Kun tämä tyttö Ferrarin osti...

Joskus vain asiat tapahtuvat. Niin kävi nytkin, kun olin ensin raskain mielin luopunut yhdestä pentuhaaveesta, koska koulunkäynti viiden aikuisen ja yhden pennun kanssa ei vain oikeasti ole järkevää. Sitten tipahti Facebookin uutisvirtaan pentukuvia, ja lopputulos köllöttelee erään haukiputaalaisen omakotitalon sohvalla...

Sometimes things just happen. Sadly I had to let go one puppy plan, because five adult dogs, puppy and weekends in Espoo at school just aren't the best. Then, all the sudden, some puppy pics on Facebook, and the result is sleeping on the couch in Haukipudas...

Fierce Fireball Formula One "Senna"

Olen ihaillut unkarilaisen Fierce Fireball -kasvattajan, Emesen, B-pentuetta jo käytännössä niiden syntymästä lähtien. Tasainen pentue, upea yhdistelmä ulkonäköä ja käyttöominaisuuksia. Niinpä tämä uusi tulokas olikin loppujen lopuksi aika luonnollinen jatkumo harrastuksiin, ja toivottavasti tulevaisuudessa myös jalostukseen. Ainakin sukutaulunsa puolesta se edustaa melko tuoreita linjoja. Onni on kasvatinomistaja, joka ei säikähtynyt kummallisesta ehdotuksesta, vaan päinvastoin, innostui itsekin. Senna asuu Jasperin (D. Master of Puppets) kanssa kämppiksinä, ja ensimmäisen vuorokauden perusteella nämä mustavalkoiset mussukkapojat tulevat erinomaisesti juttuun. Ja miksi eivät tulisi, kun kumpikin on luonteeltaan mitä mainioin!

I've admired the hungarian Fierce Fireball- breeder's, Emese's, B-litter since they were born. Such nice, even litter, lovely outfit with extraordinary skills on coursing field. So, the newcomer is kind of a natural continuum to hobbies, hopefully also for breeding in the future. His pedigree is very nice, fresh lines in Finland. I'm lucky to have a bit crazy puppy owner, who got excited right away. Senna lives with Jasper (D. Master of Puppets), and they seem to come along very good. And why wouldn't they, thus both are such easy-going fellows!

Näyttelyreissulla Liettuassa

Kaikenlaisia ajatuksia sitä ihmisen päähän laitetaankin. Parisen kuukautta sitten tuli kaverin kanssa puhetta ulkomaan näyttelyistä, ja keskustelun edetessä ajatus Liettuaan näyttelyyn lähtemisestä alkoi tuntua koko ajan paremmalta. Miksipä ei, ajattelin. Harvemmin minua on tarvinnut houkutella mihinkään seikkailuihin, ja jos nyt ei liikoja odota menestyksen suhteen niin ainakin siellä on halpaa viiniä.

Retkueemme (minä, kaverini Saana, Lara, Ella ja Enya, silkkiterrierit Lipsu ja Messi, bordercollie Sulo sekä lk collie Siina) starttasi matkaan torstaina 15.12., kun menimme iltalaivalla yli Tallinnaan. Koirat huollettuamme lähdimme ajamaan aamuyöstä, matkaa oli 600km. Pikku voimaunet joutui ottamaan matkalla aamun valjetessa, mutta selvittiin Vilnaan puoliltapäivin. Vilnan liikenne oli jotain aivan järkyttävää, pinnoite paikoitellen todella kuoppainen ja vaikutti sille että se oli yritetty paikata pihalaatoilla. Hengissä ja ilman peltivaurioita kuitenkin selvittiin hotellille, ihmeen kaupalla. Koirat matkustivat kaikki erinomaisesti, ei vinkumista eikä mitään turhaa pyörimistä. Ne olivat matkan aikana saaneet tutustua toisiinsa häkin verkkojen läpi, joten hotellihuoneessa ne kävivät kukin tahoilleen pitkäkseen.

Kuva: Saana Telkkälä

Aamulla oltiin hyvissä ajoin näyttelypaikalla. En ole suuremmin koskaan hallinäyttelyistä pitänyt, ja ennakkoon olin varautunut aivan julmetunmoiseen tungokseen, mutta yllättävän hyvin käytävillä pääsi liikkumaan. Kehät oli aikataulutettu todella tarkkaan, ja meillä oli hiukan jännät paikat koska piti seurata kaikkiaan neljän eri kehän etenemistä. Lisäksi minulla oli Lara ja Ella samassa luokassa, olin rekrytoinut aussiharrastajaystäväni Jennin handlaamaan Laraa. Whippetit olivat vasta iltapäivällä viimeisenä rotuna, ja alkoivat yli tunnin myöhässä aikataulusta. Tuomarina niillä oli ukrainalainen Zoia Oleinikova. Emppu oli ainoa nuorten luokan narttu, se esiintyi kauniisti ja malttoi jopa seisoa rauhassa. Pikainen koiranvaihto ja Ellan kanssa kehään. Jenni oli edellä Laran kanssa, Lara esiintyi ja liikkui erittäin kauniisti. Hämmästyneenä katselin sitä, siitähän on vanhemmiten kuoriutunut ihan oikea showkoira! Ellaa jännitti tuomari, ja se väisti (niinkuin yllättävän moni muukin). Liikkeessä ja seistessä se kuitenkin oli ihan rentona. Koirien saamat laatuarvostelut selvisivät vasta arvostelulapusta, mutta meidät Empun kanssa haluttiin vielä kahteen kertaan juoksemaan, molemmilla kerroilla tuomari sijoitti meidät viimeiseksi kolmesta koirakosta. Laput haettuani selvisi, että Laralle ja Ellalle molemmille ERIt, Lara kilpailuluokassa 3. ja Ella 4. Empulle myös ERI, ja suureksi yllätykseksi luokkaSERT! Mahtavaa!! Arvostelut oli kirjoitettu venäjäksi, eli ei mitään hajua mitä hän oli ollut koiristani mieltä. Saana selvensi, että tuomarin ei ole pakko luokkasertiä jakaa jos häntä ei koira miellytä, joten vaikka Emppu olikin ainoa, olisi se voinut saada jotain ihan muutakin. Muillakin oli mennyt ihan kivasti, silkeissä Lipsu ROP ja Messi VSP, bc Sulo PU2, collie Siina ROP juniori ja junSERT. Jäätiin siis isoon kehään, ja kuuden maissa kuolemanväsyneinä ajettiin ruokakaupan kautta hotellille.

