keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Ei enää kauaa...

...tarvitse keksiä muuta tekemistä, nimittäin kauan odotettu kisakausi alkaa ihan tuota pikaa! Reilun viikon päästä meidän tiimi lähtee korkkaamaan kauden 2014 Suomen rajojen ulkopuolelle, siitä luvassa raporttia myöhemmin. Sillä välin hiotaan vielä hiukan taktiikkaa hiekkakuopilla, ja kai tuo autokin pitäisi siivota ja pestä ennen kuin sillä viitsii minnekään lähteä.

Soon, very soon we're going to start our racing season, which we're going to do outside Finland! Meanwhile I may have to wash my car, before I can pack the bags.

Pari videota minun ja Dinan harrasteluista.

Here's a couple of videos of me and Dina.

 Ekat agiepikset Haukkuvaarassa 31.3.
Our first time in unofficial agility competition on 31st May

Dina treenaa BH:n tottista 12.4.
Dina training obedience on 12st April.

Dinan ratatreeni 12.4.
Dina's agility training on 12st April.

Pääsiäiseksi on luvassa mukavaa koirapainotteista puuhaa, perjantaina mennään oman vinttikoirakerhon porukalla Nokian koirauimalaan uimaan, ja sen jälkeen päästään kokeilemaan Doboa. Hauskaa, tytöt eivät olekaan päässeet uimaan pitkään aikaan. Jos tuo Nokian paikka on kunnollinen, luulenpa että saatetaan alkaa käymään siellä säännöllisesti. Lauantaina Inna (ja ehkä muutkin) pääsee treffaamaan oikeaa maastoviehettä talvitauon jälkeen.

On Eastern Holiday, we're going to have some fun stuff with dogs and other members of our sighthound club. On Friday, we're going swimming in Nokia Dog Spa, it's fun because the girls haven't been swimming for a year. If the spa is good, maybe we're going there more often. On Saturday, Inna (and maybe the others too) meets the lure after a winter break.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Mukavuusalueen ulkopuolella

Tykkään puuhailla koirieni kanssa kaikenlaisia, toisinaan myös vinttikoirille vähän epätyypillisempiä juttuja. Olen jo lähes kyllästymiseen saakka kuunnellut luentoja siitä, kuinka vinttikoira on kaikin puolin oppimiskyvytön eikä sen kanssa voi harrastaa suurin piirtein mitään muuta kuin muovipussin jahtaamista - tämä erittäin asiantuntevan pk-rotuharrastajan suusta. Eikä sitä edes VOI kouluttaa, koska sen vietit kärsivät. No, tämänkin uhalla ilmoittauduin Dinan kanssa BH-kokeeseen valmentavalle kurssille. BH-koe on palveluskoirien käyttäytymiskoe, joka on läpäistävä voidakseen osallistua palveluskoirakokeisiin. Lisää kokeesta Palveluskoiraliiton sivuilla. Me nyt ei ihan sinne saakka haaveilla, vaan päätin lähteä treenaamaan BH-kokeeseen ihan vaan huvin vuoksi, kun on niin kiva päästä pätemään. KoiraNetin mukaan vuosina 2004-2014 ainoastaan kolme whippettiä ovat suorittaneet BH-kokeen hyväksytysti.

Edellisen kerran olen ollut koulutuskentällä Sampan kanssa vuonna 2006. Ehkä. Dina tuijotti minua epäuskoisena ja vuoroin vilkuili vieressä leikkivää berninpaimenkoiraa. "Oletko tosissasi?!" En ollut vielä ennen tätä päivää ihan tarkalleen hahmottanut mihin olen (taas) ryhtymässä, mutta pikkuhiljaa se alkoi selvitä. Ensin vähän leikittiin, treenitaskusta löytyi Dinan rakas, tanskalaisesta viikinkimuseosta ostettu jäniksennahka. Hiukan houkutellen Dina lähti leikkiin, selkeästi se mietti olenko mennyt sekaisin. Sitten sivulletuloa, lihapullalla ohjaten se oikea paikka löytyi ainakin joka kolmannella. Seuraamisen hinkkaamiseen olen päättänyt suhtautua huumorilla, ja onneksi ohjaajamme oli samoilla linjoilla. Paikka on "siellä päin", mutta enimmäkseen onneksi olemme samalla neliömetrillä... Treenin suurin yllätys oli ehdottomasti se, että Dina kesti paikkamakuussa jopa kaksi parin minuutin pätkää (tosin, nousi puolivälissä, mutta toisella puolella oli jonkin verran häiriötä)!! Koira, joka ei edes mennyt maahan vielä viime syksynä! Ihan huipputreenit kyllä, ja ihan huippukoira! Dina tuntui ensijärkytyksestä toivuttuaan myös jotenkin kummallisella tavalla nauttivan vähän erilaisesta tekemisestä, ja ihana kyllä huomata miten hurja työmotivaatio sillä on.

