyasta ihania kuvia (pojista ei valitettavasti saatu kuvia kun alkoi satamaan)

Riina took some dashing photos of Ella and Enya (unfortunatelly there's no pics of boys because it started to rain)

Kotona on jatkettu harjoituksia kivalla menestyksellä. Porukka on alkanut oivaltaa miksi ulkona käydään, tytöt ovat jopa joitain kertoja pyytäneetkin ulos. Lisäksi olemme muutamaan otteeseen seikkailleet lähimetsässä, ja ipanat ovat juoksennelleet pitkin mättäitä onnesta sykkyrällä. 

At home, the kids have been training on why to go outside. The success has been quite good, girls even have asked to go out a few times. We've also been walking in the forrest next to us, the kids have been so thrilled to run between trees and stones.

 Sitten käy näin... / This is what happens then...

* * *

Jasperilla on koti. Kiitos kaikille kiinnostuneille!

Jasper found a new home. Thanks to everyone!

Kevättä

Kevät on jo pitkällä ja kelit on lämmenneet ihanasti. Kiirettä on pitänyt niin töissä kuin kotonakin, ekat pennut ovat lähteneet omiin koteihinsa - Roosa Joensuuhun ja Eetu Turkuun - mutta meno ei ole kyllä rauhoittunut yhtään. Loppuporukan kanssa on monttuiltu ahkerasti, se kun on tällaise lauman kanssa kaikkein helpoin vaihtoehto. Siinä sivussa on sitten aikuiset humppailleet itseään juoksukuntoon...

Spring is here, and the weather is lovely and warm. I've been very busy in both work and home, first pups Roosa and Eetu left their new homes - though it didn't slow the others down a bit. We've been on the sandpit quite much, because it's the easiest way to get everyone tired...

 Ella (vas.) ja Charlie

 Ella

 Isojakin lapsettaa...

Vappuviikonloppuna starttaakin sitten maastokausi, kun matkataan koko porukalla Mustialaan. Ipanatkin siis pääsevät reissuun, joten lystiä on tulossa - ainakin joillekin. Siitä lisää ensi kerralla.

Next weekend will be the season opening LC competition in Mustiala. The kids will come along too, that'll be hilarious - for some. More about that on next post.

~ * ~ * ~ 

Suloinen Jasper-poika (Dinacon Master of Puppets) etsii 

peruutuksen vuoksi vielä omaa, harrastavaa kotia!

Jasperilla on molemmat kivekset, pentutarkastuksessa ei sydämessä kuultavissa sivuääniä.

Cute Jasper-boy (Dinacon Master of Puppets) is still looking for

loving racing/coursing home!

Jasper has both testicles, no murmurs in health check. 

Tiedustelut / Inquiries

dinacon.whippets(a)gmail.com

tai

040 412 5973 (iltaisin)