Kuva: Saana Telkkälä

Sama setti sunnuntaiaamuna. Colliet olivat samassa kehässä whippettien kanssa, ja oli minun vuoroni kartturoida Siinaa. Sepä menikin ihan mallikkaasti, Siina sai JMVA-arvoon tarvittavan viimeisen junSERTin, ja oli ROP ja ROP juniori. Handlerisäädön vuoksi olin päättänyt jättää Ellan pois, joten kehässä pyörähtivät vai Enya ja Lara. Empulle tänään melko tiukalta Jadranka Mijatovic'lta (Kroatia) "very good, thank you", Laran tyypistä tykkäsi ERIn verran mutta sijoitus luokassa 3. eli viimeinen. Eipä nyt voi moittiakaan, 4*ERI, 1*SERT ja 1*EH reissun saldona. Kehää seuratessa alkoi hahmottua myös logiikka, millä koiria pyydetään uudestaan kehään. Kussakin luokassa koirat sijoitetaan järjestykseen, ja luokkaykköset tulevat kisaamaan CACIBista, sen jälkeen luokkaykköset sekä CACIBin voittaneen koiran luokan kakkonen kisaavat varaCACIBista. Luokkaykköset saavat kukin luokkaSERTin, ja CACIBin voittajan SERT on ns. iso SERT. Jos koira on jonkun muun maan valio, se valioituu Liettuan valioksi isolla sertillä. Muotovalion arvoon luokkasertejä tarvitsee olla kolme, mikäli yksi on KV-näyttelystä, kansallisista tarvitaan viisi. PN ja PU-sijoituksia ei jaeta, ainoastaan CACIBin saaneiden kesken jaetaan ROP ja VSP. Joskus ROP-kehässä saattoi olla kolmekin koiraa, mutta se ei ihan auennut, miksi. Ohjeella "tunge vaan väkisin kehään niin monesti että ne työntää sut pois" pärjäsi tosi hyvin.

Sunnuntaina silkit olivat jälleen voittoisia, tällä kertaa Messi ROP ja Lipsu VSP. Lisäksi Sulo-bc oli ROP, eli kaikille tuli CACIBit ja ilmeisesti paljon jotain titteleitä. Siina, Sulo ja Messi pääsivät vielä isoon kehään pyörähtämään, ja minä pääsin Sulon remmin päähän...

Kuva: Laurynas Mitrulevičius

Isossa kehässä Siina ja Messi pääsivät 5 parhaan joukkoon, mutta eivät enää yltäneet palkintopallille. Pääsimme kotimatkalle kuuden maissa, ja parin pysähdyksen taktiikalla ajoimme aina Tallinnaan saakka. Meillä oli liput aamulaivaan, joten ehdittiin vielä nukkua autossa pari tuntia. Ihan hullun rankka reissu, mutta oli kyllä kivaakin. Jotenkin aloin vähän tykätä tuosta näyttelyhommastakin. Ennen reissua käytiin tyttöjen kanssa Haukkuvaarassa näyttelytreeneissä, ja siellä jotenkin hiukan pääsi hommaan kiinni. Nyt kun tavallaan olisi hyvä syy, niin kai sitä voisi ensi vuodelle katsoa jonkun pienen kansallisen näyttelyn jostain päin Liettuaa, jos se tuuri kävisi vielä toistekin (ja kolmannen kerran). Eihän juoksijan kanssa mitään hulluja kannata tavoitella, mutta kyllä minusta juoksijakin voi kaunis olla.

A week before Christmas, we travelled to Vilna, Lithuania for double IDS. On Saturday, Lara was EXC3 and Ella EXC4 in Open Class and Enya EXC with CAC in Intermediate Class under ms. Zoia Oleinikova, Ukrain. On Sunday, Lara EXC3 in Open Class and Enya VG in Intermediate Class under ms. Jadranka Mijatovic, Croatia. Ella was not shown, due to handler problems because she was also in Open Class. Super happy with these results! We had other dogs with us also; two silky terriers, who got CACIBs on both days, one Border Collie, who got CACIB on Sunday, and a Smooth Collie who finished her JCH title. Very nice! Thank you Saana for company.

Lomalla

Olemme viettäneet talvilomaa lokakuun puolivälistä saakka, ja kyllä täytyy sanoa että tuli tarpeeseen. On se kesä aina vaan kuitenkin rankka. Aika on silti kulunut hyvinkin nopeasti töiden ja koulun merkeissä. Luntakin on ollut välillä, mutta pääosin kelit ovat olleet niin kurjat ettei ole tarvinnut ketään houkutella lähimetsää pidemmälle. Ja hyvä niin.

Loppuvuoteen on luvassa vielä kaikenlaista kivaa, samoin ensi vuodelle on jo jonkinmoiset nuotit tehtynä. Kummasti se pieni lepotauko aina tekee hyvää ja antaa pikku lisäpotkua suunnitelmiin ja niiden toteuttamiseen...

We've been on winter vacation since mid-October. We all really needed it. Still, weeks have gone by very fast with work and school. We had snow, then rain and mud, so no one has been very interested in going further than nearest woods. For the rest of the year we have some pretty interesting happenings, also plans for next summer are quite clear. Funny how good night sleep makes you plan all kinds of things...

"Anna sille aikaa."