Kevät tulee kovaa vauhtia, ja onneksi on piakkoin luvassa näitä hiukan tutumpiakin harrasteita. Innan maastokirja saapui, ja heti lähti parit kisailmot matkaan. Viime viikolla likka pääsi mitan alle, ja tulokseksi saatiin varsin mukava 46,6cm. Kauaa ei onneksi tarvitse odottaa, kuukauden päästä pääsee taas pakkaamaan autoa! Vihdoin on kevät!

I like to do diffenent things with my dogs, even though they weren't very typical activities for sighthounds. I have heard numerous lectures about how it is impossible to train a sighthound, and how it ruins dog's capacity to hunt. Yeah right. I've decided to train with Dina on a Behavioral Test, which is mostly targeted for real working dogs. I think it would be cool to pass the test, because there are only 3 whippets, who have passed the test in past 10 years.

We had our first training session last week, and Dina was awesome! We did stuff which wasn't very familiar for either of us (following on a precise position next to me, sit next to me, lie still on the ground when another dog is working next to us), but I think Dina really has great working moral. We really had fun.

Soon we're having more familiar hobbies, when our coursing season starts in few weeks. Inna got her coursing lisence, she had her measurement last week, and it was nice: 46,6cm. Finally it's spring!

torstai 20. maaliskuuta 2014

Koiranomistajan elämän tähtihetket, osa 257

Neljän koiran lauma syö kohtuullisia määriä lihaa kuukaudessa, joten ajattelin olla fiksu ja ostin "vähän isomman" satsin lihaa - reilut 20 kiloa hevosta. Pari pikku yksityiskohtaa jäi kuitenkin huomioimatta tällä kertaa...

Ensinnäkin, 20 kiloa on paljon. Ainakin, kun se täytyy piilottaa pienen kaksion kaappipakastimeen. Oli melko hieno fiilis yrittää moikata portaissa vastaan tulevaa naapuria ja yrittää olla huomaamatta sen järkyttynyttä ilmettä, kun raahaa lihalaatikkoa portaita ylös omalle ovelleen (tästä ei kannattane mainita työpaikan kahvihuoneessa).

Toisekseen, hevonen on iso eläin, ja kun se paloitellaan "sopivammiksi annospalasiksi", yhden palan paino on noin 2-4 kiloa. Tässä kohtaa keittiöveitsikin tuntui lähinnä kertakäyttöruokailuvälineeltä, ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tunkea palat pakastimeen Prisman muovikasseissa. Ennen kuin muutama nälkäinen kuono hoitelee palaset parempaan talteen. Huomenna menen ostamaan kirveen.

Meillä siis syödään muutamat seuraavat viikot hevosen lihaa...


Four dogs eat quite much, so I tried to be smart and bought a bit bigger box of meat. I left some little details unnoticed...

First, 20 kilos is a lot - at leat when you have to store it in a small fridge. When carrying the box to my door, one of the neighbours passed me in the stairs. It's hard to pretend not to notice his scared face. Second, horse is a big animal, so the "pieces" are also big. So, I had no other choice but put the 2-4 kilogram "bites" into a fridge in a plastic bags, before some very hungry dogs take care of it all...

But now the dogs have a lot of food!

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Eräänä kauniina päivänä

Maastokausi korkattiin maaliskuun toisena viikonloppuna Padasjoella, mutta me lomailimme Kuhmalahdella samoissa maisemissa missä vietimme joulua. Viikonlopuksi sattui mitä ihanin ulkoilusää...

Coursing season started on 2nd weekend of March, but we had a weekend holiday in Kuhmalahti, where we also spent Christmas. The weather was the most beautiful...

 Lara löysi sielunkumppaneita /
Lara found soulmates

 Inna ei saanut lampaita leikkimään /
Inna couldn't get the lambs to play with her

 Rapatessa roiskuu /
The field wasn't dry yet

 JIIHAA!!


 Hyeena on vaarallinen peto joka väijyy saalistaan /
A hyena is a dangerous beast that lies in waiting her catch

Sitten hyeena sai kyytiä /
Then the hyena got a ride


 Dina lataa akkuja /
Dina is loading her batteries

 Laidunkausikin alkoi /
Grazing season started

Lauantaipäivä kului suurimmaksi osaksi ulkona, joten illalla (ja vielä seuraavanakin päivänä) oli hyyyvin rauhallista!
We spent almost the whole Saturday outside, so it was veeery quiet at the evening (and also next day)!

perjantai 28. helmikuuta 2014

Auringonpilkahduksia

Kevät on tehnyt tuloaan reilua kuukautta etuajassa. Olisin kyllä mielelläni nautiskellut jäällälenkkeilystä, mutta näyttää siltä että siirrymme suoraan takaisin peltorallatteluihin. Lähijärven - jonka jäällä vuosi sitten lenkkeilimme - rantaa kiertävä hiekkatie on jo pinnasta sulanut, joten kävimme tänään korkkaamassa pyöräilykauden mukavan reippaalla 8km lenkillä. Hurjaa!