Vaikka whippet on - tai ainakin sen tulisi olla - hyvin vietikäs ja viehevarma koira, aina ei kaikki kuitenkaan mene välttämättä ihan tuubiin. Seitsemästä omistamastani whippetistä kahden kanssa on tehty töitä viehehommien eteen ihan reilustikin. Syyt heikon tai jopa olemattoman vietin takana voivat olla moninaiset. Aikanaan Vauhtin juoksemattomuuden syyksi paljastui pitkällisen ja sinnikkään treenaamisen jälkeen lopulta kipua tuottanut luustoepämuodostuma, ja sen osalta juoksuharrastushaaveet haudattiin siihen. Empun kanssa olemme taistelleet toisenlaisia peikkoja vastaan, niistä kerroin kesällä postauksessa Juhannuskisat. Olen jutellut asiasta lukemattomien ihmisten kanssa, neuvoja on tullut laidasta laitaan. "Niin siinä helposti käy kun jättää pennun kotiin, siitä tulee tissiposki." Ei käynyt mielen reunallakaan laittaa lapsukaista minnekään kasvamaan vaikka sitä kovasti suositeltiin. Minä annoin Empulle rakkautta. Ja aikaa.

 

Enya. Minun pieni murunen, kohtalokoira, luomulapsi. Koko kesän Emppu on kulkenut kisoissa mukana (poislukien toukokuun Viron reissu, jonka jälkeen totesin että se ei ollut hyvä idea...). Se on saanut katsella toisten juoksuja, ja koneen käydessä on revitelty karvalelulla. Latvian kisoissa Emppu riehkasi vieheelle ensimmäisen kerran ikinä! Team Racessa se juoksi pikkupätkän, pikkuisen epävarmasti, mutta juoksi kutenkin. En ole tehnyt Empun suhteen mitään sen suurempia suunnitelmia, se on erityinen koira huolimatta siitä juokseeko se ikinä vai ei.

Eilen harrastettiin vielä viimeisen kerran tälle kesälle, käytiin kerhomme kaudenpäättäjäis-kerhomestaruusmaastoissa juoksemassa. Laitoin pikkutytöt juoksemaan, ensin Empulle oli tarkoitus vetää vain pikkupätkä mutta hetken mielijohteesta käskin kuitenkin vetää koko radan, noin 500m. Olin aamulla ottanut pakastimesta mukaan jäniksennahan, se oli kiinnitetty valkoiseen teddykarvareuhkaan, joka tuntui suussa kivemmalta. Juoskoot mitä juoksee, viehe ainakin olisi mahdollisimman houkutteleva. No sehän juoksi. Koko radan. Ensimmäisen kerran elämässään Enya juoksi koko radan, pikkuisen käännöksissä näkyi tottumattomuus, mutta ei tippaakaan epäröintiä! Niin upeaa!! Vieheelle tullessa se ei jäänyt revittelemään, mutta ei se myöskään läähättänyt. Sehän on kuin äitinsä, mietin. Ei Larakaan suuremmin riehkannut nuorempana vieheen perään, se keskittyi hiljaa ja suoritti vahvasti mutta eleettömästi. Niin sitä joka päivä oppii jotain uutta koirastaan, vaikka toinen siskoista kiljuu kuin heikkopäinen, niin onko toisen pakko.

 

Näin ne sisarukset juoksi. Josko ensi keväänä luomulapseni kanssa päästäisi möröistä eroon lopullisesti. Alku ainakin on lupaava!

For the whole summer, Enya has been practising with the lure. In the post Juhannuskisat I told what happened last Autumn, and why Enya has not been running. Many people has been given me all kinds of advices, but I decided to give her love. And time. Emppu has been travelling with us for the whole summer, she has been watching other dogs running and she has been playing with her own fur toy. In Latvia LC, she barked at the lure for the first time ever. Yesterday, we participated in our clubs inofficial LC competition, and both Teenagers were entered. First I planned only short track for Enya, but I let her run the whole track, about 500m. And she ran. The whole track. For the first time. It was so wonderful to watch!! My little cuddlehound. All the work has been definitelly worth it, I hope next Spring we'll beat the rest of the ghosts for good. Seems very promising!

Se oli siinä!

Kausi 2016 on sitten siinä. Hieno kausi on ollutkin!

Syyskuun puolivälissä tytöt kävi juoksemassa toisen ajuekokeensa Kouvolassa, sunnuntaina Ella juoksi samassa paikassa kansallisissa maastoissa. Aluksi minun ei pitänyt itse edes olla paikalla lauantaina, mutta useampaan kertaan muuttuneet suunnitelmat sen kuitenkin tekivät mahdolliseksi. Pohja oli kova ja radat pitkät (n. 950m ja 850m), etukäteen olin varautunut vetämään ajueeni pois finaalista, mutta tytöt vetivät aivan super hienosti! Toinen kisa ja toinen SERT-A - ja toinen ylituomarin palkinto, koska ensimmäistä kertaa ajuekokeen historiassa ohjaaja lähetti kaikki koirat itse! Kyllä siinä pikkuisen oli jännitystä ilmassa, mutta ihan kohtuullisestihan tuo meni. Sunnuntaina radat olivat huomattavasti lyhyemmät, ja Ella sijoittui YK luokassa toiseksi. Ajuekokeen tulokset täällä ja sunnuntain maastokokeen tulokset täällä. Kiitokset Annelle yöpaikasta ja seurasta!

In the mid-September, we travelled to Kouvola for pack coursing competition and NAT LC competition for the weekend. Dina, Lara and Inna did great on saturday and placed 3rd with CAC. On sunday Ella placed 2nd with CAC - greta weekend! Results from pack coursing here, from sunday NAT LC here.

Alkuerä, kuvasi Arto Ojanperä 

 

Kuvat Kikko Kåhre

Ajue SMissä ei sitten mennytkään enää ihan niin putkeen. Mäkinen maasto vaikeutti etenkin pienillä roduilla näkyvyyttä toisiinsa, ja omista varsinkin Innaa inhotti pitkä sänki. Parit kuperkeikatkin tuli, ja siitä lähtee ajueen arvosteluohjeiden mukaisesti automaattisesti pisteitä. Kausi on ollut pitkä ja koko porukalla alkoi jo tassu painaa, jumbosijasta huolimatta tapahtuma oli hieno eikä palkintojenjaossa onnen ja liikutuksen kyyneliltä välttynyt kukaan. Kisassa valioitui Suomen ensimmäinen FI KVA-A, saluki Noa, paljon onnea vielä perhe Ojanperälle! Historian ensimmäisen SAM-tulokset täällä.

We participated in pack coursing Finnish Championships, but this time results were not so good. The field was quite hard, lots of ups and downs, and for a small dog it was hard to see each others. Still, it was great to be there - this was the first title race for pack coursing. Results here.

Lokakuun toisena viikonloppuna matkattiin Helsinkiin Tuomarinkartanolle Team Raceen kauden viimeisiin ratakisoihin. Ilmoitin hetken mielijohteesta Ellan etanalähtöön, sen päälle tekisi hyvää jos se saisi vetää yhden lähdön keulilta. Kasvattini Eddy (D. Enter Sandman) oli meillä hoidossa ja minun oli määrä palauttaa se Team Racen jälkeen, samalla senkin kilpailutus siinä menisi eli ilmoitin myös sen. Lähtöjä olikin sitten päälle 50, meidän lähdöt loppupäässä eli ehdin hyvin seurailla kisoja ja koirat lepäili lämpimässä autossa. Ella voitti oman lähtönsä hienolla ajalla 19,18 ja Eddy hävisi voittajalle vajaan kymmenyksen omassa lähdössään, aika oikein kiva 19,34. Molemmille siis SERTit! Tulokset täällä. Hailuotoon ei meiltä enää lähtenyt ketään, mutta Jasper (D. Master of Puppets) se otti ja juoksi itsensä normiurosten toiseksi ja sai kolmannen SERTinsä! Paljon onnea Niina ja Jari perheineen!

On October 8th we travelled to Helsinki for the last track racing competition, Team Race. I had entered Ella on 280m on "slow start" (dogs who don't have CAC can be entered to start in which no one has CAC. The start is move even). Eddy was at us while his owner was abroad, so I entered him also on 280m. Ella won her start with very smooth time 19,18, Eddy was 2nd in his start with very nice 19,34. Both gained CACs. Results here. The last LC competition took place in Hailuoto, Oulu. Jasper came 2nd with CAC - 3rd in a row! Congratulations Niina, Jari and family!

 Eddy sinisellä

 Ella

Kuvat Marko Pessi

Niin se on tämä kausi lopussa. Kaikella tapaa jännittävä, ainutlaatuinen, onnistunut. Lapset aloitti kisauransa, viidestä radalla juosseesta neljälle SERT-tulos, kolmelle maastoissa startanneelle kaikille SERT. Viisi kävi myös näyttelyissä, tuloksena 1x ERI, 3x EH ja 1x H. Myös omalla tiimillä rokkasi hyvin; Innalle EE ja LV KVA-M arvot sekä INT KVA, Laralle hienot enkat radalla Juhannuksena ja maastosta varaCACIL, Ellalle SERT maastosta ja radalta ja lisäksi upea voitto ja SERT Latviasta. Lisäksi tytöt onnistuivat ajueessa täysin yli odotusten, sieltä tuloksena kaksi SERTiä ja kaksi ylituomarin palkintoa. Kyllä kelpaa tällaisen porukan kanssa maata sohvalla seuraavat pari kuukautta!

So, that was that. Very exciting, unique, successfull season. Kids started their career, 4 out of 5 gained CAC at the track, all 3 got CAC at coursing, 5 were entered in dog show with results 1x EXC, 3x VG and 1x G. Couldn't be more happier. My own team also did well; EE, LV and INT LC CH for Inna, new PB times and LC resCACIL for Lara, CAC's from track and LC for Ella, also winning in Latvia with CAC. Dina, Lara and Inna also got 2 pack coursing CAC's. Now we're going to lie on the couch for a couple of months!

Mainetta ja kunniaa

Kuopion näyttelyn jälkeen pidettiin pikku kisatauko ennen syksyn viimeisiä kisoja. Tauko olikin paikallaan, tytöt sai vähän huilata ja samalla katsottiin ja huollettiin läpi jokainen koira. Keneltäkään ei löytynyt mitään sen suurempaa. Huomaa kyllä että on hoidettu osteopaattisesti tiheämmällä välillä, rasituksesta palautuminen on todella nopeaa ja liikkeet ovat puhtaat ja vapaat. Käväistiin me silti turisteeraamassa rata-SMeissä Hyvinkäällä, missä Roosa (D. Hero of the Day) juoksi upeasti B-finaalin kakkoseksi häviten ainoastaan viiksenmitalla. Upeat juoksut, Roosa on kyllä niin helppo kisakaveri! Kiitos Lihavaiset kun tulitte ja mukava oli lapsosta kopitella.

After Kuopio dog shows, we had a little break from races before the last competitions of this season. Girls had been checked through carefully, everyone was in great shape, no bigger problems in body. It is easy to see that they've been treated by osteopathic techniques very regularly, recovery after running is very fast and movement is clean and free. Though girls haven't been running, we visited Finnish Racing Championships in Hyvinkää. Roosa (D. Hero of the Day) participated, and made a very nice run in B-finals by placing 2nd. Thanks fam. Lihavainen for coming!

Roosa mustalla, kuva Marko Pessi

 

Elokuun viimeisenä viikonloppuna lähdettiinkin sitten taas reissuun. Pohdiskelin pitkään SM-maastojen ja Twin Cupin välillä, mutta vaaka kallistui lopulta Baltian retkeen. Matkaseuraksi saatiin pari sloughia omistajineen. Aikatauluteknillisistä syistä matkustimme perjantai-illan viimeisellä laivalla, ja rantauduttua jatkettiin matkaa kohti Rujienaa, Latviaa. Matka meni sinällään hyvin, vaikka pari hullua rekkakuskia ohittelikin liikenteenjakajien väärältä puolelta ja navigaattori tarjoili yöllisen maaseutukierroksen. Oltiin kuitenkin perillä tunti ennen eläinlääkärintarkastuksen alkua - ehdittiin siis nukkua melkein tunti!