Spring is early this year. I would have liked to walk on the ice roads for a while longer, but we're shifting straight to biking. Today we went on a very nice 8km bike ride on a coastal road next to a lake nearby - on which we were walking last February...

 Kuva: Katja Patrikainen

Viime viikonloppuna pikkutytöt, eli Lara ja Inna, pyörähtivät Jyväskylän kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Innalle näyttely oli ihka ensimmäinen, ja tavoitteena EH. Molemmat tytöt esiintyivät oikein mallikkaasti, erityisesti Inna jaksoi oikein hienosti!

* Inna: "Ääriviivoiltaan hiukan neliömäinen. Viehättävä pää, ilme ja korvat. Hyvät jalat. Keskinkertaisen tasapainoiset kulmaukset. Tasainen ylälinja. Voisi olla kauttaaltaan enemmän ulottuvuutta. Jyrkkä lantio. Liikkuu hyvin, mutta ahtaasti takaa." NUO EH

* Lara: "Hyvät kulmaukset. Saisi olla enemmän alaleukaa. Riittävä kaula. Hyvä ylälinja. Alalinja voisi olla hienostuneempi. Ranteet ovat hiukan liian heikot. Hyvä rintakehän syvyys. Liikkeet edestä riittävät, mutta hiukan epäsiistit, hännänkanto pilaa kokonaisuuden." AVO EH

Tuomarina Mark Cocozza, Britannia. Olen ihan hurjan tyytyväinen tyttöjen arvosteluihin! Kerrankin totuudenmukaiset, eikä aina sitä samaa "kivat kulmaukset, hyvät liikkeet" -läpinää. Molemmat sai ansaitsemansa laatuarvostelut - ja mikä tärkeintä, Inna sai EH:nsa vain 15kk ja 1 päivän ikäisenä!

 Kuva: Katja Patrikainen
Valitettavasti Larasta ei tullut kehäkuvaa.

Last weekend "the little girls" Inna and Lara performed in Jyväskylä INT dog show. This was first time for Inna, and the main target was to get a VG for her. Both were acting very nicely, I'm very proud of specially Inna, who was acting very smooth!

Inna: "A little square in outline. Attractive head, expression & ears. Good feet. Moderate balanced angulation. A little flat in topline. Could have more substance allthrough. Very steep in croup. Moves ok, but close behind." VG

Lara: "Good proportions. Could have a little more underjaw. Adequate neck. Good topline. Underline could be more defined. Front pasterns are a little too weak. Good (cheast) depth. Has enough reach in front but is untidy coming and going, tail carriage spoils her outline." VG


Judge Mark Cocozza, Brittain. I'm very pleased with both chritiques, they are very thruthful with no "nice this and that" nonsense. Inna got her VG at the age of 15 months and 1 day!

Viikon suurin auringonpilkahdus oli Dinan kontrollikäynti. Viime postaukseen kirjoitin edellisen käynnin tarinat, ja jatko-osa oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Uusintaverikokeen arvot muuten melkolailla samat, mutta verihiutaleiden määrä (TROMB) oli laskenut hiukan alle viitearvojen. Tämä, samoin kuin matalat leukosyytit, on vinttikoirille ominaista. Hemoglobiini oli urheilijakoiralle tyypilliseen tapaan korkea, ja sitä myöten kaikki ok! Koska narinaäänelle ei ollut löytynyt mitään syytä verikokeesta, ja ääni edelleen kuului, käytiin sitten ottamassa keuhkoröntgen. Olin itse pitelemässä Dinaa, joka sai kiitosta upeasta käyttäytymisestään, ei paljoa tarvinnut rauhoittaa! Kuvista ei sen paremmin löytynyt mitään muuta kummallista kuin pieni tiivistymä oikealta puolelta. Tiivistymän alkuperää pohdittiin, ja yksi todennäköisin syy on tammikuussa agitreeneissä sattunut törmäys, kun minun huonosta ohjauksestani Dina hyppäsi päin siivekettä. Sen seurauksena kylkivälilihakset menivät jumiin, ja tuntuvat myös koiran hengittäessä "narisevilta". Liikuntakielto on täten siis purettu, seuraillaan tilannetta ja jos tapahtuu käännettä niin ihmetellään lisää. Bonuksena vielä kilpirauhastestin tulos, joka oli terve! Olin etukäteen jo valmistautunut toisenlaiseen tulokseen, koska Dina nyt on ollut huonokarvainen aina, mutta T4/TSH arvo oli selkeästi päälle 30, eli viitearvojen mukaan normaali. Minun rakas Dinani! Nyt päästään siis terveen papereilla aloittamaan uusi agijakso, aivan mahtavaa! Hankin jossain mielenhäiriössä A-lisenssin, eli tavoitteena on päästä kesän tullen kisaamaan...

Dina had a control check at the vet. On last post, I wrote something about the last visit. Now her blood sample was fine, no signs of an infection. There was some X-rays taken of her thorax, but they were clear also, except of one little darker spot. That spot may have formed due a little accident, which happened in agility training in January. I steered wrong, and Dina jumped right into a fence. We got a permission to keep on training, and if something appears, we'll  do more research. Also Dina's thyroid test was health! I was pretty sure there was something wrong, because she has so thin fur. My sweet Dina! That was a great news, she is now proven health and we can start a new period in agility! I got an A-lisence, so now we're seriously heading to official competitions...

perjantai 14. helmikuuta 2014

Hyvät ja huonot uutiset

Vähän epävakaisissa tunnelmissa on tämä vuosi alkanut. Kennelyskästä selvittiin melko pienillä vaurioilla, nekin olivat lähinnä tavaravahinkoja - tai niin ainakin luulin... Tytöt kävi rokotuksilla ja jälkitarkissa 11.2.. Pikkutytöillä ei keuhkoissa ylimääräisiä rohinoita eli vapaanajuoksukielto on päättynyt. Dinan keuhkoista sen sijaan kuului pieni nariseva sivuääni, joten päädyttiin ottamaan laaja verenkuva. Kuten kuvasta näkyy, valkosolut (merkattu sinisellä) olivat alhaalla, mutta sen sijaan verihiutaleet (alhaalla punaisella) olivat koholla. Mahdollisesti siis joku jo ohimennyt tulehdus, parin viikon päästä kontrolli ja sen aikaa rauhallista liikuntaa. Samalla otetaan myös kilpparit, ell epäili että niissä saattaa olla sanomista. No, olis tämä vuosi voinu paremminkin alkaa, mutta katsotaan nyt mitä tuleman pitää. Onneksi sentään nämä pikkuterroristit pääsevät toteuttamaan jatkossa itseään muualle kuin olohuoneen tapetteihin...



On tuesday 11th Feb, the girls went to the vet for vaccinations, and to check that the cough was healed properly. The little girls were fine, so they now have permission to run and play (Thank Gog, my home suffered some minor damages due two hyperenergetic young whippets...). Dina didn't get so good news, she had an extra creaky sound in her lungs, so the vet took some blood test for her. There was no infection going on, but a possible old infection which made the sound, so she'll take it easy for a couple of weeks. Then we'll have a new control, and a new blood test. The news could have been better, but I'm relieved for Lara and Inna - and my home...

lauantai 1. helmikuuta 2014

Terveystutkimuksia ja muita uutisia

Vihdoinkin voin lopettaa pentusuunnitelmien pihtaamisen! Lara siis kävi terveystarkastuksissa, ja tämänhetkisen suunnitelman mukaan ensi syksyn juoksusta olisi tarkoitus laitella alulle ensimmäinen Dinacon whippetpentue! En ehkä malta odottaa! Lisätietoa pentueesta Tulevat -sivulla.

Silmätarkin tulos siis puhdas, ei mitään huomauttamista. Sydämen ultraäänitutkimuksessakaan ei löytynyt mitään viitearvoista poikkeavaa, kammioiden mitat ja supistuvuudet olivat hyvät. Ainoastaan keuhkovaltimoläpässä oli minimaalinen takaisinvirtaus, mutta sillä ei ole koiran harrastusten tai jalostuskäytön kannalta merkitystä. Muut läpät olivat tiiviit ja siistit eikä niissä näkynyt vuotoa. Sydämen kuuntelussa sen sijaan kuului hentoinen, tuskin kuultava sivuääni, mutta eläinlääkäri Anu Kaistinen ei löytänyt sille mitään varsinaista syytä ultratuloksista. Mahdollisesti tuo ääni on rintakehän muodosta johtuva kaiku. Vauvapuuhiin siis tuli lupa, status sydämen osalta on "terve". Pentueen tulevan isän Peterin tarkempi esittely luvassa myöhemmin!


 (Klikkaa isommiksi)


Finally I can publish the puppy plans - see more on Tulevat -page.

Lara had her health examinations last week. Her eyes are ok, also hearth ultrasound scan was clear. All the measurements of the heart functions were between the reference values. In pulmonary artery valve there was a minor back flow, but it is insignificant for hobbies and breeding. However, there was a faint, hardly hearable murmur when listened by stethoscope. Presumably it was echo from the chest because the vet Anu Kaistinen didn't find any explanation for that from the ultrascan results. So, we have a permission for babies! Presentation of the future father Peter will come later!