Viimevuotisen perusteella hommat ja paikka oli tuttuja, ja tänäkin vuonna kisaan oli ilmoitettu paljon suomalaiskoiria. Päivä oli hiukan tuulinen, mutta lämmin ja aurinkoinen. Omasta porukasta lauantaille oli ilmoitettu normiwhippetteihin Inna, joka tuttuun tyyliinsä veti alkuerän lämmittelykierroksena, pistesekoilujen vuoksi alkuerän sijoitus jäi hiukan hämärän peittoon. Ella juoksi kahden koira yk-luokassa, ja vaikka sen suoritus jännitti ihan sairaan paljon, Ellis vetäisi oikein tyylikkään juoksun ja reilun piste-eron pariin. Finaalissa nähtiin taas parasta Innaa, sen menoa oli kyllä ilo katsoa! Rata oli melko lyhyt, mutta korkeusvaihtelut ja pari jyrkähköä mutkaa tekivät siitä aika haastavan juosta. Ella yllätti ketteryydellään, sillä vauhdilla voisi kuvitella että kääntyminen olisi hankalaa, mutta sen juoksutekniikka on parantunut aivan valtavasti. Palkintojenjakoa odotellessa Ellan sijoitus oli varma, mutta Innan sijoituksesta ei ollut mitään aavistusta, koska ulkomaisten tuomareiden linjat saattavat poiketa paljonkin. Serti oli tavoitteena eli kakkossija olisi riittänyt, mutta voittohan sieltä tuli! Niin upeaa!! Illaksi ajeltiin Pärnun eteläpuolelle majapaikkaan, upean päivän päätteeksi grillailtiin porukalla ja juhlistettiin muitakin hienoja suomalaistuloksia.

At the end of August, we headed to Latvia for Twin Cup LC competition. The trip went pretty well, despite of late arrival of our ferry, a couple of exciting moments with local traffic and a navigator-guided tour at the countryside in the middle of the night. We arrived just in time, one hour before vet check - so one hour sleep in a car before long day at the field.

Competition went pretty well. Inna warmed up on the 1st round, quite modest points in standard whippet class. Second one was more like her, fast and pedantic with tight curves. Ella did very nice runs and placed 1st after 1st round. While waiting the prize ceremony, Ella's placement was quite clear but I could only guess Inna's result. Well, it was a huge surprise: both won their classes with CACs!! So great!!

 1. Inna v. Dia-Robinne, CAC, LV LC CH

 1. Dinacon Nothing Else Matters, CAC

 

Väsyneet ja nälkäiset kisaajat

Sunnuntaina juostiin kv-kisa Pärnun lähellä, paikka oli sama kuin edellisvuonna. Heinä oli varsin pitkä, ja heti nousi kylmä hiki otsalle Ellan suhteen. Onneksi Ellan pari kuitenkin jätti saapumatta, joten sen ei tarvinnut juosta. Kunto olisi varmasti riittänyt, mutta pitkä matka ja edellispäivän hienot juoksut melko lämpimissä olosuhteissa olivat ihan riittävästi lapselle. Innan suhteen odotukset olivat korkealla, se kun on tarkka seuraaja ja nopea kääntyjä. Alkurata menikin aivan upeasti, varmaan yksi sen hienoimpia juoksuja - kunnes toiseksi viimeisessä mutkassa viehe karkasi mutkan taa ja sekä Inna että pari ajautuivat pitkään heinikkoon. Pontevasta etsimisestä huolimatta tuomioksi tuli hukka ja nolla pistettä. Pettymyksen tunne sekä itsellä että silminnähden myös koiralla oli ihan valtava. Sinne meni se CACIL. Dinakin joutui hukalle omassa lähdössään, mutta löysi vieheen lopulta ja pääsi maaliin saakka. Veteraani iloitteli koko rahan edestä, mutta vedin sen kuitenkin pois finaalista koska se oli jaetulla viimeisellä sijalla. Lara juoksi alkuerän yksin, ja taiteili viidakossa ihan uskomattomat yllätyspisteet 260, joilla se johti alkuerän jälkeen. Pettymykseen sekoittui ihan uudenlainen jännitys! Finaali menikin Laran osalta surffailuksi, mutta vaikeat olosuhteet tekivät tepposet muillekin, ja lopulta Lara oli kuitenkin toinen ja sai toisen vara-CACILinsa! Tyhjin käsin ei siis tarvinnut lähteä! Whippettien CACIL meni yllätysvoittajalle Suomeen, samoin Twin Cup -voitto, ja muissakin roduissa saatiin juhlia suomalaismenestystä. Kotimatka sujui varsin korkeissa tunnelmissa, mutta viimeinen iltalaiva ja aamuöinen kotimatka pakottivat pikku nukkumatauolle. Siitäkin selvittiin, mutta ehkä seuraavalle reissulle pitää vähän miettiä noita aikatauluja uusiksi...

Next day, there was INT LC competition in Pärnu, Estonia, where I had entered Dina, Lara, Inna and Ella. The first thing I noticed was very high grass, which wasn't so good for Ella. Luckily her pair didn't show up, so she didn't have to run. I had high hopes for Inna, and she started with one of her very best runs, but she lost the lure in the jungle just a few ten meters before the end -zero points for her. I was so pissed off, but what can I do... Unfortunatelly, no CACIL for her. Dina also lost but found it again, 172 pts, but I took her off from the finals. Lara ran alone, and she made a fantastic run with 260 pts and 1st place! In the finals, her run wasn't that good anymore and she ended up on 2nd place, though with her 2nd res-CACIL! Trip back home was very heavy, we arrived by late ferry, and I had to take nap before I drove home.

 

Viikon toipumisen jälkeen oli pitkästä aikaa vuorossa kotimaan maastot, kun sunnuntaiaamuna puoli 5 startattiin kohti Pohjanmaata. Suomessa on tänäkin vuonna harmittavan vähän kv-maastoja, ja Laihian Nuukajuoksut oli juuri se ainoa mihin omat aikataulut salli osallistua. Meitä on jo parin vuoden ajan vaivannut epäonni näiden kisojen suhteen, viime vuonna Innalla oli juoksut ja edellisvuonna jalkavamma esti osallistumisen. Kisapelto oli tasainen ja laakea, alusta lyhyt heinä, mutta yöllinen sade oli tehnyt siitä hieman liukkaan. Inna pysyi jaloillaan alkuerän ja johti alkuerän jälkeen 10 pisteellä. Juoksu oli hieno, ei ihan niin teknisesti hyvä kuin edellisviikonloppuna, mutta vauhti oli hyvä alusta loppuun. Ella juoksi myös upeasti ja kaatumatta, ja oli alkuerien jälkeen kolmantena yk yhdistelmäluokassa. Pouta kuivatti radan finaaleihin, ja molemmat tytöt suoriutuivat omista finaalijuoksuistaan huippupisteillä. Näin suurimman osan muista luokkien suorituksista, ja olin melko varma Innan ykköspaikasta, ehkä jopa Ellakin saattoi parantaa kolmossijaansa. Palkintojenjaossa tunnemylläkkä oli aivan valtaisa, ja kun kuulin whippetnarttujen kakkoseksi tulleen nimen, sain itkun vain vaivoin pidäteltyä. Inna voitti, sai viimeisen CACILin ja valmistui kansainväliseksi käyttövalioksi! En ollut osannut kuvitellakaan, miltä se tuntuisi. Kova työ sai parhaan mahdollisen tunnustuksen, on se vaan aivan käsittämättömän upea koira!! Ella oli omassa luokassaan toinen, senkin suoritus oli ihan sanoinkuvaamattoman upea! Oma kasvatti, omin käsin alusta saakka tehty, ja todellakin, vaikeuksien kautta voittoon. Tämä vaatii jo kunnon juhlat kakkuineen ja kuohareineen! Tulokset täällä.

After only one week recovery, we headed to Laihia for INT LC competition. There were only a couple of INT competitions in Finland this year, and this was the only suitable for my scedules. The field was big and flat, luckily not very wet anymore, thoug it had been raining at night. Inna warmed up very nicely with 262 pts, placement 1st. Ella did very good too, 241 pts and 3rd place. Both had great final runs, I was quite sure of Inna's win, and maybe Ella had improved too. Still, the feeling was breathtaking when I actually heard the name of the dog who placed 2nd in standars whippet female class. Oh my Dear God, Inna really won, got CACIL - and became INT LC CH!! Couldn't really figure out how that would feel, I have such an extraordinary dog!! Ella placed 2nd in oversize class wit CAC, that was an imposing performance too! Bred and trained by my own hands, what a feeling. This surely needs a big party! Results here.

Alkoi jo tuoretta inttiä vähän väsyttää

Kuopio KV-näyttely

Kertavuotinen pakollinen paha nimeltä koiranäyttely. Tällä kertaa retkikohteeksi valikoitui Kuopio, ja kun pistettiin homma isolleen niin mentiin sitten ihan kahdeksi päiväksi - kylläkin eri koirien kanssa.

At the beginning of August, we visited Kuopio for INT dog show(s).

6.8.2016, Inga Siil:

"17 months old. Good type and size. Excellent proportions. Head should be more typical. Excellent ears. Very good neck and topline. Too straight in front and hind angulations. Needs some fore chest and deeper ribcage. Excellent coat. Moves cow-hooked behind. Very nice temperament. Too short steps when moving." 

INTERM. G

 6.8.2016, Inga Siil:

"3,5 years old. Good type. Excellent size. Too short in body. Enough typical head but needs to be filled under eyes. Very good neck. Topline should be more typical. Needs more angulations front and rear. Too short in croup and too highly carried tail. Excellent coat. Excellent feet and pasterns. Excellent temperament. Moves close behind and loose in elbows. Very short steps on the move."

WORKING S

7.8.2016, Primoz Peer:

"Elegant mature bitch. Very good proportions, head and chest. Bit in at elbows. Correct angulations. Very good mover."

INTERM. VG-4

 

7.8.2016, Primoz Peer:

"Bitch of excellent proportions and outline. Correct head. Just the right chest. Bit weak at pasterns. Excellent angulations. Very good mover."

WORKING EXC-1 CQ

 

Lauantain jälkeen olin jo valmis lähtemään kotiin, helkkariako näitä "oikeita" whippettejä tuoda näytille kun ne inhoilmein säestettynä heivataan kehästä pellolle. No, eihän brindlejen arvosteluissa varsinaisesti mitään haukkuja ollut, mutta tädillä nyt oli linja yhtä tiukkana kuin nuttura. Sunnuntain slovakiherrasmies kyllä palautti uskon tähänkin lajiin, ja sekä äidin että tyttären arvostelut olivat kyllä varsin mairittelevia (tiedänpähän kenen kehiin kannattaa jatkossa suunnistaa). Kaiken kyllä kruunasi Laran SA, sitä en ollut kyllä osannut millään muotoa odottaa! Ihan mahtavaa! Lara saavutti sen myötä Whippet-harrastajat ry:n Kaunisjuoksija -palkinnon vaatimukset ja anomus lähti jo matkaan. Kiitokset Charlien perheelle vielä yöpaikasta ja tyttöjen päivähoidosta!

 

 

Tuloskimaraa radalta ja maastosta

Nyt on tullut vierailtua Hyvinkäällä ihan urakalla, kun viikko sitten oltiin Whippet-Harrastajien ratamestaruuksissa ja nyt Luhtilaukkaajien kansallisissa maastoissa. Ennen sitä piipahdettiin Turun Vätissä keskiviikkokisoissa, mistä ei kylläkään mitään sen kummempaa mainintaa (tulokset). Dina oli ilmoitettu molemmille 280m ja 480m matkoille ja Inna 280m etanalähtöön, kummallekin omaan tasoon nähden huonot ajat ja 280m lähdöissä kumpikin joutui lähdössä naapurikopista lähteneen koiran tönimäksi. Lisäksi rata oli niin surkeassa kunnossa ja kovapohjainen, että Dinan niska meni taas ihan hirveään jumiin ja sitä oli pakko pitää kevennetyllä viikon verran. Onneksi sentään päästiin uimaan. Eipähän tarvitse enää Turkuun lähteä kisaamaan.

We have been doing some racing with girls. First, Wed 20th July we travelled to Turku. Dina ran 280m and 480m, Inna 280m, no success for us. Track was quite bad, too hard and dry, and Dina got neck pain for the next morning. So no more Turku for us.

Kuva: Tuuli Soukka

No, torstaina aamuyöstä kotiin Turusta ja perjantaina kohti Hyvinkäätä. Ratamestaruuksiin oli ilmoitettu Lara sekä kaikki ratakirjalliset Metallica-neidit. Pikkuisen meinasi kämmenpohjia hiottaa yhdellä jos toisella, mutta päivä oli mahtava vaikkei mitään suuren suurta tulosiloittelua saatukaan. Lara voitti oman alkuerälähtönsä täpärästi nenänmitalla! Teknisesti se oli aivan huippusuoritus, Lara nimittäin juoksi koko matkan sisällä toinen koira rinnalla. Roosa (D. Hero of the Day) juoksi ensikilvassaan SERTK-ajan ja oli 1. aikajuoksujen jälkeen 7. nopein eli täpärästä likka putosi B-finaaliin. Finaalissa lähtö harmittavasti epäonnistui täysin ja Roosa lähti matkaan lähes 10m muiden jälkeen. Myös Esme (D. Cyanide) juoksi ensikilpansa. Esmu on harjoitellut eniten, mutta vissiin kisko vähän pelotti, koska Esme juoksi todella ulkona eli ajat olivat melko keskinkertaisia. Esme sijoittui C-finaalin kolmanneksi. Ella juoksi yk-narttujen mestaruuksissa kuuden muun koiran kanssa. Alkuerässä se sai koppiarvonnassa ykköskopin, mutta joutui lähdössä ikävästi kaverin tönimäksi kun se kokeneempana ampaisi heti lähdöstä kiskolle. Odotetusti Ella oli hitain, eli se pääsi juoksemaan yksin B-finaalin. Ratamestaruuden tulokset täällä. Kaikille kuitenkin puhtaat juoksut ilman mitään suurempia kolareita tai vammoja, se on aina pääasia se! Kaikki ovat vielä niin kovin nuoriakin, että kunhan nyt tämä kausi harjoitellaan niin ensi kaudella päästään sitten tositoimiin!

On Sat 23rd July, Finnish Whippet Club's Track Racing Championships took place in Hyvinkää. I had entered Lara and Ella (D. Nothing Else Matters), also Roosa (D. Hero of the Day) and Esme (D. Cyanide) participated. All the Metallica-girls ran their first official race, so it was very exciting day. Lara ran tecnically very very nice run in qualifications, she was in lead from the start to the finish, and other dog ran right next to her. Roosa did great time in qualifications, and she was narrowly dropped out from the A-finals. Lara and Roosa ran in B-final, Lara did good, but unfortunatelly Roosa's start failed and she came out of the box when the others were 10m away. Esme also has speed, but poor technique - she runs very far from the rail. She ran in C-finals. Ella got pushed quite dirty in the start of qualifications, she ran alone in B-final and that was very good for her head. Results are here. All of the rookies had nice clean runs and Roosa her first CAC-time, very well done!! Little more practise in technique, so next season we can do some serious racing!

 Roosa, kuva Riina Lummekari

 Esme, kuva Riina Lummekari

 Lara (sin.), kuva Riina Lummekari

Ella, kuva Harri Nurmela

Viikon päästä ajeltiin taas Hyvinkäälle, tällä kertaa maastoilemaan. Olin ilmoittanut Ellan Luhtisaalistukseen, jos sille nyt saisi edes jonkinmoisen tuloksen tältä kaudelta. Samalle reissulle onnistuin integroimaan auton teippauksen - ja kuinka käsittämättömän hieno siitä tulikaan!! Kiitos Kaide ja Lucky Style!

Sponsorikin mainittu. Firman logot löytyvät etuovista, mutta niistä ei tullut otettua kuvaa.

Mentiin Hyvinkäälle siis jo lauantaina hyvissä ajoin. Keli oli lämmin ja aurinkoinen, mutta jostain syystä liukasteluja ja kaatumisia oli tullut oikein urakalla, ja yksi vähän pahempikin onnettomuus. Kylmä rinki takamuksen ympärillä pohdin uskaltaisinko laittaa pitkää ja nopeaa ensikertailastani kisaan ollenkaan. Sunnuntaina sitten saatiin vettä ihan taivaan täydeltä juuri ennen yk-narttujen luokan alkua, mutta kuin ihmeen kaupalla keli siitä sitten parani. Rataankin tehtiin parannuksia, ja Ella kesti jaloillaan molemmat juoksut. Alkuerässä Ella selvästi vähän pohti että mikäs tää nyt olikaan, mutta finaalissa tykitti ihan hurjan hienosti (ja kovaa, mutta yllättävän hyvin se kääntyy kuitenkin!). Viron reissun ikävät muistelot kyllä unohtui - Ella nimittäin voitti luokkansa ja sai ensimmäisen SERTinsä!

On 30th July, we travelled to Hyvinkää again, this time for NAT coursing competition with Ella. We arrived on saturday (on the same trip, I finally got my car taped - WOW!!!), and it was a very nice and warm day. Despite of that, the field seemed quite slippery, and several dogs had fell. On sunday, just before Ella's start, it was raining very hard, and I was pretty worried on how Ella would stay on her feet because she is very long and she has quite much speed. Everything went very nice, and Ella won her class with her very first LC CAC!!!

 

 Ella punaisella / Ella with red jacket

 

 Kuvat Kati Kanerva

Tulevana viikonloppuna juostaan vähän erilaisia rinkuloita, vuorossa on nimittäin vuosittainen pakollinen paha eli näyttelykäynti. Inna ja Enya on ilmoitettu Kuopion kv-näyttelyyn lauantaille ja Lara ja Ella sunnuntaille. Ihan itseäkin jännittää... Sitten pidetäänkin pikku huoltotauko ennen seuraavia karkeloita. Syksylle on luvassa vielä parit maastokokeet, parit ajuekokeet ja eiköhän me vielä Team Racessakin pistäydytä.

Next weekend we'll head to Kuopio INT dog show with Inna, Lara, Ella and Enya. Then, a little "service break" before last competitions in autumn.

Ajuealuevaltaus

Koko viime kauden ajan kypsytelty ajatus oli viimein aika panna täytäntöön, kun ilmoitin Dinan, Laran ja Innan Kouvolaan ajuekokeeseen. Emme kylläkään olleet ensimmäinen whippetajue, sillä ensimmäinen on korkannut ajuekisat syksyllä 2014 Mänttä-Vilppulan kokeessa pistein 406. Siinä missä perinteinen maastokoe arvioi koirien itsenäistä toimintaa ja yksilön ominaisuuksia, ajuekokeen päätarkoitus on mitata koirien ryhmätyöskentelyä metsästystilanteessa (tutustu sääntöihin ja arvosteluohjeisiin täällä). Whippet pääasiassa yksin työskentelevänä koirana ei siis ole ajueessa ehkä omimmillaan. Oman tutun lauman kesken tilanne kuitenkin on täysin eri, mikäli roolitus on kunnossa ja koirilla yhteistyö pelaa. Olen päässyt seuraamaan omia koiriani juoksemassa samoissa lähdöissä kisoissa, samoin kuin tahattomissa riistatilanteissa (joissa ei ole sattunut eläin- eikä henkilövahinkoja), ja niiden yhteistyö on ollut hienoa katsottavaa. Siitähän se ajatus sitten taas lähti käsistä, eli auto täyteen ja matkaan!

Yövyimme kisapaikalla, sillä eläinlääkärin tarkastus oli jo klo 6:30. Siinä aamun valjetessa alkoi pikkuhiljaa itsellekin valkenemaan mm. se, että lähetys tulisi tapahtua slipperillä. Jokainen joka on Dinan nähnyt lähtöpaikalla varmasti tietää, että se ei todellakaan ole lähtöpaikalla "omistajan täydellisessä hallinnassa", kuten säännöissä lukee. Jo Sämpyn kisatessa otin tavaksi kantaa koiran lähtöpaikalle, mutta nyt lähtö tulisikin tapahtua liikkeestä. Parin lisäkäsiparin ja lainaslipperin avustuksella saatiin tytöt loppujen lopuksi ihan onnistuneesti matkaan, ja ihan kivannäköistä pyöritystä se olikin. Rata vaikutti melko pitkältä perinteiseen maastorataan verrattuna, siinä oli hyvin paljon suoria linjoja ja kisapelto oli tasainen ja laakea. Aika raskas siis juosta, koira joutui tekemään tosissaan töitä. Finaali-elltarkastukseen oli ohjeistettu menemään heti kun koirat olivat palautuneet, ja koska starttasimme lähtönumerolla 2, taisimme olla ensimmäisinä uusintatarkissa - noin vartti siitä kun koirat tulivat maaliin. Kuuntelin mielissäni eläinlääkärin kehuja koirieni loistavasta kisakunnosta ja nopeasta palautumisesta, kaikki siis ok ja koirat unille autoon. Pisteitä jouduttiin odottelemaan tovi, mutta kyllä kannatti: alkueräkierroksen jälkeen ajueeni oli suureksi yllätyksekseni kolmantena!

Kuvat S. Alanne / M. Kunttu

 Lähtöä odottelemassa

Alla tyttöjen pisteet osa-alueittain alkuerästä ja finaalista:

Osa-alue	Pisteet	Max. pisteet
Käytös hihnassa	AE: 4-1-4  FIN: 4-3-3	5
Käytös irti	AE: 4-4-5  FIN: 4-3-3	5
Ketteryys	AE: 7-7-9  FIN: 7-7-6	10
Innokkuus ja seuraaminen	AE: 6-8-8  FIN: 8-8-5	10
Nopeus	AE: 14-17-17  FIN: 15-17-16	20
Kiinniotto	AE: 18-20-19  FIN: 16-18-19	20
Yhteistoiminta	AE: 20-22-22  FIN: 23-20-21	30

 

Alkuerän lähtöjärjestys oli arvottu etukäteen, mutta finaaliarvonta suoritettiin tutummin julkisena arvontana. Meidän lähtönumero finaaliin oli 8, loppupäässä siis. Nyt alkoi Dinakin jo päästä kärryille hommasta, ja finaalilähdössä minulla oli todellisia vaikeuksia pidellä sitä. Heti lähdöstä Lara lähti kurvailemaan tyylikkäästi vastapalloon viehettä, mutta porukalla sitten ajoivat lopun ihan tyylikkäästi. Kivan päivän kruunasi todellinen yllätys palkintojenjaossa: tytöt saivat ylituomarin palkinnon hienosta suorituksestaan ja ennen kaikkea hienosta yhteistoiminnastaan - vaikka whippet kuulemma on tähän koemuotoon epäsopiva (onneksi pääsimme todistamaan tämän väittämän vääräksi!). Ihan mahtavaa!! Loppujen lopuksi tytöt ylsivät pronssille SERT-pistein 462!

 

1. salukiajue 470p, 2. cirnecoajue 464p, 3. whippetajue 462p

Niin upea fiilis!! Tytöt yllättivät minut ihan täysin! Oli kyllä kerrassaan upea kokemus kaikin puolin, mukavan erilainen kisapäivä ja vähän eri naamoja kuin yleensä, tytöt käyttäytyi täysin moitteettomasti ja saivat kehuja myös muilta, ja kirsikkana kakkuun Ella juoksi Ettan-tädin parina koejuoksun hyväksytysti ja sen maastokirja on jälleen voimassa. Ellan juoksu oli aivan sikahieno myös!! Luulen että tytöt pääsevät vielä porukalla kurvailemaan näissä merkeissä ainakin neljä kertaa...

Last weekend, we participated in pack coursing competition with Dina, Lara and Inna. It's a pretty new (national) official form of LC trial; instead of traditional LC trial measuring on individual's qualities on hunting, pack trial evaluates on co-working skills. Whippet is not so typical breed to hunt in groups, yet it is more like single player. My girls are used to work as group, so I wanted to know how they would handle hunting together. It went amazingly well, the only whippet pack was placed 3rd out of total 16 packs with 462 pts and CAC!!